Liian kiireinen suhteeseen?
Onko kukaan ollut tällaisessa tilanteessa, että toisella osapuolella (tai itselläsi) ei ole aikaa panostaa parisuhteeseen? Itsellä 5v suhde takana, asutaan 100 km päässä toisistamme, mies on kahden viikon aikana kerran soittanut ja viestejä ehkä lähettänyt 10 kpl. Mies on kiireinen työn, harrastusten, kavereiden ja remonttihommiensa kanssa. Harmittelee kovasti, että ei ole ollut aikaa panostaa suhteeseen, mutta ei löydä sen vertaa aikaa, että soittaisi edes vartin puhelun päivittäin. Välillä tilanne paranee ja ehditään enemmän jutella ja nähdäkin, ja sitten taas palataan tähän, ettei moneen viikkoon ehdi olla tekemisissä. Itsellä koko suhteen jatko mietityttää. Onko muilla ollut tällaista? Miten ratkaisitte tilanteen?
Kommentit (69)
Kyllä sinun pitää muuttaa hänen luokseen tai hankkia miesystävä lähempää. Tuo on sellaista puolivaloilla ajamista. Alkaa olla kiire perheen perustamisessa.
Fakta on että kaikilla on aikaa, mutta aikaa ei haluta antaa jos ei ole aidosti ihastunut. Aidosti ihastunuthan valvoo vaikka koko yön, että vain löytää yhteistä aikaa. Ihan sama onko seuraavana päivänä töitä, tentti tai sairaalaleikkaus. Ihastunut ihminen lentää vaikka kuuhun ja takaisin sen toisen takia, koska ihminen menee siitä täysin sekaisin.
Mutta jos henkilö ei ole ihastunut, niin naapurin koiran rapsuttaminen ja lakanoiden mankelointikin on tärkeämpää, kuin että sen ajan antaisi sille toiselle.
Vierailija kirjoitti:
Fakta on että kaikilla on aikaa, mutta aikaa ei haluta antaa jos ei ole aidosti ihastunut. Aidosti ihastunuthan valvoo vaikka koko yön, että vain löytää yhteistä aikaa. Ihan sama onko seuraavana päivänä töitä, tentti tai sairaalaleikkaus. Ihastunut ihminen lentää vaikka kuuhun ja takaisin sen toisen takia, koska ihminen menee siitä täysin sekaisin.
Mutta jos henkilö ei ole ihastunut, niin naapurin koiran rapsuttaminen ja lakanoiden mankelointikin on tärkeämpää, kuin että sen ajan antaisi sille toiselle.
Tämä. Muistan kun aloin seurustella mieheni kanssa kymmenen vuotta sitten. Tein silloin kolmivuoroa, ja mies usein valvoi viikonloppuisin yövuorojeni ajan jotta voitiin chattailla messengerissä. :D Aamulla sitten ajoi fillarilla pari kilometriä päästäkseen viereeni päiväksi nukkumaan.
Ei kannata tyytyä kädenlämpöiseen.
Vierailija kirjoitti:
100 km? Ei tuo ole mikään suhde.
Välimatkako sen määrittää mikä on suhde ja mikä ei?
On koettu. Deittailin aikanaan miestä jolla oli sanojensa mukaan aina kiire. Olin sen verran ihastunut että jaksoin sitä muutamia kuukausia kunnes tajusin että miestä ei vain kiinnostanut tarpeeksi. Lopetin suhteen koska siitä ei olisi kuitenkaan mitään sen kummempaa olisi tullut.
Hetki tuon jälkeen tapasin toisen miehen joka sitten olikin ihan eri maata. Saattoi ajaa vielä myöhään illalla pari tuntia jotta ehti nähdä minua hetken ennen kuin joutui taas lähtemään kotiin että ehti aamulla töihin. Vastasi aina heti viesteihin ja tykkäsi puhua tunteja puhelimessa jos emme pystyneet näkemään. Silloin tajusin että jos oikeasti tykkää jostain ihmisestä, sen eteen on valmis tekemään melkein mitä vain ja antamaan aikaansa.
