Tuoko perhe onnen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin lähes nelikymppiseksi saakka lapseton ja myös vuosia ilman parisuhdetta ennen sitä. Parisuhde ei itselleni tuo onnea pidemmäksi aikaa, suhteeni kuihtuvat, kun alkuhuuma loppuu. Toinen osapuoli herää yhtäkkiä jostain unestaan, eikä enää olekaan minusta kiinnostunut. Mutta lapset tuo omalla tavallaan onnen ja merkityksen elämään. Vaikka ei sopivaa parisuhdetta ole minulle osunut, en lapsiani ikinä antaisi pois. Heidän kanssaan oleminen ja kehityksen seuraaminen on parasta mitä voi olla. Vaikka olenkin välillä väsynyt äiti ilman hoitoapua ja turvaverkkoa, enkä ollut onneton sinkkuna ja lapsettomanakaan. Omat lapset on mahtava lahja elämältä

Miksi aina sanotaan että saa tyydytystä itselleen seuratessaan lasten kasvua ja kehitystä, mutta kuitenkin seksielämän alkaessa kytätään ja pyritään hankaloittamaan sitä kaikin tavo

Suomalaiset aloittavat seksielämän keskimäärin 17-vuotiaana ja muuttavat omilleen keskimäärin 22-vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin lähes nelikymppiseksi saakka lapseton ja myös vuosia ilman parisuhdetta ennen sitä. Parisuhde ei itselleni tuo onnea pidemmäksi aikaa, suhteeni kuihtuvat, kun alkuhuuma loppuu. Toinen osapuoli herää yhtäkkiä jostain unestaan, eikä enää olekaan minusta kiinnostunut. Mutta lapset tuo omalla tavallaan onnen ja merkityksen elämään. Vaikka ei sopivaa parisuhdetta ole minulle osunut, en lapsiani ikinä antaisi pois. Heidän kanssaan oleminen ja kehityksen seuraaminen on parasta mitä voi olla. Vaikka olenkin välillä väsynyt äiti ilman hoitoapua ja turvaverkkoa, enkä ollut onneton sinkkuna ja lapsettomanakaan. Omat lapset on mahtava lahja elämältä

Miksi aina sanotaan että saa tyydytystä itselleen seuratessaan lasten kasvua ja kehitystä, mutta kuitenkin seksielämän alkaessa kytätään ja pyritään hankaloittamaan sitä kaikin tavoin?

Siis lapsen seksielämän? Kun lapsi kasvaa aikuiseksi, hänellä on seksielämä, kun hän asuu omassa kodissaan, ei vanhempi voi siellä olla mitään kyttäämässä tai hankaloittamassa aikuisen ihmisen elämää.

Suomalaiset aloittavat seksielämän keskimäärin 17-vuotiaana ja muuttavat omilleen keskimäärin 22-vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset ovat kovin erilaisia. Jostain syystä osalle näyttää olevan kovin vaikeaa ymmärtää sitä. Muiden erilaiset valinnat ovat ihan ok 😌

Ei ole. Kaikki jotka ei asu omakotitalossa, tienaa 3-6 tonnia, omaa puolisoa, jonka kanssa 2 lasta, omista koiraa sekä 1-2 alle 10v autoa ja käy jumpassa keskiviikkoisin ovat virheellisiä.

Hiiri tuo onnen 🐭 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin lähes nelikymppiseksi saakka lapseton ja myös vuosia ilman parisuhdetta ennen sitä. Parisuhde ei itselleni tuo onnea pidemmäksi aikaa, suhteeni kuihtuvat, kun alkuhuuma loppuu. Toinen osapuoli herää yhtäkkiä jostain unestaan, eikä enää olekaan minusta kiinnostunut. Mutta lapset tuo omalla tavallaan onnen ja merkityksen elämään. Vaikka ei sopivaa parisuhdetta ole minulle osunut, en lapsiani ikinä antaisi pois. Heidän kanssaan oleminen ja kehityksen seuraaminen on parasta mitä voi olla. Vaikka olenkin välillä väsynyt äiti ilman hoitoapua ja turvaverkkoa, enkä ollut onneton sinkkuna ja lapsettomanakaan. Omat lapset on mahtava lahja elämältä

Miksi aina sanotaan että saa tyydytystä itselleen seuratessaan lasten kasvua ja kehitystä, mutta kuitenkin seksielämän alkaessa kytätään ja pyritään hankaloittamaan sitä kaikin tavo

Siis lapsen seksielämän? Kun lapsi kasvaa aikuiseksi, hänellä on seksielämä, kun hän asuu omassa kodissaan, ei vanhempi voi siellä olla mitään kyttäämässä tai hankaloittamassa aikuisen ihmisen elämää.

Eikä lapsi kyttää vanhemman seksielämää. 20 vuotta on kyllä pitkä aika olla parittelematta, mutta niin se vain menee että parittelu loppuu lapsen saamiseen.

En ole koskaan kohdannut onnellista perhettä.

Lasten kanssa näkee taas elämää vähän eri näkökulmasta. Se on ollut itselleni virkistävää ja tuonut toivoakin, koska lapset ovat luonnostaan niin innokkaasti kiinni elämässä. Mutta onhan tämä raskastakin. Elämäntyylejä on aika turha vertailla, kun yhden onni voi olla toisen hel**tti. Mitään yleistyksiä on tosi hankala tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Jos pikkulapsiarki on niin ihanaa, niin miksi osa eroaa sinä aikana?

