(~v~)(~v~) HELMET ' 06 vko 14 (~v~)(~v~)

Meilläkin kyllä aika menny aika pitkälti ulkona, joten ei oo itekkää tullu paljo kirjuuteltua.



Julia ei edelleenkää halua kävellä, ei edes kävelyttäessä. Kyllä se sohvii ja seinii pitkin kävelee mut ei muute kiinnosta ollenkaa. Nousee jatkuvasti seisomaa ilman tukea, mut siihe se kyllä jää. Mutta, noinki jo kolhii itteää aivan kamalasti. Nii hirvee vauhti päällä et vähintää 50 muksahdusta ja kolhimistä tulee joka päivä, joten ehkä parempi ettei kävele/juokse ;) Uus intoilu on toi kiipeily...huoh...



Sanoja on ruvennu tulee tosi paljon ja pieniä(siis 2 sanan) lauseita jonkin verran. Paljon toistelee mitä hälle puhuu.



Jeps, eipä tässä taas ihmeitä. Mukavata kevään jatkoa

Olin kirjoittamassa viestiä kunnes klassisesti " kaikki yhtäkkiä hävisi" , Silppu ehti jälleen löytää tietokoneen virtanapin ennen kuin kerkisin hätiin. Näppäriä nämä yksivuotiaat.



Olimme pari päivää reissussa kotikonnuilla, kummityttöni pääsi ripille. Jessus että aika menee nopeasti :-o. Juhlat olivat mukavat, mutta puolitoista tuntia kirkossa tuntui _todella_ puuduttavalta. Voisiko niille virsille tehdä jotain piristävää? Skittasooloa tai sen sellaista? Käyn kirkossa harvoin (lähinnä ne häät ja hautajaiset), eivätkä nämä vähäiset vierailut kyllä innosta uusiin. Onko joku teistä ahkera kirkossakävijä? Myönnän toki etten ole erityisen uskonnollinen ja olen jopa puhunut eroavani kirkosta. Katsotaan nyt.



Pukelo menee torstaina sydäntutkimuksiin, isi lähtee mukaan. Kyseessä on jonkinmoinen kontrollikäynti. Silppurihan tutkittiin vallan perusteellisesti tarkkailuosastolla syntymän jälkeen ja silloin sydän todettiin isokokoiseksi, taisi olla jotain epäselvääkin kuvissa. En silti usko että mikään on vialla.



Jees, aurinko paistaa, tänäänkin taidetaan viihtyä ulkosalla. Kirjoitelkaa kuulumisia kunhan ehditte.



KL.

Meidän " Lisbetti" ei myöskään kävele, mutta etenee polviseisonnassa hurjaa vauhtia ja näky on kyllä hauska, ja hetken seisoo ilman tukea.



Ollaan sairasteltu tässä viimeisen kuukauden aikana, ensin Lisbetillä oli vauvarokko kuumekouristuksen kera, sitten 3v isosiskolla 3 päivän kuume. Nyt taas Lisbetillä oli kuumetta ja nuhaa pari päivää. Oli aika hurja tuo kolmen viikon takainen kuumekouristus, nyt sitten täytyy kuume hoitaa alas kahdella eri kuumelääkkeellä.



Lisbetti on heräillyt koko ikänsä ainakin pari kertaa yössä rinnalle. Viime perjantaina päätin, että nyt riitti yöimettämiset, en enää jaksa heräillä eikä tuo tyty yölla mitään juotavaa tarvitse, huono tapa vain tuo yöllinen tissin luputtaminen.



Ekana vieroitusiltana tyttö huusi tunnin mun kainalossa ennen nukahtamista (nukutetaan siis perhepetiin edelleen) ja heräsi kerran klo 2 ja kieppui klo 5-6. Seuraavina iltoina tyty nukahti huudon kera alle 10 minuutissa ilman tissiä, ihan uskomatonta! Äidin sydän kyllä meinasi murtua siihen itkuun, mutta en oikein keksinyt muutakaan keinoa lopettaa yösyöttöjä. Viime yönä tyttö nukkui klo 21-05 heräämättä eli 7 tuntia putkeen. Eli kyllä ainakin meillä näyttäisi tuo yöpalvelujen lopettaminen kantavan hedelmää. Kun kuume nousi tokana yönä, olin vähällä antaa rintaa lisbettipoloiselle, mutta onneksi sitten pysyin linjassa, ja annoin vettä tuttipullosta, onneksi sekin kelpasi. En tosiaan ole huudattamisen kannalla, mutta ei siitäkään mitään tule, että tyty heräilee pitkin yötä ja äiti on vähän väliä aivan rättipoikkiväsynyt.



