Rakennusajan vauvat

on tällä hetkellä rakentaminen käynnissä, ja se on kokonaan miehen vastuulla, pieniä siivoushommia käyn välillä tekemässä, mutta pääosin hoidan 1,5-vuotiasta poikaamme jota ei voi vielä rakennuksille ottaa mukaan ettei putoaisi, loukkaisi yms.. Nyt menossa rv 25. Kannattaa tehdä niitä hommia siellä oman olotilan mukaan,melkein kaikkea mielestäni voi kuitenkin tehdä jotain tikapuille kiipeämisiä en kyllä uskaltaisi.. Ollaan rakennettu siis ennenkin, mutta silloin en odottanut.

Meillä kakkosen kanssa koko raskaus meni rakennustyömaalla. Kunnostettiin vanhaa, mutta tehtiin tyyliin kaikki uusiks. Mä maalasin salin korkean pönttöuunin vielä päivää ennen synnytystä..että loppuun asti hommissa ;) Ekasta raskaudesta olin raihnanen jo ekan kuukauden jälkeen mutta tässä tokassa en hidastanu tahtia oikeastaan missään välissä. Väitän että kun tein hommia koko ajan, pysyin myös menossa paremmin. Yhden päivän yritin levätä ja 15min sohvalla makaamisen jälkeen oli tuskaa päästä ylös...joten takas hommiin vaan ;D



Mulla asiaa helpotti se että neiti oli rv 30 asti poikittain masussa joten ei painanu oikeestaan mihinkään. Mä hoidin maalaamiset ja tapetoinnit. Välillä oli morkkis niistä maalinhöyryistä mutta toisaalta nykyajan sisämaalit on lähes juotavia ;)



Ainoa miinus oli että kun oli jo toinen vauva ja remontti menossa (tavote oli saaha talo kuntoon ristiäisiin mennessä) niin hävis kyllä raskausaika kuin tuhka tuuleen..ei siinä tohinassa paljon muistanu raskaana olevansa. Vauva-aika ennen ristiäisiä meni kanssa remontissa..aina kun vauva nukahti, taas muutama tapettivuota seinään ;)



Mutta en mä valita!! Kaikella on puolensa ja hyvin siellä raskaana pärjäs menossa mukana. Taidettiin kaupassa saaha muutaman kerran alennustakin paremmin kun rouva oli maha pystysä raihnasen näkösenä ;DD



Plussaonnea!!

Moi,



meillä on miehen kans kotirintamalla omat projektimme käynnissä ;-). Eli mies rakentaa meille taloa, minä vauvaa masussa. Meillä on myös 2-vuotias esikoinen.



Alkuraskaus oli minulla tosi raskas - olin hirvittävän pahoinvoiva ja se meni siihen pisteeseen, että jouduin sairaalaan tiputukseen. Parina ensimmäisenä kuukautena en siis juurikaan edes käynyt raksalla, eikä käynyt miehenikään, koska hänen piti hoitaa tyttöämme kun minä en siihen pystynyt... Eli raskaus on viivyttänyt rakennusprojektia. Jos teille olisi ensimmäinen tulossa niin tällaista " ongelmaahan" ei ole.



Muutenkaan en ole paljon päässyt osallistumaan rakennusprojektiin nyt raskausaikana kun meillä ei ole ketään muita hoitajia tytölle. Keskiraskaudessa ja nyt loppupuolella voisin kuitenkin hyvin kuvitella tekeväni raksalla joitain siivoushommia (niitä siellä riittäisi!). Maalaushommia, kantamisia tms. ei pystyis näin raskaana tekemään.



Summa summarum - kyllä susta varmasti enemmän apua rakennuksella olisi jos et olisi raskaana, mutta kyllä siellä sellastakin hommaa riittää, jota voi raskaana tehdä.



Musta on ollu kiva, että mullakin on ollu joku " hyödyllinen" ja tärkeä projekti kun mies on rakentanut taloa :-). Nyt meinaa kiire iskeä päälle kun tarkoitus olisi saada talo ainakin osittain muuttokuntoon ennenkuin tää pikkukakkonen syntyy kesällä... Onneksi nyt olen siinä kunnossa, että mies saa illat ja viikonloput paiskia hommia rakennustyömaalla!



