3-vuotias päiväkotiin ja hirveä ahdistus. Muita?
Tiedän kyllä oikein hyvin sen että monet menevät päivähoitoon jo 9kk ikäisinä.
Itse en pystyisi niin pientä viemään ja nyt kun hän on 3v olisi pakko laittaa päiväkotiin.
Ajatus on kuitenkin jostain syystä todella ahdistava ja itkettääkin aika ajoin.
Tuntuu pahalta, että kaikki muuttuu ja en nää lasta arkena kuin pari hassua tuntia!! Aamulla työt alkaa niin aikaisin ja loppuu niin myöhään. Siihen päälle vielä kotityöt. Lapsi on niin pieni vielä että haluaisin pitää kotona.
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Ala perhepäihoitajaksi, niin voit pitää lapsen kotona.
Nykyään vaaditaan lähärin koulutus tuohonkin.
Mulla ainakin paloi hermot uhmaikään, päiväkodin aloitus 3-vuotiaana tuntui siis taivaalliselta! Joku muu sai välillä kestää sitä uhmakiukuttelua eikä itse 24/7!
Vierailija kirjoitti:
Mitä kitiset. Jää kotiin jos siltä tuntuu. Ai niin, meidän muidenko pitäisi maksaa sun elämisesi edelleen?
Jestas miten katkera viesti! Mikä sulla on hätänä?
Vierailija kirjoitti:
Missä mies?
No olisko hänkin töissä?
eri
Hyh sinne päiväkodin tädin karjuttavaksi. Varmaan tulee traumoja kun päiväkodin täti huutaa,käskyttää ja nöyryyttää
Vierailija kirjoitti:
Puhu päiväkodista positiivisesti, kerro lapselle että siellä riittää leikkikavereita.
Ei lapsi ole ahdistunut vaan äiti!
Vierailija kirjoitti:
Hyh sinne päiväkodin tädin karjuttavaksi. Varmaan tulee traumoja kun päiväkodin täti huutaa,käskyttää ja nöyryyttää
Tääh?
Vierailija kirjoitti:
Ap, teit aloituksen, mutta et vaivaudu kommentoimaan sinulle vastanneille?! Huonoa käytöstä.
Mitä ap:n pitäisi vastata?
eri
Kaikki lapset joutuvat päiväkotiin tasan 9:n km:n ikäisenä ! Ei vanhemmat lapset ! Vaikka mikä olisi. Jos o eritysilapsi, hänelle on olemassa oma ohjaaja sitä varten, jos hän ei selviä ilman. Laki sanoo noin, et lapsi päiväkotiin heti täytettyään 9 kk !!!!! Ja myös järki. Tekee väärin lasta yms kohtaan, jos ei vie lasta sinne ajoissa. Tai ei ollenkaan. Itseen sitä aikoinaan (yli 40-v sitten) päässyt, eikä mun isosiskokaan. Meillä oli aina joku muu hoitaja, jonka luona me oltiin sen aikaa, kun vanhemmat olivat töissään. Eräs oli sattumalta lätkää pelannut/pelaaja Janne Niinimaa ! Siis hänen vanhempansa.
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti lapsi viihtyy erittäin hyvin ja on alun sopeutumisvaiheen jälkeen jopa innoissaan. On tärkeää mallintaa myönteistä suhtautumista muihin ihmisiin ja tukea lapsen kiinnittymistä yhteisöön laajemmin.
Näin juuri. Lapsi oppii toimimaan erilaisten ikätoveriensa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat mukautuvaisia, saavat uusia leikkikavereita ja ohjattua puuhaa. Päiväkodin hoitajista saat sitten kuulla juttuja, lapselle heistäkin muodostuu läheisiä. Tulee niitä flunssakierre aikojakin valitettavasti, työstäpoissaoloja vaatii.