Imetän vielä päivällä ainakin toistaiseksi, kun tyty on vielä toipilas. Ja ruoka ei ole tytyn elämässä ykkösasia, edelleen ruokailut ovat yhtä temppuamista ja ruokahalu huono. No, eipä kai tuommoinen kirppu (1v neuvolassa 8,3kg ja 73cm) paljoa kulutakaan...tai sitten imetys vie sitä ruokahalua.



En ole itse mitenkään erityisen uskonnollinen, mutta varmaan sitten vanhana mummelina alan käymään kirkossa ;) kirkkoon kuulutaan mutta ollaan passiivisia tuo uskonnollisuuden suhteen, niinkuin monet muutkin.



Kävin viikonloppuna kampaajalla :) nyt on päässä montaa eri väriä. Mulla on tullut kova hinku kohentaa omaa ulkonäköä, tekisi mieli shopata vaatetta vaatteen perään. Ja tänään vaaka näytti 62kg, eli kaikki 18 raskauskiloa on sitten hävinnyt :))) Tosin siitä huolimatta masussa on ylimääräinen makkara, siihen ei taida tehota kuin liikunta.



tulipas tarinoitua.



Spiral ja tytöt x 2

Moikkis kaikki!



Voi tuota lunta, ei enää tarvitsisi tulla. Tai varmaan sulaa samantien, ellei ylly sade.



Herra Hupuli alkaa nyt toipumaan vauvarokosta. 3 päivää oli kuumetta ja sitten parin pv:n päästä tuli pientä näppyä. Eli oli se sitä sitten, kun viimeksi sitä mietin että onkohan... Hieman aristaa vielä näppy kohtia, mahtaako ne kirvellä? tiedättekö tarttuukohan rokko enää tässä vaiheessa?



Tänään aamulla Heppu kiipesi sitten keittiön pöydälle...! Ensin tuolille ja siitä komeasti pöydälle istumaan... huh. Ja naama messingillä onnesta. Alas tulosta ei tietoakaan ja kun pahuksen äiti meni nostamaan niin voi sitä huutoa... =)



Me käytiin pari vkoa sitten kirkossa pikku herran kanssa, oli mukulamessu, mutta ei hän vielä jaksanut kuin hetken ihastella lamppuja ja muita lapsia ja kirkon käytävällä oli niin ihana tepsuttaa... Eli mulla vain tuskan hiki pitää tuota väkkärää hetken aloillaan, vaikka kyllä siellä muutkin tepasteli ympäri kirkkoa ja niin kuuluukin! Muuten emme myöskään juuri kirkossa käy, kuin ne häät yms. Itse olen uskonnollisesta perheestä ja uskon tavallani, mutta en tarvitse kirkkoa+jumalanpalveluksia uskooni. Ehkä sitten myös vanhana mammana tulee käytyä?! =)



Nyt tuolta vaunuista kuuluu heräilyn ääniä, joten moi!

Kylläpäs tuo ilma taas äkkiä muuttui kylmäksi! Tuulee ihan tosi kovaa...



Fassilooralle vastailen, että me asutaan pohjois-pohjanmaalla, " savon rajamailla" . :) Ja meillä tosiaan vielä viime viikolla oli järvi ihan jäässä. Nyt se onkin sitten alkanut sulamaan tosi nopeasti joten ei uskalleta sinne enää mennä... :( Harmittaa, kun siellä oli niin hyvä kävellä!



Ulkoilu on kyllä Onnille mieluista. Tappelun kanssa tullaan autoreissuilta sisälle, kun Onni haluais joka kerta jäädä pihalle leikkimään. Eilenkin se istui ihan innoissaan keskellä vesilammikkoa ja läiskytteli vettä ympäriinsä. Ihan samalla tavalla kuin kylpyammeessa. Ei yhtään haitannut, että vesi oli jääkylmää!

Samoin leikkimökki oli eilen uusi " löytö" . Onni ramppasi edestakaisin sisään ja ulos. Minä sitten jouduin selkä kyyryssä auttamaan koko ajan, kun ei se itse pääse niitä leikkimökin pieniä rappuja alas eikä oikein ylöskään...