Onnea teille molempiin projekteihin!



KP rv 30+3

Niin sitä piti vielä sanoa, että rakennusprojektissahan on [b]paljon[/b] kaikenlaista suunnittelua ja mietittävää eli keittiösuunnitelmia, sähkö- yms. suunnitelmat, laattojen valintaa ja vaikka mitä, joita kaikkia voi raskaanakin tehdä. Ja meillä minä tein pitkälti kaikenlaisia tarjouskyselyitä (mm. ovet, ikkunat jne.). Nämäkin on tärkeä ja iso osa rakentamista ja suuri työ pois mieheltä. Eli kyllä siellä kaikenlaista löytyy vaikka joutuisit vuodelepoonkin raskauden vuoksi! Onneksi on tämä netti nykyään käytössä =)!



KP

Hei,

me myös rakennetaan ja mulla on kolmas lapsi masussa (rv 30). Mies rakentaa ja minä huollan, siivoan ja maalaan. Olen yleensä viikonlopun jälkeen töissä aivan ristit silmissä. Meillä vielä jännitetään, ehditäänkö muuttaa ennenkuin vauva syntyy. Sinänsä stressaavaa, kun muutetaan 100 km:n päähän ja neuvolat ja synnärit vaihtuvat. Toinen asia, mikä harmittaa on että kamalasta pasänrakennusvimmasta huolimatta, ei mitään pääse vauvalle laittamaan valmiiksi etukäteen. Myös yhteinen aika on kortilla.. Joillekin parisuhteille rakennusprojektin tuoma taloudellinen ja psyykkinen stressi on ilman odotustakin liikaa. Kannattaa miettiä monelta kantilta. Meidän talon piti valmistua jo jouluna, joten ei kauhea kivaa loppuraskaudessa muuttaa ja laittaa kaikkea paikalleen. Parasta tässä tietenkin on se, että pääsee oikeasti muutamaksi vuodeksi kokopäiväisesti asumaan suunnittelemaansa ja rakentamaansa unelmakotiin lasten kanssa. Ja meillä onneksi tuntuu rakkautta, naurua ja läheisyyttä miehenkin kanssa riittävän..Tsemmpiä!

Eli meidän piti nyt keväällä alkaa tekemään perustuksia ja sitten alkukesästä olisi tullut talopaketti päälle (sisähommat olisi jääneet meille). Nyt päädyimme siirtämään aloituksen syksyyn (vauva syntyyy syyskuun alussa). Niinpä voin tehdä äippäloman alussa tarjouspyyntöjä sisustusasioissa ja kun projekti sitten käynnistyy, niin vauva on jo vaunuissa ja voin siten osallistua hommiin niin paljon kuin vauvan hoidolta on mahdollista.

odottaja ja meillä myös rakennusprojekti menossa. Olen pyrkinyt olemaan alusta asti touhussa mukana, mutta nyt olen " jättäytynyt" suosiolla taka-alalle, koska supistukset alkoivat vaivaamaan tehdessä raskasta, mm. sirklatessa ja pätkiessä ulkovuorta seiniin (tosin meän masukki paineli " turvaan" masun takaosaan ja oli parina päivänä hiljaa, toipuen rakennusmetelistä).



Kovasti olen kuitenkin hengessä mukana, vaikka en mitään " näkyvää" ja raskasta voi enää tehdä. Suunnittelun (mm. keittiön, kylppärin, wc:n, sisustuksen) ja ruokahuollon olen ottanut vastuulleni, kun mies tekee sitä näkyvää jälkeä rakennuksella töidensä ohessa. Toiveena olisi saada roudattua muuttokamat taloon ennen masukin ristiäisiä eli syksyllä.



