Mitä ihmiset oppii matkustelusta

Vierailija kirjoitti:

Jos ihan totta puhutaan niin en ole oppinut matkustellessani mitään.

Nähnyt erilaisia paikkoja ja niin edelleen mutta ei niissä minusta mitään sen ihmeempää ole.

 

Rooma. Pariisi. Teneriffa jne. Ei niissä mitään opikkaan.

Irak. Afganistan. Pohjois-Korea ja monet Afrikan maat ovat paikkoja jossa jotain voi maailman menosta oppiakkin.

Lapsuuden lomista en oppinut oikeastaan muuta kuin halveksimaan vanhempiani jotka raahasi koko perheen pakettimatkoille turistirysiin heiluttelemaan keskiluokkaisen rahatukkua kun jotkut maailmankuninkaat. Opin globaalin etelän ja globaalin pohjoisen eron.

Aikuisena en ole matkustanut itse paljoa, mutta silloin kun olen, ne ovat olleet itsenäisiä matkoja oikeasti mielenkiintoisiin kohteisiin. Menen paikallisten pariin sinne minne turistit ei löydä. Niistä seikkailuista on oikeasti oppinut paljon, on oppinut pärjäämään.

Vierailija kirjoitti:

Matkustellessa näkee vaan kiiltävän kuoren. Pinnan alla elämä on erilaista. Jokaisella maalla on omat ongelmansa ja ne näkee vasta kun on asunut siellä vähintään puoli vuotta.

Riippuu miten matkustaa/elää. Jos menee vaan luksushotelliin joka on piikkiaidattu köyhästä kansasta niin joo. Tai jos muuttaa maahan mutta elää irti paikallisten todellisuudesta esim. rahan turvin, ei edes opettele kieltä ja puhu heille.

Oma kokemus Japanista sekoittuu sen kesken kun olin pelkkä matkustaja ja sen kun asuin siellä 1/3 elämästäni. Molemmissa tapauksessa olin paikallisten kanssa tiiviisti tekemisissä ja molemmissa tapauksissa opin maasta paljon mitä ei turistioppaissa mainita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ihan totta puhutaan niin en ole oppinut matkustellessani mitään.

Nähnyt erilaisia paikkoja ja niin edelleen mutta ei niissä minusta mitään sen ihmeempää ole.

 

Rooma. Pariisi. Teneriffa jne. Ei niissä mitään opikkaan.

Irak. Afganistan. Pohjois-Korea ja monet Afrikan maat ovat paikkoja jossa jotain voi maailman menosta oppiakkin.

On kyllä helmiä sioille panna Roomaan joku sika, joka ei opi siellä mitään edes antiikin kulttuurista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei osaa heittäytyä erilaiseen atmosfääriin ja kokeilla vaikka uusia ruokia, harrasteita, tutustua ihmisiin ja kulttuuriin niin ei kai sitten mitään. 

Onneksi kenenkään ei ole pakko matkustaa yhtään minnekään. Itse nautin uusista maisemista ja kohtaamisista. 

Uudet ruuat = länsimaisen turistin makuun tehtyjä ruokia, kaukana auteettisuudesta.

Aika moni meistä matkailijoista käy muuallakin kuin hotellissa ja turistiravintoloissa syömässä.

No onhan se nyt ihan eri asia nähdä ja kokea itse maisemat, kaupungit, kylät, vuoret, meret  ja historialliset kohteet livenä, kuin jostain telkkarista katsomalla tai kirjoista lukemalla. Kuulla ja oppia puhumaan eri kieliä, aistia tuoksuja, maistella ruokia aidossa ympäristössä, nähdä historialliset rakennukset ja miljööt, taidemuseoissa maalaukset ja veistokset. Mennä Eiffeltornin huipulle ja nähdä sieltä koko huikea Pariisi, tutustua Egyptin historiaan paikan päällä, lasketella Alpeilla kevätauringossa, syödä varpaat lämpimässä hiekassa auringon laskun jälkeen rantakojun grillattuja äyriäisiä Thaimaassa, purjehtia Kreikan saaristossa, snorklata koralliriutoilla valtameressä tai vaikka paeta syksyistä rankkasadetta Rooman Trasteveressä ja löytää itsensä yllättäen mahtavalta jazzkeikalta. Kokemuksia löytyy myös lievästi huijatuksi tukemisesta, laivasta myöhästymisestä ja monista hauskoistakin kommelluksista. Jos joku ei tuollaisia juttuja halua kokea eikä ymmärrä matkustamisen hienoutta, niin minkäs sille voi. Olen matkustanut koko ikäni, seuramatkoista reppureissuihin ja kaikkea siltä väliltä. Kaikista upeista kokemuksista, paikoista, tapaamistani ihmisistä ja oppimistani asioista voisin kirjoittaa satojen ihanien muistojen listan ja ne ovat opettaneet,  rakentaneet persoonaani ja tuoneet valtavasti sisältöä elämään. 

Vierailija kirjoitti:

No onhan se nyt ihan eri asia nähdä ja kokea itse maisemat, kaupungit, kylät, vuoret, meret  ja historialliset kohteet livenä, kuin jostain telkkarista katsomalla tai kirjoista lukemalla. Kuulla ja oppia puhumaan eri kieliä, aistia tuoksuja, maistella ruokia aidossa ympäristössä, nähdä historialliset rakennukset ja miljööt, taidemuseoissa maalaukset ja veistokset. Mennä Eiffeltornin huipulle ja nähdä sieltä koko huikea Pariisi, tutustua Egyptin historiaan paikan päällä, lasketella Alpeilla kevätauringossa, syödä varpaat lämpimässä hiekassa auringon laskun jälkeen rantakojun grillattuja äyriäisiä Thaimaassa, purjehtia Kreikan saaristossa, snorklata koralliriutoilla valtameressä tai vaikka paeta syksyistä rankkasadetta Rooman Trasteveressä ja löytää itsensä yllättäen mahtavalta jazzkeikalta. Kokemuksia löytyy myös lievästi huijatuksi tukemisesta, laivasta myöhästymisestä ja monista hauskoistakin kommelluksista. Jos joku ei tuollaisia ju

 

Täysin samaa mieltä. Osa ihmisistä pelkää muutoksia. Siinä missä kaltaisemme kokevat muutokset jännittävinä ja tuovan elämäniloa, toiset näkevät poikkeukset rutiinista ahdistavina. Taustalla voi olla sosiaalisten tilanteiden pelkoa tai muuta turvattomuuden tunnetta. 

Aloittaja kysyy "Mitä niin mullistavaa sieltä sitten on löytynyt mitä ei Suomesta pysty löytämään"

Mulle tuli esim mieleen kävely tulivuoren kraaterilla - voihan siitä katsella kuvia ja videoita mutta eipä saa irti sitä hajuefektiä. 

Lämmin merituuli (ja dieselin katku) hiuksissa saaristolaivan kannella. 

Äänimaailma, tuoksut.