Sitten olin yrittänyt piilottaa pulkan autokatokseen niin eiköhän Onni löytänyt senkin. Kamala huuto ja osoittelu, että sillä on nyt päästävä! No eihän se auttanut kuin ottaa poika ja pulkka kainaloon ja mennä vetämään niitä tuohon viereiselle pellolle missä oli vielä lunta. Siellä sitten tietenkin upposin polvea myöten johonkin kuravesilammikkoon... Huoh. Raskasta tämä kotiäidin arki! =)



Meilläkin on toi ruokapöydälle kiipeäminen in. Yllättävää miten ketterästi ne sinnekin pääsee...

Onnin bravuuri on myös pissivaipan vieminen vessan roskikseen. Se ei malttais odottaa yhtään, että saadaan vaippa pois vaan heti pitäis päästä se viemään. Se on niiin söpö, kun se suorittää tätä ylen tärkeää tehtävää!! :) Valotkin sen pitää saada itse sammuttaa pois lähtiessä.



Sanoja Onnilla on tullut nyt jonkin verran. Vettä tulee ihan selkeästi muut ei niinkään... Kovasti yrittää kyllä matkia esim. tyttö, vaippa jne. Maito on edelleen mammammam.



Joku muukin mainitsi, että ruokailut on hankalia. Meillä myös! Tuntuu, että ne on aina yhtä tappelua ja maanittelua. Koko ajan pitää keksiä jotain virikkeitä, että tuo lellipentu sitten siinä sivussa puolivahingossa syö! Miten ihmeessä se semmoiseksi onkin oppinut!?! ;-))

Ja juominen on myös hankalaa... Olen nyt yrittänyt jättää tuota tuttipulloa vähemmälle mutta ei Onni kyllä mukista juo kuin pikku hörppäyksiä ja se on siinä sitten.

Paljonko teidän muiden lapset juo mukista?! Meneekö koko mukillinen/lasillinen kerralla?



Tulipas tekstiä. Huomenna pitäis mennä taas töihin... Eli täytyypäs yrittää nauttia tästä vapaapäivästä! :)



kumppari & Onni päiväunilla

että kerro ihmeessä miten onnistuit tuossa painonpudotuksessa!?!

Itselläni nuo kilot on niin tiukassa, että saapa nähdä häipyvätkö ikinä. Samoin motivaatio on jotenkin hukassa.... Joku sais potkia persuuksille!! Ja kovaa! :)



kumppari

Onneksi täällä ei sentään sada lunta. Aurinko paistaa ja lämpömittari näyttää +6, mutta kylmä tuuli tuolla on. Esikoisen talvivaatteet olen jo pessyt ja laittanut kaappiin, mutta Helmin roikkuu vielä naulakossa, kun se ei ole yhtä lämminverinen kuin veljensä. Vaikka välikausivaatteet on Helmillä ollut nyt reilun viikon päällä, mutta eihän sitä tiedä, kuinka kylmäksi tässä vielä ilmat muuttuu. Helmikin haluaa päästä puistoon aina jos sellaisen ohi mennään, mutta sitten siellä puistossa ei aina kaikki menekään niin kuin neiti haluaisi ja sitten kiukuttaa. Sama juttu on ruokapöydässä. Yleensä joka ruokailun aikana tyttö vetää herneen nenään jostain, mitä äiti ei ymmärrä ja sitten huutaa jonkin aikaa täyttää kurkkua, kunnes haluaakin taas syödä. Nyt menee jo jotkut ruoat kokonaan itse eli sellaiset, joita Helmi saa itse lusikkaan (mm. puuro ja perunamuussi). Helmi on 6 kk ikäisestä saakka juonut mukin reunasta (tietenkin alussa autettiin), joten homma sujuu hyvin, mitä nyt välillä ote lipsahtaa ja piimät (Helmi rakastaa piimää) valuu leukaan ja kaukaloon. Helmi juo ehkä puoli mukillista piimää/ruokailu.



Helmillä on ne viitisen sanaa, jotka on osannut (siis sanoa) jo kauan, mutta niistä vain pari on aktiivisessa käytössä. Muut on sellaisia, joita toistelee joskus perässä. Muuten ei sitten toistelekaan oikeastaan mitään sanoja. Esikoisella oli tässä vaiheessa aktiivisessa käytössä ainakin 20 sanaa (mm. traktori ja muita vaikeampiakin sanoja) ja toisti KAIKKI sanat, joita kuuli. Oppi myös varmaan yhden uuden sanan päivässä. Helmi on siis aivan erilainen! On edelleen suuria osia ajasta ihan hiljaa ja kun on äänessä, kuuluu pääasiassa " ÖÖ" , " EE" ja " ÄÄ" . Mutta hyvin me sitä miehen kanssa jo ymmärretään. Eli sanaton viestintä toimii ihan hyvin. Jos ollaan eri huoneissa Helmin kanssa ja Helmi huutaa " ÖÖ" tms. tietää äänenpainosta, milloin Helmi on kiivennyt jonnekin ja milloin huutelee muuten vaan. Ja kun ollaan syömässä ja Helmi haluaa piimää, alkaa tyttö tekemään kädellä sellaista tiettyä liikettä.