Negatiivisena puolena rakentamisessa on se, ettei miestä juurikaan kotona näy ja pyöritän yksikseen kotimme arkea, jossa 2 isompaa lasta eikä yhteistä aikaa miehen kanssa oikeastaan ole. Kysyy todella paljon hermoja, mutta oikea asennoituminen auttaa huomattavasti. Mutta aikansa kutakin ja lopputuloshan on se tärkein :)



Tsemppiä teille molempaan projektiinne ;)

Esikoista tosiaan alamme yrittämään, kovasti olen toivonut pystyväni olla mukana rakentamisessa auttamassa, mutta eihän sitä koskaan tiedä, mitä tulee eteen. Täytyy mennä vaan päivä kerrallaan.



Eräs kirjoittaja tuossa kommentoikin, että olisin varmasti enemmän hyödyksi rakennuksella, jos en olisi raskaana. Tätäkin olen miettinyt ja järki sanoo, että ehkä olisi hyvä alkaa yrittämään vauvaa vasta kesällä tai syksyllä, mutta tunteet ei anna periksi! =)



Ja kyllähän rakennusaikana tosiaan on paljon muutakin tekemistä kuin niitä fyysisiä juttuja, varmasti tulisin kiertelemään laatta- ym. kaupoissa vaikka en olisi raskaanakaan. Ja uutta kotia olisi hyvä sisustaa sitten mammalomalla. =)

Me siis jo asutaan talossa, mutta lopputarkastus on tekemättä ja sitä varten sokkelin pinnoitusta, pihatyöt, vähän maalausta ja laatoitustakin pitäisi vielä tehdä. Ei kuulosta paljolta, mutta oikeasti sitä hommaa vielä piisaa melkoisesti.



Pihanrakennuksesta luulisin, että me vuokrataan jostakin Bobcat, jolla mies saa levitellä mullat paikalleen. Alunperin kuvittelin, että kyllä mä sitten kesälomalla hommaan hyvän kunnon lapion ja kottikärryjen kanssa, mutta raskaus on jo sen verran pitkällä, etten usko jaksavani. Kasvien istuttamisessa on varmaan riittävästi työtä. Laatoituksia varmaan pystyn tekemään, mutta jostakin täytyy löytää hyvä hengityssuojain. Noissa laastipusseissa kun on melkoiset varoitukset kyljissä ja aina se laasti pölisee sekoitettaessa.



Alkuraskaus mulla meni tosi huonosti, olin todella väsynyt ja oksentelin paljon, joten silloin ei mun osaltani työt edenneet mihinkään. Oikeasti yritin välillä liikkeelle kuvitellen, että kyllä siitä piristyy kun saa vähän raitista ilmaa ja liikuntaa, mutta ei toiminut mun kohdalla. Töistä tultua vain kaaduin sänkyyn ja popsin vähän kaurapuuroa, 12 tunnin yöunilla jaksoi taas työpäivän olla jalkeilla... Nyt on pahoinvointi vähentynyt ja liikuntakin taas maistuu, joten ilmojen lämmettyä päästään varmaan sokkelin kimppuun! Saa nähdä miten sen pinnoituksen jaksaa, kun yksi seinänpätkä täytyy tehdä aina kerralla taukoja pitämättä, jottei tule rumia rajoja. Täytyy tarkkailla omaa vointia ennen kuin moiseen urakkaan ryhtyy.



Jos tuntuu siltä, että raksalla on liikaa kemikaaleja, liian raskaita hommia tai vaarallisia telineitä, niin raskaana olevastakin on todella iso apu kaikissa hankinnoissa. Rautakauppojen kiertäminen sisustusmateriaaleja etsiessä vie tosi paljon aikaa, samaten tarjouskyselyt, keittiökaappien kilpailutukset jne. Ja ihan ruokahuollosta ja kahvitauoista huolehtiminen raksalla auttaa paljon! Saati sitten unohtuneen naulalaatikon hakeminen rautakaupasta. Aina jotakin pääsee loppumaan, vaikka kuinka huolella suunnittelisi, ja matkat rautakauppaan syö rakentajilta aikaa ihan turhaan.

Tosin oletteko ajatelleet, että heti ei välttämättä tärppää?

