Lukijan kynästä: Nuoret ovat tulevaisuus mutta miksi rahaa ei riitä heidän auttamiseensa?

Kahden nuoren tytön ennenaikainen poismeno on järkyttänyt monia ja nostattanut kiivasta keskustelua sosiaalisessa mediassa. Osa on ilmaissut surunsa kun taas toiset pohtivat syitä jotka johtivat näin traagiseen lopputulokseen. Läheisensä menettäneet omaiset ja ystävät eivät kuitenkaan kaipaa kohua, vaan haluavat käsitellä suruaan rauhassa. Kysymys miksi juuri minun lapseni ajautui tähän jää kuitenkin painamaan heidän mieltään ikuisesti. Miksi näin kävi? Tehtiinkö jotain väärin? Miksi merkkejä ei huomattu ajoissa?

Kirjoituksen taustalla on turhautuminen siihen, että Suomessa rahaa tuntuu olevan muuhun mutta nuorten ongelmiin ei riitä resursseja. Kommentit sosiaalisessa mediassa herättivät suuttumusta sillä moni ei tunnu ymmärtävän miten väärin rahan priorisointi maassamme on nuorten mielenterveysongelmien ja muiden haasteiden hoidossa. Esimerkiksi sotakalustoon löytyy varoja ulkomaille, mutta nuorten hyvinvointiin ei. Korona-aika osoitti tämän karusti. Nuorilta vietiin sosiaalinen elämä, heidät eristettiin kotiin ja jopa ainutlaatuiset tapahtumat kuten vanhojen tanssit peruttiin. Yksin kotiin jääminen ilman ystäviä, harrastuksia tai normaalia elämää masensi monia. Lisäksi tämä toiminta oli aivan turhaa.

Myös nuorten pahoinvointi ja oireilu on lisääntynyt. Kouluympäristön levottomuudet ja kodin ulkopuolella vaanivat vaarat kuten väkivallan riski esimerkiksi kotimatkalla voivat muuttaa nuoren elämän pysyvästi. Moni kärsii myös kotona olevista ongelmista tai ahdistuu maailman tapahtumista. Vanhemmilla ei aina ole aikaa tai halua keskustella mikä voi ajaa nuoren hakemaan hyväksyntää vääristä piireistä. Tämä voi johtaa kierteeseen johon liittyy irtosuhteita, huumeita tai rikoksia. Kierteeseen josta on vaikea päästä pois ilman auttajia.

Resurssipula pahentaa tilannetta. Ennaltaehkäisyyn tai jälkihoitoon ei ole tarpeeksi rahaa eikä nuorilla ole riittävästi mahdollisuuksia keskustella turvallisen aikuisen kanssa. Aikoja ei saa koska auttajia on liian vähän. Lääkkeitä määrätään mutta kasvokkain tapahtuvaa keskustelua ei aina tarjota vaikka se olisi välttämätöntä. Hallituksen leikkaukset osuvat erityisesti haavoittuvimpiin, kuten nuoriin, jotka ovat vasta elämänsä alussa. Kun kukaan ei kuuntele, seuraukset voivat olla peruuttamattomia.

Samaan aikaan uutisoidaan, että rahaa suunnataan jälleen ulkomaille esimerkiksi Ukrainaan tai perustetaan jopa Ukrainarahasto. Tämä tuntuu järkyttävältä, koska yksikin menetetty suomalainen nuori on häpeätahra, joka olisi voitu välttää. Kritiikkiä rahankäytöstä esittäviä kuitenkin usein moititaan valittajiksi, jotka pilaavat tunnelman On väärin, että nuorten pahoinvoinnin ja resurssipulan nostaminen esiin leimataan turhaksi valittamiseksi ja esille nostavaa henkilöä haukutaan.

Lopuksi haluan toivottaa voimia ja siunausta näiden kahden nuoren omaisille ja ystäville. Suuren surun keskellä elämä jatkuu ja rakkaat ihmiset elävät aina sydämissä ja muistoissa.

Marjaana Virtanen