Saatiin muuten ne kerhokuvat eilen. Siinä oli Helmille ihan omat kuvat ja sitten lapsista yhteiset (ja tietty pojan omat kuvat). Oli ihania kuvia!! Nyt pitäis valita, mitkä niistä ottaisi (siinä on 2 erilaista kuvaa/lapsi ja 2 erilaista kuvaa/yhteiset kuvat, mutta niitä on monia eri kokoja) ja mitä tilaisi lisää.



Jotain muutakin asiaa mulla vielä oli, mutta ei tule nyt mieleen.



T:Fassiloora ja Helmi (13,5 kk)

Olipas kuulkaa arvon leidit erikoista vetää aamulla meikit naamaan ja suorat housut jalkaan ja ajaa penaali repussa koulun pihaan. Kävin työhaastattelussa ja mielestäni se meni oikein kivasti. Niin se näyttää olevan, että minä onneton en keksi mitään muuta työtä ittelleni, koulu vaan vetää puoleensa. Oodi jo kirjottelikin, että töissä on ollu tosi kiva olla, mutta entäs te muut? Onko tullu kulttuurishokkia kellekään tai alkanu tehdä mieli takas kotiin? Mä olin sillon alunperin ajatellu että voisin olla vaikka siihen asti kotona kun nuorin tulee kolme, mutta nyt vaan tuntuu, että ei mua täällä niin kovasti tarvita. Vielä ois ainaki yks haastattelu edessä ja työt alkais syksyllä.



Meillä oli taas viime viikko rankka sairasteluviikko. Nyt on molemmilla kuurit ohi ja arki normalisoitunut. Säikähdin ihan törkeesti vaan kun Aarolla oli viikon verran korkea kuume ja kaveri oli ihan vetämätön. Lääkärikin puhui jo jotain Lastenklinikan hengityskoneista ja minä en huoleltani pystyny syömään enkä nukkumaan. Meillä meni siis ne ihanat kelit ihan ohi. Taimia kasvattelen keittiön pöydällä ja kuvittelen, että ois jo kesä. Onneksi meillä on nämä neljä vuodenaikaa niin on aina jotain mitä odottaa.



Kumppari: en tajunnukkaan että oot Pohjois-pohjanmaalta! Sieltähän minäkin alkujaan, rannikolta vaan. Meillä on ollu aina vaan savosta puhetta, kuvittelin, että oot jostain sieltä.



Aaro on nyt oikein todenteolla innostunut sanoista. Se tuo aina jotain tavaroita ja kuvia näytille ja kattoo kysyvästi. Sitten kun sanoo mikä se on, esim. lusikka, niin se kattoo pitkään ja tutkivasti sitä lusikkaa ja yrittää toistaa. Kaverit oli aivan älyttömän sulosia eilen illalla kun kyyhöttivät keittiön pöydän alla kaikkien tuolien keskellä siellä kirjan kanssa molemmat konttausasennossa. Aaro osotti sormella kirjasta kuvia ja Veikko sanoi mitä ne on. Ja tämä oli siis heidän ihan itse keksimänsä juttu, äiti tais maata sohvalla ja tuijottaa jotain brittisarjaa. Vaan eikös oo aika älyttömän söpö juttu se tämän ikästen etusormi kun se sojottaa ihan minne sattuu ja niin terhakkaasti? :)



Aaro on edelleen ihan mahdottoman kiltti ja helppo lapsi. Se on nyt oikein kovasti innostunut syömisjutuista ja käy aina välillä hakemassa lusikkalaatikosta lusikan ja leikkii jotain omia leikkejään muovimukeilla ja lautasilla. Se pitää nyt myös syödessä lusikkaa kädessä ja hämmentelee aina välillä. Pari kertaa on onnistunut saamaan jotain vietyä suuhunkin. Sehän on aina ollut hirmu taitava käsistään ja rauhallinen liikkeissään. Sotkua ei juurikaan tule kun Aaro istuu pöydässä ja kaikkea mahdollista maistaa oikein mielellään. Me katsotaan ihan ymmällään sitä touhua kun Veikko on aina ollut hirveän epäluuloinen uusia ruokia kohtaan ja tuon ikäisenä suorastaan rakasti ruuan heittämistä ja pöydän hakkaamista lusikalla, ja sitä kesti varmaan ainakin vuodenpäivät vaikka kuinka kiellettiin. (Siihen muuten kaatu mun usko mallioppimiseen, kukaan muu meillä ei nimittäin näitä aktiviteetteja harrasta.)