Juuri näin
En ollut koskaan päiväkodissa, vaan aika veljen kanssa kotona, ja sitten päivät yksin, kun veli aloitti koulun, ja itselläni oli edessä pitkä päivä yksin kotona.
Siis lapsitoverimielessä yksin, tottakai vanhemmat tai silloin noin 60-vuotiaat terveet ja hyväkuntoiset isovanhemmat olivat aina paikalla. Mutta muita lapsikontakteja vasta joskus 4-5-vuotiaana päiväkerhossa kerran kahdessa viikossa. Muuten aina yksin. Kaikki leikit yksin. Tai isoveljen kanssa jotain touhuja, mutta hän on neljä vuotta vanhempi. Vähän liikaa moneen yhteiseen leikkiin siis.
Kouluun meno oli tavallaan shokki. En osannut leikkiä ikäisteni kanssa, enkä sopeutua porukkaan. Oli alkuun tosi vaikeaa, enkä koskaan todella saanut oikeita kavereita. Olen nyt yli 40-vuotias, eikä mulla vieläkään ole kunnollisia kaverisuhteita.
Eihän se nyt kaikilla näin mene. Mutta tässä yksi näkökulma. Ei ne päiväkotilapset nyt niin onnettomilta vaikuta. Ja ajattele yhdysvaltalaislapsia. Muutaman kuukauden iässä hoitoon. Muualla Euroopassa usein jotain 4-7 kuukauden iässä.
Lapsesi on jo kolme. Tässä ketjussa olet saanut paljon hyviä neuvoja. Tsemppiä.
Lapsi tosiaan peilaa äidin tunteita ja reaktioita ja imee niitä itseensä kuin sieni. Ole positiivinen. Juttele, miten siellä on kivaa leikkiä toisten kanssa.
Tsemppiä, koko perheelle!
Vierailija kirjoitti:
En ollut koskaan päiväkodissa, vaan aika veljen kanssa kotona, ja sitten päivät yksin, kun veli aloitti koulun, ja itselläni oli edessä pitkä päivä yksin kotona.
Siis lapsitoverimielessä yksin, tottakai vanhemmat tai silloin noin 60-vuotiaat terveet ja hyväkuntoiset isovanhemmat olivat aina paikalla. Mutta muita lapsikontakteja vasta joskus 4-5-vuotiaana päiväkerhossa kerran kahdessa viikossa. Muuten aina yksin. Kaikki leikit yksin. Tai isoveljen kanssa jotain touhuja, mutta hän on neljä vuotta vanhempi. Vähän liikaa moneen yhteiseen leikkiin siis.
Kouluun meno oli tavallaan shokki. En osannut leikkiä ikäisteni kanssa, enkä sopeutua porukkaan. Oli alkuun tosi vaikeaa, enkä koskaan todella saanut oikeita kavereita. Olen nyt yli 40-vuotias, eikä mulla vieläkään ole kunnollisia kaverisuhteita.
Eihän se nyt kaikilla näin mene. Mutta tässä yksi näkökulma. Ei ne päiväkotilapset nyt niin onnettomilta vaikuta. Ja ajattele yhdysvaltalaislapsia. Muutaman kuukauden iässä hoitoon. Muualla Euroopassa usein jotain 4-7 kuukauden iässä.
Lapsesi on jo kolme. Tässä ketjussa olet saanut paljon hyviä neuvoja. Tsemppiä.
Lapsi tosiaan peilaa äidin tunteita ja reaktioita ja imee niitä itseensä kuin sieni. Ole positiivinen. Juttele, miten siellä on kivaa leikkiä toisten kanssa.
Tsemppiä, koko perheelle!
Mulla samanlaisia kokemuksia ja lapsiryhmään joutuminen oli täys shokki. Oma lapsi aloitti turvallisesti päivähoidon 3 vuotiaana kaverinsa kanssa samassa ryhmässä.
Ala perhepäihoitajaksi, niin voit pitää lapsen kotona.