Kylätiellä, missä mäntyjen ja pihlajien varjot leikkivät polun pinnalla, oli vanha k_yläpyörä, joka oli jäänyt unohtuneeksi aikaa myöten

Kylätiellä, missä mäntyjen ja pihlajien varjot leikkivät polun pinnalla, oli vanha _kyläpyörä, joka oli jäänyt unohtuneeksi aikaa myöten. Se ei enää kiiltänyt auringonvalossa kuten nuorempana, vaan sen runko oli tumma ja kulunut, ja renkaat olivat kuluneet sileiksi. Koko kylä tiesi tämän k_yläpyörän ja sen tarinan, mutta sen omistajasta oli tullut vain muisto.

Kylässä oli ollut aika, jolloin k_yläpyörä oli ollut nuori ja kaunis. Se oli kirkkaan punainen, ja sen kromiset osat kiilsivät kuin auringon heijastukset järvessä. Pyörällä oli ajettu markkinoille, kirkkoon, ja ystävien luo. Se oli ollut luotettava kulkuneuvo, ja sen omistaja, vanha Eeva, oli tunnettu siitä, että hän ajoi sillä lähes joka päivä, vaikkei ollut enää nuori. Eeva ei ollut koskaan ollut kiireinen, mutta pyörän satulassa hän oli aina tuntenut itsensä vapaaksi.

Aika kuitenkin kului, ja Eeva vanheni. Vähitellen pyörä jäi vähemmälle käytölle, kun Eeva ei enää jaksanut ajella pitkiä matkoja. Kylän muut asukkaat alkoivat huomata, että pyörä oli jäänyt varaston nurkkaan, peitettynä vanhalla loimella. Mutta kukaan ei viitsinyt ottaa sitä käyttöön, sillä se oli vanha ja sen pyörät narisivat jokaisella polkaisulla.

Eräänä kesäpäivänä, kun kylän lapset juoksentelivat ja leikittivät kentällä, pieni poika nimeltään Markus huomasi pyörän varastossa. Hän oli kuullut tarinoita Eevan nuoruudesta ja k_yläpyörän aikaisemmista seikkailuista. Poika oli utelias ja päätti kokeilla, miltä k_yläpyörän satulassa istuminen tuntui.

Hän riemuitsi, kun huomasi, että vaikka k_yläpyörä oli vanha, se liikkui vielä. Renkaat olivat vähän pehmeät ja pyörä narisi, mutta se ei estänyt Markusta. Hän ajoi pitkin kylätietä, ja vaikka matka oli hidas, hän tunsi, kuinka kylä heräsi eloon pyörän mukana. Eeva oli joskus sanonut, että vanhan pyörän täytyi olla kuin vanha ystävä, joka ei koskaan hylkää.

Markus ei halunnut päästää pyörästä irti, mutta hän tiesi, että se ei ollut hänen. Niinpä hän kertoi kylän aikuisille, että k_yläpyörä voisi saada uuden elämän. Kyläläiset alkoivat puhua siitä.

Vanha k_yläpyörä ei ollut enää pelkkä kulkuväline. Se oli tarina kylästä, ajasta ja siitä, kuinka asioilla on tapana palata takaisin, kun niitä ei ole unohdettu.