Veikon päiväkodissa me oltiin eilen aamulla koko perhe erityislastentarhanopettajan palaverissa. Meidän Veikkohan on kovasti vilkas ja siinä sitten porukassa yritettiin löytää keinoja Veikon nukkumisten ja syömisten hoitamiseen. Lohduttavaa oli kuulla, että tämä erityisope ei pitänyt Veikkoa mitenkään erityisen epänormaalina, sanoi vaan, että on ihan tavallinen vilkas poika ja haastava lapsi. Sanoi kyllä vielä että on hyvin taitava ja lahjakas ja nopea oppimaan.



KL: Pidän peukkuja, että Silvan sydän on kunnossa. Meillä on ollut nyt kaveriporukassa paljon puhetta siitä, että on se mahtavaa, miten hyvin tässä maassa pidetään näistä meidän lapsista huolta!



Ihana kun aurinko paistaa vaikka onkin vähän vilakka. Mitenkäs aiotte viettää pääsiäistä?



Aaro heräilee varmaan pian aamupäikkäreiltä ja sitten onkin vuorossa joka päiväinen vaunulenkki. Se tuntuu ainakin pitävän mulla hyvin painon kurissa ja Aarokin nauttii kovasti kun pääsee katsomaan keväisiä maisemia. Sille tuntuu olevan suuri elämys nähdä miten luonto herää kinosten alta. Ja vaikka aika rauhallisissa ympyröissä eletään niin aina tuossa matkalla on joku elämys odottanut, pyörätietä vastaan kapsutteleva heppa, tiellä ravaavia kevätriemuisia rusakoita tai taivaalla pörräävä helikopteri.



Mukavia pääsiäispyhiä helmimammat!



toivottelee Vilja ja Aaro

Spiral, kiva kun kirjoittelit! Wau mikä painonpudotus, onneksi olkoon :)!



Silppu lähti isänsä kanssa sairaalaan, mulla on tunti-kaksi aikaa hoitaa kaupassakäynti, koiran ulkoilutus tai siivous. Taidan lähteä kauppaan, ei tarvitse mennä ruuhka-aikaan.



Täällä on ihana auringonpaiste, mutta kauhea tuuli, eikä tuulisella säällä tietenkään voi pestä ikkunoita. Right?



Viljaa, en ole tainnut kysyäkään että onko sulla ollut vakinainen virka? Mullahan ei ole, eikä ensi vuodeksi ainakaan tule. Tampereen kaupungilla ei tullut ainuttakaan luokanopettajan virkaa auki tänä vuonna, lähikunnissakin avoimia virkoja oli muistaakseni peräti viisi. Ihmettelen että missä päin Suomea siitä opettajapulasta kärsitään -taitaa painottua sinne syrjäseuduille.



Kumppari, Silppis saa enää hyvin vähän maitoa pullosta, joinakin päivinä vain iltavellin. Mukista juo kyllä huonosti, ehkä desin-puolitoista päivässä, mutta uskon että tilanne paranee ajan kanssa kunhan tottuu muutokseen. Muutoin dumppaan maitoa tai maitotuotteita puuroon, välipalaan ja ruokaan sen verran, että se 6 dl noin suurinpiirtein tulisi täyteen.



Pukelo on ryhtynyt kävelemään. On tässäkin asiassa hyvin harkitsevainen, mihinkään ei ole kiirettä ja jos sellaista on, konttaa. Ruokailut sujuvat kuten ennenkin eli ilman sen suurempia sählinkejä. Eilen annoin lusikan kouraan ja sai jopa jotain suuhunsa asti (hauskan näköistä kun se lusikka juuri viime hetkillä kääntyy nurin :)), lattialle ei pudonnut mitään ja pöydälle vain pieni perunanmurunen. Koira väijyi pöydän alla siltä varalta, että tiedossa olisi juhla-ateria.



Sanoja tulee harvakseltaan, kuten isältäänkin. Suosituimpia taitavat olla " lam" (-mas), " määä" , " lamp" (-pu), " pappa" ja " poppa" (meidän koira).



