Lue keskustelun säännöt.
Suhteessa väärän miehen kanssa?
04.08.2025 |
Pakko kirjoittaa jonnekin sillä en saa tältä ahdistukseltani rauhaa.
Olemme olleet yhdessä kuusi vuotta mieheni kanssa. Suhde ei ollut mitään ilotulitusta alkuun vaan tavallaan hitaasti kiinnyimme ja rakastuimme toisiimme, mikä tuntui minusta hyvältä monen rellestetyn sinkkuvuoden jälkeen. Muistan joskus alkuaikoina ajatelleeni, että mieti nyt tarkkaan, onko tämä todella se suhde mihin jään, koska palavaa intohimoa tai sellaista taianomaista rakkaudenpaloa ei koskaan tullut. Vuodet kuitenkin kuluivat ja meillä on aina ollut kivaa yhdessä ja arki sujuu.
Olemme juuri ostaneet talon ja nyt uudessa kodissa olen herännyt aamuneljältä sydän tykyttäen ajatellen en voi jäädä, tämä ei ole se suuri rakkauteni. Vuosien varrella näitä ajatuksia on tullut ja mennyt, mutta nyt muuton jälkeen tuntuu, etten muuta pysty välillä ajattelemaankaan. Tuntuu että tukehdun toisena päivänä ja toisena taas kaikki on suht hyvin.
Olen 35 ja jos nyt eroan en tiedä mistä muka löydän miestä joka haluaa lapsia (minä haluan) vielä kun se on mahdollista tai miten ihmeessä en kuolisi yksinäisyyteen. Joku sisälläni kuitenkin epäröi ja epäilee tätä suhdetta, ja lapsiasiaakin olen lykännyt milloin milläkin verukkeella. Mies ei ole asian kanssa mitenkään painostanut mutta osoittanut kyllä olevansa valmis isäksi. Jotenkin sisimmässäni tiedän että ero meille tulee joskus - oli se sitten viiden tai kymmenen vuoden päästä. Tuntuu, että panoksena on joko oma onnellisuuteni jonkun toisen kanssa tai lasten hankinta hyvän ja rakastavan miehen kanssa, mutta suhteessa joka ei tunnu 100% oikealta alitajunnassani.
Onko joku ollut samassa tilanteessa? Miten elämässäsi lopulta kävi?
Kommentit (16)
Tuossa on vain kaksi mahdollisuutta, jatkat noin tai sitten se ero. Jos jatkat noin todennäköisesti kuolet lapsettomana ja lopulta olet ihan tyytyväinen, elämä vain meni näin. Jos otat eron, samat asiat seuraavat sinua seuraavaan suhteeseen ja seuraavaan ja seuraavaan. Sitten toteat vanhana että tuli epäröityä koko elämä ja elämä on nyt sitten mennyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun mietin omia menneitä suhteita ja nykyistä pitkää suhdetta (yli 15v), niin kyllähän niistä kumppanien eri "osista" saisi kudottua unelmiensa prinssin. Yhdeltä ottaisin seksin, toiselta huumorintajun ja sosiaalisen älyn, kolmannelta älykkyyden ja avoimmuuden, neljänneltä yhteiset harrastukset ja ulkonäön. Elämänarvot eivät ole vaihdelleet merkittävän paljon.
Nykyisen kanssa kohdataan monella alueella ihan hyvin. Seksiä on harvakseltaan, mutta se on hyvää - molemmin puolin (on ollut yhdessä suhteessa aavistuksen parempaa). Yhdessäolo/rakkaus vaatii meillä kompromisseja, yhteistä aikaa ja omaa aikaa. Emme ole kuin paita ja peppu, mutta olemme toistemme parhaita ystäviä.
Voisinko löytää jostain paremman? Todennäköisesti voisin, mutta todennäköisyys sen löytymiseen on kohtuullisen pieni.
Olisinko onnellisempi yksin? Jollain osa-alueella ehkä, mutta pääsääntöisesti en.
Olin muutama viikko sitten parin päivän mökkireissulla kaveripariskuntien kanssa. Yhden pariskunnan mies juo aika reilusti, yksi nainen piikittelee miestään aika useasti, suuri osa miehistä ei osallistunut ruoan tekoon tai tiskaamiseen lainkaan, yhdellä miehellä on aika sovinistiset jutut jne. Eli ei niissäkään pitkissä liitoissa kaikki ole ihan unelmaa.
Mieti siis mitä haluat, ja voiko sen nykyisen tasapaksuuden muuttaa rakkaudeksi keskustelemalla avoimesti miehen kanssa omista ja hänen tarpeistaan nyt ja tulevaisuudessa. "Tahdotko rakastaa?" kysyy pappikin.
Jossei nappaa, niin sitten ero ja uutta etsimään. Ihastuminen on helppoa, mutta totuus paljastuu sitten ihastumisen jälkeen, kun arki alkaa - koettu on.
Kaikissa suhteissa on hyvät ja huonot puolensa. Minkä kanssa olet valmis elämään?
35-vuotiaalla alkaa lapsen saamisen aikaikkuna jo sulkeutumaan. Puhumattakaan siitä, että eroaa ja alkaa etsiä uutta 100% mätsiä ja lapsen saaminen menee lähelle neljääkymppiä.
Ja jo sen lapsen saa alulle luomuna tai keinohedelmöityksellä, riskit lapsen synnynnäisille sairauksille kasvaa.
Tee päätös tänään tai huomenna.: ero tai suhteen jatkaminen mahdollisine parisuhdeterapioineen jne.
Tsemppiä.
Ei lasten saamiseen miestä tarvita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ensinnäkin sinä pallottelet nyt tässä 2 sinun pääsi sisäistä fantasiaa.
Elikkäs kumpikin on epätotta ja vain sinun kontribuutiosi tulosta.
Todennäköistä on, että asiat etenevät business as usual, eli jos junanne on edennyt tasaisesti nyt, se tulee tekemään sitä jatkossakin, sisäisistä kamppailuistasi huolimatta.
Lapsiasiaan kannattaa suhtautua niin, kuin sinut r aiskattaisiin henkihieveriin josta toivut noin vuoden pari. Ei siis kannata odottaa mitään hauskaa showta. Mutta aika moni nainen sen silti jostain syystä valitsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet kyvytön olemaan tyytyväinen parisuhteessa ja haikailet aina jotain muuta. Unohda perheellistyminen ja anna miehellesi mahdollisuus oikeaan parisuhteeseen jonkun täyspäisen kanssa.
Tuskasi tuottaa joillekkin meistä suunnatonta tyydytystä mutta älä pelkää, et ole nähnyt vasta kuin pienen osan elämän kärsimyksestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika on tullut etsiä se naamatatuoitu jännis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatka oman napasi tuijottamista. Sieltä se onni ja autuus löytyy.
Hanki päihdeongelma ja jatka nuoruuden sekoilua, jos se on se mitä kaipaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei suhteessa väärän naikkosen kanssa, mitäs sanot?
Jos ajattelet, että ero tulee joskus, niin kyllä se sitten tulee. Kyllä se suhde siitä hiljalleen kylmenee ja alkaa esim. työkaveri kiinnostamaan enemmän.
Parisuhteessa pitäisi paremminkin miettiä kuinka saa suhteen säilymään sellaisena, ettei tarvi erota. Siis sitä tahtoa rakastaa ja puhetta kummankin haluista ja toiveista.
Up