Tuosta jälkimmäisestä miehestä tuli sitten muuten aviomieheni.
Vierailija kirjoitti:
Fakta on että kaikilla on aikaa, mutta aikaa ei haluta antaa jos ei ole aidosti ihastunut. Aidosti ihastunuthan valvoo vaikka koko yön, että vain löytää yhteistä aikaa. Ihan sama onko seuraavana päivänä töitä, tentti tai sairaalaleikkaus. Ihastunut ihminen lentää vaikka kuuhun ja takaisin sen toisen takia, koska ihminen menee siitä täysin sekaisin.
Mutta jos henkilö ei ole ihastunut, niin naapurin koiran rapsuttaminen ja lakanoiden mankelointikin on tärkeämpää, kuin että sen ajan antaisi sille toiselle.
Näin se menikin 5v sitten. Enää ei löydy samaa kipinää yrittää ylläpitää tätä suhdetta elossa.
Kun aikaa on vähän ei välttämättä näe edes samassa talossa asuvaa aviopuolisoa. Aamulla lapset tarhaan/kouluun, ite töihin. Illalla lasten haku, ruuan laittoa, siivousta, kodin hoitoa ja kaikkea mahollista.
Viimeksi näin vaimoa pidempään kuin 15 min kun hänen spinning aikansa oli peruttu tammikuussa.
Tuohan on se miesten perusjuttu. Nainen on pelkkä puhelinnumero (pano) ja kirjaimelliesti kaikki muu elämässä menee tämän edelle.
Lakkaa puhumasta suhteesta. Mies puhuu ummet ja lammet läpiä päähäsi: todellisuus on se että häntä ei kiinnosta vittuakaan.
Anna mieslapsen juosta pallon perässä. Suhtaudu hänen sellaisena kuin hän on, ei sellaisen kuin haluaisit nähdä hänet. Hän ei ole parisuhdemies. Hän on mieslapsi satunnaisesti erektoituvalla siittimellä. Lopta fantasiointi. Palaa todellisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
On koettu. Deittailin aikanaan miestä jolla oli sanojensa mukaan aina kiire. Olin sen verran ihastunut että jaksoin sitä muutamia kuukausia kunnes tajusin että miestä ei vain kiinnostanut tarpeeksi. Lopetin suhteen koska siitä ei olisi kuitenkaan mitään sen kummempaa olisi tullut.
Hetki tuon jälkeen tapasin toisen miehen joka sitten olikin ihan eri maata. Saattoi ajaa vielä myöhään illalla pari tuntia jotta ehti nähdä minua hetken ennen kuin joutui taas lähtemään kotiin että ehti aamulla töihin. Vastasi aina heti viesteihin ja tykkäsi puhua tunteja puhelimessa jos emme pystyneet näkemään. Silloin tajusin että jos oikeasti tykkää jostain ihmisestä, sen eteen on valmis tekemään melkein mitä vain ja antamaan aikaansa.
Tuosta jälkimmäisestä miehestä tuli sitten muuten aviomieheni.
Mistä edes pystyt puhumaan miehen kanssa tunteja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa sinulle huonolta diililtä. Miksi olet tuollaisessa suhteessa?
Ensimmäiset 3v meni oikein hyvin, miehellä olk aikaa nähdä ja panostaa suhteeseen. Nyt tähän tilanteeseen ollaan pikkuhiljaa luisuttu viimeisen 2v aikana.
Mitä mies on sanonut, kun olet keskustellut hänen kanssaan asiasta?
Selittää lähinnä, mitä hän on tehnyt ja miksi. Hän haalii kaiken maailman projekteja ja uppoutuu niihin. Milloin on terassin rakennuspuuhissa, milloin rassaa autoa, milloin sairas äiti tarvitsee apua...
Hiirillä tutkittu juttu. Koiras parittelee aluksi innokkaasti naaraan kanssa, sitten väsyy, eikä naaraan kosiskelut saa tätä kiinnostumaan ollenkaan. Koiraan kiinnostuksen herättää vain uusi naaras.
Lopettakaa fantasioimasta miehistä muuna kuin he ovat. Jos suhde perustuu eläinvaistoiseen vetovoimaan, se myös loppuu saman syklin mukaan.