Taisin kysyä aikaisemmin talkin käytöstä, kysäisen uudelleen, eli käytättekö tai oletteko käyttäneet muksulla talkkia? Meillä sitä laitetaan nivuskermuihin yöksi, mutta mietin jo voisiko tavasta luopua.



Jees, enköhän lähde kauppaan tekemään pässiäisostoksia. Oikein hauskaa pääsiäistä kaikille ja kirjoitelkaa, jos sattuu sopiva väli!



KL.

mulla oli pikku kärryt, niissä riippui kauppakassi ja puhuin puhelimeen, tuulenpuuska repäs kärryt käsistä.Onneks toi tyttö painaa sen verran jo ettei kärryt lentäneet pusikkoon.



Meillä on nyt yötutti enää, samoin iltamaito juodaan pullosta(joskus yölläkin) mut muuten nokkamuki tai ihan tavallinen lasi käytössä.Ruoka syödään tietysti itse, meidänkin koira saa imuroida ruuan päätteksi pöydän alusen. Jugurtti räiskyy kivasti kun saa itse syödä;)) mutta syöttää ei saa, eilen sai semmoset paskaraivarit kun yritin avittaa toisella lusikalla. Huusi puoli tuntia putkeen ja just sattu iskä tulemaan kotiiin ni meni iskän syliin sympatiaa keräämään, sitten ruoka maistui iskän syöttämänä ja äiti oli ihan paska.



Talkkia mä en oo käyttänyt juuri lainkaan, pari kertaa kun on pylly punottanut paljon ni sit oon laittanut, koputan puuta heti, nimittäin Dunskun iho on tosi siisti..eri ku siskon pienenä. Mut meillä on toi kova kakka ongelmana, levolac kuuluu päivittäiseen ruokavalioon. Eilenkin kakka ei meinannut tulla millään ja sit mentiin pöntölle(tyttö juoksee vessan ovelle kun kakattaa) ja mun piti vähän avittaa siinä änkäyksessä, eli painoin alapäästä niin et kakka pääsi ulos.Kiva kun saan jakaa tämän asian kanssanne ;)))



No kuitenkin munarikasta pääsiäistä kaikille, mä en oo ostanut yhtään munaa... Ja minä olen kasvanut vyötärön seudulta ihan jumalattomasti kahdessa viikossa ettei oo mitään rajaa.Kohta oikeesti iho poksahtaa rikki.



Kuumetta ja penskat ja rv 30+3

KL: Juu, virka löytyy, turhan kaukaa vaan nyt kun on muutettu mun kotonaolon aikana. Sain tosin eilen sen paikan, soittivat perään, ja siitä tulee kai vuoden päästä sitten kans virka. Mahtaa just riippua vähän aineesta ja alueesta miten pulaa on. Mun nykysen koulun historian open paikkaa haki 35, en-ru-paikkaa 8. Yhtä paikkaa kun kyselin maaseudulta sanoivat etteivät oo saanu yhtään pätevää hakijaa kymmeneen vuoteen. Ja Helsingissä on vissiin yli 50 erityisopen paikkaa auki.



Maidosta: Aaro juo aina nukkumaan mennessä koko tuttipullollisen lämmitettyä maitoa. Teen tämän omasta laiskuudesta että se nukahtais helposti, ja niin se kyllä tekee. Ruualla juo ihmemukista jääkaappikylmää kurria, täytän mukin aina aamulla ja pesen illalla ja nostan vaan ruokailujen välissä jääkaappiin. Vesituttipullo sillä lojuu lattioilla ja senkin yritän muistaa aina seuraavaksi päiväksi pestä. Niinku huomaatte, tämä äippä on ainaki käyny jo aika laiskaksi. :) Aaro on kyllä huvittava näky kun ottaa siitä vesipullosta hörppyä. Nojailee sohvapöytään ja yhdellä kädellä kallistaa, ihan ku siinä olutmainoksessa missä se ukko kuvittelee olevansa baarissa. :) Nokkamukilla tulee liikaa sotkua, puhumattakaan tavallisesta mukista, kun kaveri kuitenki haluaa itte juoda. Tutti meilläkin pyritään jättämään vaan unikaveriksi.



Talkista: en ole käyttänyt koskaan. Pojilla on aina ollu ihan törkeen hyvä iho. Kerran kun Veikolla oli viikkotolkulla maha sekasi ja pylly palo, laitoin perunajauhoja.



