Jotain jää

Kuinka ennen, ees aamuun

nousta tahdoin mä yksinäin.

Kun et vierelläin ollut,

unta kenestä näin.

Suru suurempi kuin jos jokin

luotain sut veisi pois.

Olis vain ellei koskaan kohdattu ois.

Kuinka ennen ees luulin

jotain onnesta tietäväin.

Kun jo koitossa kevään

syksyn merkit vain näin.

Tiennyt en että kuulla,

ihokin kosketuksen vois.

Ja kuin kaivannut kauan sua myös se ois.

Jos yhden, vain yhden,

mukaan muistoista saan,

Kuinka yhtäkään yötä

kanssas voin unohtaa.

Ja aamuun, kun aamuun,

unet pois häviää.

Niin myös hetkemme

haihtuu, vaan jotain jää.

Tulee aika kun peittää,

ruoho polkumme täällä saa.

Linnut hiuksiimme hiljaa,

pesän voi rakentaa.

Ja kun tähtien takaa,

kanssas kaikkeutta katselen.

On kun oisin jo kerran, kokenut sen.

Jos yhden, vain yhden,

mukaan muistoista saan,

Kuinka yhtäkään yötä

kanssas voin unohtaa.

Ja aamuun, kun aamuun,

unet pois häviää.

Niin myös hetkemme

haihtuu, vaan jotain jää.

Suru suurempi kuin jos jokin

luotain sut veisi pois.

Olis kai ellei koskaan, kohdattu ois.