Häiritseekö hyvin päättyvät elokuvat niitä, joilla on vastoinkäymisiä?
Olen aina ollut onnellinen elokuvien onnellisista lopuista.
Enää en ole varma. Pitäisikö elokuvissa olla eri tavoin päättyviä tarinoita enemmän.
Ajatelkaa vaikka monia sellaisia amerikkalaisia elokuvia, joissa vaikka perheen säästöt lastensa koulutukseen on jotenkin menneet muuhun välttämättömään. Lopussa kaikki menee parhain päin ja opiskeluun on jälleen tulevaisuudessa varaa.
Tai että köyhä raataa, mutta sitten onnistuu ja menestyy ja tulee varakkaaksi.
Luo nämä toivoa nuorille ihmisille, mutta kun tässä on kaikenlaista jo nähnyt ja kokenut, niin on alkanut miettiä, miten lapsellisia onnellisia loppuja kaikissa elokuvissa on.
Mitä mieltä olette?
Kommentit (9)
Vierailija kirjoitti:
Genrehän perustuu yleensä löyhästi tositapahtumiin, eikä niitä tehtäisi jos päähenkilö joutuisi toteamaan lopuksi v*tuiksi meni, vaikka kaikkeni yritin.
Ihan hyvä perustelu.
En muista yhtään huonosti päättyvää elokuvaa. Ehkä Thelma ja Louis on sellainen. Pääsivät kotipiinasta, nauttivat hetken ja sitten autolla kalliota mereen.
Ärsyttää siinä mielessä että kun elokuvan alkaessa jo tietää miten lopussa käy. Loppuyllätyksiä kaipaan.
Ne on elokuvia, viihdettä.
Itseäni ei ainakaan häiritse mitenkään. Vastoinkäymistenkin aikana tekee ihan hyvää tehdä ja ajatella jotain muuta kuin vaan niitä vastoinkäymisiä.
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää siinä mielessä että kun elokuvan alkaessa jo tietää miten lopussa käy. Loppuyllätyksiä kaipaan.
Niinpä. Departed ja Shutter Island tästä syystä parhaimpia elokuvia ikinä.
Elämässä menee useimmiten aina tosi huonosti asiat, joten on kiva lukea kirjoa tai katsoa elokuvia, joissa on onnellinen loppu. Ei minun elämäni riipu elokuvista
Kun näin The Last American Virgin elokuvan ensimmäisen kerran, tuli ensimmäisen kerran tunne, että jotkut elokuvantekijät saattavat ymmärtää minuakin. Siinä elokuvassahan nuorukainen ei saa tyttöystävää, vaikka tekee kaikkensa.
Sittemmin onnettomat loput eivät olekaan enää kiinnostaneet, ihminen tarvitsee ennenkaikkea toivoa.
Ennemmin olen surullinen, mikäli ei pääty hyvin. Ei mulla kuitenkaan itsellä elämä päähän potki.
Genrehän perustuu yleensä löyhästi tositapahtumiin, eikä niitä tehtäisi jos päähenkilö joutuisi toteamaan lopuksi v*tuiksi meni, vaikka kaikkeni yritin.