Kuumetta: Muuten, tuosta jos on maha kovalla, meillähän on pojilla aika usein kun tykkäävät niin maidosta ja banaanista, rupesin sitten korvaamaan neljäsosan puurohiutaleista leseillä, se on ainaki auttanu vähän. Eikä edes meidän ranttu esikoinen huomannu mitään muutosta maussa.



Aarolta ei tuu oikeestaan oikeita sanoja nyt muita kun ' kukka' . Sitä se hokee koko ajan, jopa oma pippeli on ' kukka' . :) Joskus saattaa sanoa joitain sanoja, jotka voi tulkita ' äitiksi' , ' isiksi' , ' Veikoksi' tai joksiki muuksi usein kuulluksi, mutta suurimmaksi osaksi se on ihan hepreaa mitä sieltä tulee. Se on kyllä ihan tautisen huvittava näky kun örisee ja komentaa ja selostaa äijämäiseen tyyliinsä niitä juttuja eikä sanaakaan saa selvää. Pitää varmaan nauhottaa pätkä muistoksi.



Mukavat pääsiäiset helmimammat!



Vilja

Viljaa, onneksi olkoon työpaikasta :).



Mä tulin nopeasti vain kertomaan, että mitä hämärää ikinä Silpulla oli vauvana sydämessä ja keuhkoissa ollutkin on se nyt hävinnyt. Täysin terveen paperit sai tyttö.



Nyt istumaan sohvalle ja jännittämään ER:n alkua :).



KL.

Piti laittaa toivotukset heti alkuun, kun muuten ne takuulla unohtuu. :)



Talkista : minä en ole enää aikoihin laittanut talkkia Onnille. Jos pylly punoittaa niin silloin laitan yleensä bepanthenia tai sinkkisalvaa. Samoin taipeisiin jos on jotain hiertymää... Ehkä kesällä saatan sitä sitten taas laitella mieluummin kuin rasvoja.



Töissä käymisestä : Minähän en ole siis joka päivä töissä mutta nyt näitä sijaisuuksia on ollut niin paljon, että palkkakin oli " melkein oikea" ...

Rasittavana olen kokenut sen ettei nähdä perheenä enää " milloinkaan" . Mutta sehän johtuu taas siitä, että ei haluta viedä Onnia hoitoon vaan sumplitaan työvuorot niin, että toinen on aina kotona. Joskus mummo taikka pappa hoitaa. Ja me molemmat tehdään siis aamu-, ilta- ja yövuoroja. Open hommissahan se on selkeesti päivätyötä niin se helpottaa varmasti aikataulujen suunnittelua! :)

Se aiheuttaa mulle lisästressiä, kun ei ehdi koskaan siivota kunnolla ja kaikki paikat on sekaisin... Mies yritää jotain tehdä mutta se ei täytä mun " laatuvaatimuksia" . ;-)

Positiivista on varmaankin se, että niistä harvoista yhteisistä hetkistä osaa nyt sitten nauttia ihan eritavalla! On ihanaa vaan olla!

Ja onhan se ihan piristävää nähdä muitakin ihmisiä! Minä olen muuten niin laiska lähtemään mihinkään " ihmisten ilmoille" ...

Mietinkin jo välillä, että pitäiskö alkaa etsimään jotain vakituisempaa työtä muualta mutta saa nyt nähdä. Kamppailen välillä huonon omantunnon kanssa, kun joutuu olemaan Onnista erossa. Minäkin silloin ennen ajattelin, että olen kotona niin pitkään kuin mahdollista " lapsen varjolla" . Mutta eipä se ihan niin helppoa ole taloudellisesti... Toisaalta taas tämä aika ja nämä muutamat vuodet menee niin äkkiä, että ihan hirvittää!! Ja, kun ei koskaan tiedä saadaanko lisää lapsia niin en haluais jäädä mistään nyt paitsi! Hankalaa!! :)



Tulipas siinä tilitystä!



Meillä on kyllä ollut Onnilla tänään uskomattoman huono päivä syömisen suhteen! Se ei syönyt aamu eikä iltapuuroa ollenkaan, ainoastaan pari liharuokaa ja niitäkään ei koko annoksia. No jospa se huomenna maistuis.