Aina on aikaa panostaa jos kiinnostaa. Ja toisinpäin. Eli taitaa olla kunnostus lopahtamaan päi.
Älä roiku miehessä liikaa. Etsi itsellesi omia harrastuksia ja muuta. Elä omaa elämääsi.
Oletteko naimisissa kun en saanut sitä selville. Jos et nii on helpompi antaa vaan olla. Ketään ei voi pakottaa mihkää.
Vierailija kirjoitti:
Aina on aikaa panostaa jos kiinnostaa. Ja toisinpäin. Eli taitaa olla kunnostus lopahtamaan päi.
Älä roiku miehessä liikaa. Etsi itsellesi omia harrastuksia ja muuta. Elä omaa elämääsi.
Oletteko naimisissa kun en saanut sitä selville. Jos et nii on helpompi antaa vaan olla. Ketään ei voi pakottaa mihkää.
Eikä ole. Itellä on vastuita jotka menee mun omien halujen edelle. En voi jättää esimerkiksi mun lapsia huolehtimatta jotta voin käydä treffeillä naisen kanssa vaikka kuinka olisin naisesta kiinnostunut.
No jos käy töissä ja tekee remonttia, niin eipä siinä paljon aikaa enää muuhun jää. Joko sopeudut tilanteeseen ja odotat remontin loppua tai päätät suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Fakta on että kaikilla on aikaa, mutta aikaa ei haluta antaa jos ei ole aidosti ihastunut. Aidosti ihastunuthan valvoo vaikka koko yön, että vain löytää yhteistä aikaa. Ihan sama onko seuraavana päivänä töitä, tentti tai sairaalaleikkaus. Ihastunut ihminen lentää vaikka kuuhun ja takaisin sen toisen takia, koska ihminen menee siitä täysin sekaisin.
Mutta jos henkilö ei ole ihastunut, niin naapurin koiran rapsuttaminen ja lakanoiden mankelointikin on tärkeämpää, kuin että sen ajan antaisi sille toiselle.
Tämä. Muistan kun aloin seurustella mieheni kanssa kymmenen vuotta sitten. Tein silloin kolmivuoroa, ja mies usein valvoi viikonloppuisin yövuorojeni ajan jotta voitiin chattailla messengerissä. :D Aamulla sitten ajoi fillarilla pari kilometriä päästäkseen viereeni päiväksi nukkumaan.
Ei kannata tyytyä kädenlämpöiseen.
Miehesi ei tainnut käydä töissä tai tehdä remonttia, kun oli aikaa chattailla yöt ja nukkua päivät.
Vierailija kirjoitti:
Aina on aikaa panostaa jos kiinnostaa. Ja toisinpäin. Eli taitaa olla kunnostus lopahtamaan päi.
Älä roiku miehessä liikaa. Etsi itsellesi omia harrastuksia ja muuta. Elä omaa elämääsi.
Oletteko naimisissa kun en saanut sitä selville. Jos et nii on helpompi antaa vaan olla. Ketään ei voi pakottaa mihkää.
Ei olla naimisissa.
Testaa... anna huomio että sinäkään et aina vastaa, äläkä vastaa joka viestiin.. katso mitä tapahtuu.. sanot vaan että on ollut kiireitä.
Minä en puolestani ymmärrä mistä ihmiset repivät aikaa seurusteluun.
Itsellä vuorotyö, paljon ylitöitä, vanhemmat hoidettavana ja aikuisia lapsiakin olisi kiva nähdä joskus. Omakotitalo isolla pihalla vie myös aikaa. Salillekin pitäisi joskus ehtiä että pysyisi kunnossa.
Mihin tässä mahduttaa miehen?
Vierailija kirjoitti:
No jos käy töissä ja tekee remonttia, niin eipä siinä paljon aikaa enää muuhun jää. Joko sopeudut tilanteeseen ja odotat remontin loppua tai päätät suhteen.
Mene kaveriksi tekemään sitä remonttia?
Tiesikö tää mieskin että olette yhdessä?