Pojat on poikia -asenne on vaarallista pojille!

Olen mieheni kanssa edelleen yhdessä ja kaikki on hyvin. Mutta vuosien taistelu on takana, liittyen lastemme kasvatukseen. Hyvin vanhanaikaisessa perheessä kasvaneena miehelleni oli alussa täysin käsittämätöntä, että pojilta vaadin samat kodin työt (pöydän kattaus, tiskit koneeseen, likavaatteden oikea lajittelu, oman huoneen siivoaminen) kuin tytöiltä, ja että vahdin poikien läksyjä yhtä lailla kuin tyttöjen, ja että joidenkin lätkäharkkojen lisäksi kokeisiin lukeminen oli silti tehtävä - sehän oli vain ajan järjestelyn kysymys. Mutta pojathan on poikia, kuului alussa, aika usein, appiporukankin kaikuna toistaen. Minun oli välillä oltava todella tiukka, mutta pidin pääni. Iän mukana tuli tietysti jokaiselle lapselle muitakin vaatimuksia (yhteistä tiloissa huolehtiminen: olohuone, terassi, piha). Nyt ovat lapset (2 tyttöä ja 2 poikaa) aikuisia, tienaavia ihmisiä, omillaan, eikä heistä ole kukaan peräkammarin luuseri eikä uusavuton kilttimies tai kilttinainen vaan jalat maassa ja upeita ihmisiä. Älkää te hemmotelle poikianne!