Ei se helppoa ole, mutta tuo onnen.

Nekin eroilee joilla ei ole lapsia. Ero meillekin äideille ja isille jää sentään lapset, ja moni pariskunta toisaalta hitsautuu entistä paremmin yhteen vanhemmuuden kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos pikkulapsiarki on niin ihanaa, niin miksi osa eroaa sinä aikana?

 

Ei se helppoa ole, mutta tuo onnen.

Nekin eroilee joilla ei ole lapsia. Ero meillekin äideille ja isille jää sentään lapset, ja moni pariskunta toisaalta hitsautuu entistä paremmin yhteen vanhemmuuden kautta.

Ei jäänyt :( Lapsia pystyi käyttämään seuraksi niin kauan kuin eivät pystyneet itse valitsemaan seuraansa. Sen jälkeen heistä ei ole ollut mitään hyötyä. Sanoivat että 40 vuotta hengasivat kanssani velvollisuudentunnosta, mutta nyt sekin on loppunut.

Kyllä perheeni on tuonut minulle todella suuren onnen. 5 ihanaa lasta, joista jo 3 aikuista, ja kaiken päälle rakas aviomies. Olen niin kiitollinen heistä  jokaisesta.

Kai tässäkin se on yksilökohtaista. Omalla kohdallani lähtökohtaisesti ei, en ollut mitenkään onnellinen siinä pikkulapsiaikana, vaan se oli tosi raskasta. Mutta lapset toivat elämään uudenlaista merkitystä ja perspektiiviä. Sitä kautta sitten oppi laittamaan asiat prioriteettijärjestykseen siten, että lopulta sitä totesi olevansa varsin onnellinen.

Mitä se onnellisuus sitten kenellekin on.

Tuovat iloa elämääni. Yksin ollessa oli niin tylsää ja kaikki tekeminen tuntui merkityksettömältä kun ei ollut muita katsomassa ja kokemassa.

Tyttöystävä tuli raskaaksi ja päätettiin mennä naimisiin. Itse olin 27, hän 22. Yhtäkkiä joutui aikuistumaan. Suoritin loput tentit ja tein gradun pikavauhtia. Bilettäminen loppui.

Tuli pari lasta lisää, ja elämä asettui. Omakotitalo, koira, farmariauto ja kaikki kliseet. Vaimo oli onneksi ymmärtäväinen eikä vaatinut luopumaan kavereista ja harrastuksista.

Oli myös pahoja aikoja, pettämisiä ja aviokriisejä. Niistä päästiin onneksi yli.

Nyt on lapsenlapsia, joita kaitsemme aina silloin tällöin viikonloppuisin. Hoidamme kesämökkiä ja omakotitaloa. Eläkeaika alkaa jo olla näköpiirissä.

Vastaan ap:n kysymykseen. Kyllä, perhe tuo onnea. Hetkeäkään en ole katunut. Olisi kamala ajatella yksinäistä vanhuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset tuovat normaalille ihmiselle onnen.

Olipas nyt kilttiä sanoa kaikkia ei-perheellisiä epänormaaleiksi

Tässä meillä kouluesimerkki tahallisesta väärin ymmärtämisestä. Ja vielä noin paljon yläpeukkuja???

Sanottiinko missään, että lapset ovat normaaliuden edellytys? Ei sanottu.

Sen sijaan sanottiin olevan epänormaalia, jos lapset tuovat epäonnea. Olen samaa mieltä. Jos tuovat epäonnea, niin katse peiliin.

Ap, kysy noin alkajaisiksi vakkapa omilta vanhemmiltasi.

Ei ole koskaan kiinnostanut haisevan seksin harrastaminen, likaisten synnytysten kokeminen ja sotkuinen kakaraperhe-elämä. Mies saa olla, kunhan suhde on ehdottomasti seksitön. 

En ole koskaan kaivannut läheisyyttä. Tympäisee ihmisten kanssa olo muutenkin, tervehtimiset jne. Yksin oloa sen sijaan olen aina rakastanut. Pakollisissa kuvioissa olen saanut aina sosiaalisenmittarin täyteen. Vapaa-aikana olen halunnut puuhastella aina omia juttujani. En ole koskaan kaivannut perhettä ympärille pyörimään, elämää pilaamaan ja sotkemaan. Enkä muitakaan ihmisiä, enkä lapsia enkä eläimiäkään. Nautin ulkoilusta, lukemisesta, musiikista, elokuvista, kuntoilusta, luonnosta, kotona puuhastelusta, järjestyksestä, rauhasta, hiljaisuudesta jne. Olen myös ilkeä jos joku tuppaantuu. 

Kyllä, perhe tuo onnen. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä että kaiken aikaa on vaalenpunaiset lasit silmillä.

Onnellisesti, vapaaehtoisesti ja totaalisesti erakko. Onneksi saan tehdä työtä. Kerrostalossa asun ja viidennessä kerroksessa. Nautin niin paljon. Täydellinen elämä minulle. 

mitäs jos ei oo kuin perze , ei perhettä? ;>