Haluaisitko sinä, että lapsesi ryhtyy hoitamaan sinua vanhana?

Ei missään nimessä. Tytär/esikoinen asuu ulkomailla, ja molemmat ovat hyväpalkkaisissa töissä miehensä kanssa, joten ehkä tytär katsoo että en mihinkään slummiloukkoon joudu vanhana. Poikien varsinkaan en haluaisi minua hoitaa vaikka haluaisivatkin. Ollaan miehen kanssa sovittu aikoja sitten, että kun tulemme vanhaksi tai joku laitoshoitoa vaativa sairaus iskee, niin lykkäämme toisemme kyllä hyvin rakastavasti laitokseen, emme ala itsemme rasittamaan kuoliaaksi toisen hoitamisella. Ihana asia että joistakin siihen on, mutta ei ole meille sopiva asia. Kumpikaan ei halua sen enempää kuin normaali arkinen avioliitto tuo epämiellyttäviä juttuja toisenkin näkyville, ripuplit, oksennustaudit jne. altistaa toisiamme.

Hoivakotiin pääsee, kun tarpeeksi pienen ajan sisällä hilppaisee tarpeeksi monta kertaa yöllä kylille, niin että hälytin pärähtää ja päivystäjä joutuu lähtemään etsinnöille. Opin tämän äitini tapauksessa. Näin ollen osaan itse tarpeen tullen tehdä saman. Se edeltänyt hoitajien ramppaaminen kuusi kertaa päivässä ruoanjaossa, lääkitsemässä, pyykkäämässä, pesemässä, oli kaikille osapuolille aivan hemmetin pelottavaa ja epätyydyttävää. Äiti laihtui 43-kiloiseksi.

Haluaisin olla vanhuksena aurinkorannikolla ja siemailla lepotuolissa sateenvarjodrinksuja jonkun hoitajan tehdessä minulle ruokaa ja siivotessa. Lasten kanssa kuulumiset hoidettaisiin videopuheluilla, asuvat missä haluavat. En vain tiedä vielä miten rahoittaisin tämän.

Jos mulla olisi lapsia niin en missään nimessä. Halauisin että lapsillani olisi oma elämä jota elää.

En todellakaan! Olenkin jo vuosia sitten kirjannut omakantaan, etten odota kenenkään ryhtyvän omaishoitajakseni ja että minut saa surutta tuupata latokseen kun en itse enää pärjää.