Höh, nyt se Onni heräs kesken unien itkemään!! Öitä!



kumppari

Poika alkoi oksentaa (ihan yhtäkkiä) ke-iltana, kun oli jo nukkumassa ja oksensikin sitten koko yön. En tajua, miksi toi vatsatauti tuli taas, kun oli meillä vasta 1,5 kk sitten. Ja sitä ennen poika ei ollut koskaan edes oksentanut. Helmi heräsi tietenkin veljensä itkuun (poika itki sekä mahakipua että oksentamista) ja valvoi ensin tunnin klo 23-24 (mun sylissä oli ihan tyytyväinen, mutta aina jos yritin laittaa sänkyyn tai antaa miehelle, alkoi huutaa ihan tajuttomasti) ja nukahti sitten viimein mun syliin. Mies oli pojan kanssa yön ja mä Helmin kanssa ja mä valvoin johonkin klo 05 saakka, kun Helmi heräsi jatkuvasti itkemään ja pojan huuto ja oksentaminen kuului meidän makkariin. Joskus klo 5 aikaan sitten vihdoin nukahdin, mutta Helmi heräsi sitten taas klo 6, 7 ja 8, mutta onneksi nukuttiin sitten klo 10 saakka. Oltiin koko perhe eilen aika väsyneitä! Onneksi se tauti näyttää jääneen yhteen ainoaan yöhön, koska poika ei ole enää toissayön jälkeen oksentanut, eikä kellään muulla ole mitään oireita. Mutta aivan kamalaa oli kuunnella yö sitä pojan tuskaa. Pahinta, mitä olen tähän asti omien lasten kanssa joutunut kokemaan! Eli aika helpolla ollaan muuten lasten kanssa päästy, kun ei ole mitään pahoja sairauksia tms. ollut.



Meidän piti tosiaan eilen lähteä pitkästä aikaa anoppilaan, mutta ei nyt viitsitä mennäkään, kun ei tiedä, jos toi tauti vielä tarttuisi. Sunnuntaina mennään ehkä mun isälle syömään ja maanantaina miehen isovanhemmille kahville. Ollaan oltu vissiin jokainen yhteinen pääsiäinen (7 kpl) anoppilassa, joten hieman orpoa olla " vaan" kotona. Onneksi on sentään 3 kpl pääsiäisruohoja pojan askarelemissa purkeissa, niin on edes jotain pääsiäisfiilistä kotona.



VILJAALLE onnea uudesta työpaikasta! Koska aloitat siellä?



MUKAVAA PÄÄSIÄISTÄ KAIKILLE!



T:Fassiloora ja Helmi (13,5 kk)

Kiitokset onnitteluista :) Työt alkaa syksyllä kun koulu alkaa. Mulla ois vielä kaks haastattelua, kattotaan nyt meenkö tonne vai jonnekin muualle. Mutta on kyllä kiva kun on jo ainakin yks hyvä vaihtoehto.



Voi miten kurjaa Fassiloora että vatsatauti yllätti! Se on kyllä vihoviimesin taudeista. Toivottavasti ette joudu kaikki sitä sairastamaan.



Kiva että Silva sai terveen paperit!



Mukavat pääsiäiset!



Vilja

Ekaksi ennenkuin unohdan:



Viljaa: onnea työpaikan johdosta!



Kaalilaatikko: Saitpa ihania uutisia, kiva että Silppu on kunnossa!



Me päätettiin sitten ex tempore lähteä vähän kaupungille yöelämää ihmettelemään. No, kaippa sitä vanhallakin :) vielä remuaminen sujuu...Eetu jäi tyytyväisenä äitini hoitoon, eipä paljoa tullu halailemaan kun lähdettiin, on aina niin tyytyväinen siellä.



Mun kaveripiiri on sitten ihan raskautuneita kaikki, viimeisin vauvauutinen oli mun pikkusiskolta!!! Siis ihan uskomatonta, että meidän iltatähti saa vaavin!



Talkista sen verran, että eipä ole juurikaan enää käytössä, sinkkivoidetta käytän myös jos pylly punoittaa. Meillä tutti ja tuttipullo edelleen in, mukista juodaan yleensä vettä saunan jälkeen.



Meille soiteltiin kaupungilta päivähoidosta, huh, mua alkaa ihan oikeesti jännittää koko hoitoon vienti vaikka aloitankin työt iisisti: olen vain kolme päivää viikossa töissä näin alkuun. Eetu kyllä varmasti viihtyy, on niin sosiaalinen luonne, mä sille sanoinkin, että taitaa Eetu olla reippaampi kuin äiti kun hoitoon viedään, snif. No, ihan ilolla palaan duuniin, ettei sen puoleen.



Eipä tässä kai muuta kuin oikeen munarikasta pääsiäistä kaikille!



Toivottelee Sasuliini miehineen