Jos siirrätte rakentamista mahdollisen raskauden vuoksi, voi myös käydä niin että odotuksen odotusajalla olisitte jo saaneet talonkin valmiiksi. Mutta tärppi voi myös käydä heti, jolloin pystyt kyllä olemaan suurenakin apuna näissä ns. näkymättömissä asioissa.



Onnea molempiin projekteihin!!!!

mä tulin raskaaksi kesken meiän rakennusprojektin, esikoinen kysessä sillon, mä tein kaikkea siinä missä pystyin. kiipeilin, keikuin tikkailla, hion, saumasin laattoja, kannoin painavia tavaroita jos sain niistä jonkunlaisen otteen, maha kuitenkin hieman haittasi. ja tietty käytiin töissä kans, joten aikaa raskaana oloon ei jääny ja paikat oli välil tosi jumis, mut taloon päästii muuttaa kuukaus ennen la:ta.

meiän ' raksavauvan' luonnetta, kun nyt mietin, luulen et toi hektinen elämä ja jonkinasteinen stressi on vaikuttanu suuresti tyttöön. jos oisin vaan rauhassa voinu olla ns raskaana, ois varmaan ihan eri luontonen tyttö. eli tyttö on hirmu arka ja herkkä, aivan järkyt eroahdistukset oli, viihtyny hirveesti sylissä, vieläkin 1,8v ihan kiinni meissä, ja nyt havaittavissa uhmaa. nyt meille tulossa, toinen ja raskausaika ollu ihan erilainen, ja veikkaan et vauvastakin tulee..

mut siis, kyllä se rakentaminen raskaanakin onnistuu!

Toki ongelmia neidin kanssa muuten on ollut enemmän kuin esikoisesta mutta eipä kai allergiat ja korvatulehduskierteet remontista raksuasaikana johtune ;)



Meillä remonttineiti on hyvinkin sosiaalinen ja reipas uskalias tyttö =) Sylissä viihtyy ja äiti on hyvin tärkeä mutta lapset on erillaisia. Meillä ovat esikon kanssa kun yö ja päivä mutta uskallan väittää ettei remontilla ole mitään tekemistä asian kanssa. Ja uhma tulee kaikille (nim.merkillä hyvin uhmaisen 2v:n äiti)



Ja käsittääkseni tuo stressi raskausaikana liittyy enempi ihan siihen pikkuvauva aikaan. Ei se NIIN suuri juttu kumminkaan ole se rakentaminen että lapsen koko persoonallisuus muuttuis sen takia (tää nyt vähän kärjistetty kommentti ;) Onhan iät ja ajat äidit tehneet raskaana hyvinkin raskaita hommia.



Molemmisssa on hyvät ja huonot puolensa mutta ei minusta vauva sulje rakentamista pois ja kuten jo joku sanoikin niin eihän sitä tiedä vaikka talo on valmis ennen tärppiä..näin olis käyny meillä esikoisen kanssa.



Nyt olen ihan onnllinen että emme juuri nyt remontoi, mutta toisaalta yläkerran alotus kovasti himottaa ;D

meillä talo jo viittä vaille valmis

ja sylissä 5kk:den ikäinen pikku tyttö.

taloprojektissa en ole pystynyt olemaan ollenkaan avuksi,

koska voin koko odotus ajan pahoin, enkä jaksanut paljoa mitään tehdä.

raksalla käydessä sain tehtyä jotain pientä silloin tällöin, mutta usein se meni auton takapenkillä maatessa, kun heikotti, varsinkin kesällä kun oli vielä tukalan kuuma...



olisin kyllä tahtonut auttaa mutta minusta ei nyt ollut kaveriksi,

kouluikäinen esikoinenkin on tuossa " viihdytettävänä" .



ja vauvan kanssa on ollut tosi hankala myös osallistua rakentamiseen,

koska en ole halunnut viedä sitä sinne pölyyn pitkäksi aikaa.



mies on ahkerana jaksanut rakentaa meille kotia, lähes yksin kokoajan.

parin kuukauden päästä se viimeistään on muuttovalmis :)



Mutta onnea projekteihin, jos nyt olette niihin ryhtymässä!!