Liikuntaan on tullut himo! En ole koskaan ennen ajatellut, että liikunnasta voisi aidosti nauttia. Mitäs nyt!?
Olen addiktioluonne ja siis ilmeisesti tarvitsen keskimääräistä enemmän jonkinlaista aivobuustia. Kun lopetin kaiken haitallisen kuten alkoholin niin aloin pieni matka kerrallaan liikkumaan.
Nyt liikun päivittäin reipasta kävelyä vähintään kymmen kilometriä. Minulla on tullut siihen oikein himo ja halu. Se on kuin terapiaa.
Tekee mieli oikeastaan alkaa liikkumaan vielä enemmän, esimerkiksi salia, pyöräilyä, mitä vain jossa sykkeet nousee. En olisi ikinä uskonut, että minä voisin aidosti nauttia liikunnasta.
Mitä jos tämäkin menee yli?
Kommentit (6)
Kokeilin pieruterapiaa. Söin hernekeittoa ja ruisleipää ison satsin. Sitten pierin poikani edessä oikein polttavia, todella pahanhajuisia kaasuja, jotka purkautuivat ulos kovalla paineella, pitkäkestoisesti ja kovaa rutisten. Poikani joutui kaasupilven keskelle. Hän alkoi karjumaan miehekkäästi samalla takoen rintaansa. Sen jälkeen hän juoksi ulos ja raahasi kadulta löytämänsä kauniin naisen huoneeseensa. Enempää en kehtaa kertoa mitä sitten tapahtui... Mutta pierutetapia toimi!!👍
Ap
Ei muuta ku ilmoittautumaan triathloniin
Hyvä valinta, ap 👍
Liikunta on parasta huumetta, mutta kuten humeisiinkin, tulee siihenkin helposti addiktoiva himo. Omaa kehoa kantsii oikeasti kuunella ja maltaa pitää tahti nousujohteisena, muttei liian jyrkkänä. Muuten kroppa voi tehdä tenän ja sitten masentaa, kun ei voi tehdä mitään ja vierotusoireet on karmeat.
Eli kantsii miettiä myös muuta mielekästä tekemistä, ettei elämänhalu ole pelkän liikunnan varassa. Sitä kun ei voi tehdä jatkuvasti.
Minulla on kanssa vähän sama nyt. Muista kuitenkin pitää välipäiviä, jos liikut paljon. Ne on tarpeellisia.
No ei tuo nyt pahin addiktio ole.