Idioottimaisia neuvoja joita olette saaneet kertoessanne avioerosta perheelle tai ystäville???
Tässä muutama:
"Oletteko miettineet ensin korjata parisuhdetta?" AI KIITOS NEUVOSTA EIHÄN MEIDÄN TARVIKKAAN EROTA JAPADAPADUU
"Se on se Jorma niin hyvä mies! Laita nätti mekko päälle ja hyvät ruoat, kyllä se vielä leppyy." KIITOS ÄITI TUESTA ELÄMÄNI SUURIMMASSA KRIISISSÄ
"Mitä ihmiset nyt ajattelee? Ettehän te voi erota, teidän pitää sopia asianne." AHAA SELVÄ PYY JOS SINUN MAINEESI ON PILALLA NIIN OLEMME ONNETTOMIA TAPPIIN SAAKKA
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa voi tosiaan käydä niin kuin ap:lle nyt kävi ja näyttää käyneen joillekin muillekin tässä ketjussa. Silloin ovat hyvät neuvot tarpeen, mutta valitettavasti usein - kuten ap toteaakin - yleensä saa vain huonoja.
Mutta onneksi voi käydä päinvastoinkin. Hyvästä esimerkistä käy tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se
Luulen, että mummo on tässä aika lailla oikeilla jäljillä. Tuo alkoi vähän vältellä on hyvä asenne. Kannattaa vähän vältellä huonojen avioliittojen solmimista ja solmia vain hyviä. Silloin ei tarvitse erotakaan.
En ole eronnut, mutta muistan kun olin raskaana petolliselle miehelle ja vauva ei siis ollut edes vielä syntynyt, isäni sanoi että hänkin on kokenut avioeron eikä aio kokea sitä enää uudestaan. Vertasi siis kohtuni hyväksikäyttöä ja vauvan elämää helvetissä avioeroon, joka sekin johtui hänen petollisuudestaan.
Jotakin on miehissä pahasti pielessä.
Meillä ero johtui pettämisestä. Olin petetty. Siskoni, joka on omassa liitossaan pettänyt miestään alkoi neuvomaan että kyllä se liitto vielä pelastetaan, minun pitää vain antaa miehelleni anteeksi :D Hän jotenkin asettui mieheni asemaan erossamme mikä oli tosi epälojaalia omaa siskoa kohtaan
Minulla ehkä vähän toisenlainen kokemus. Erosimme ihan siististi ja ystävinä, ero oli toki surullinen mutta en toivo entiselle puolisolleni mitään pahaa vaikka ero tuli hänen aloitteestaan. Joskus rakkaus loppuu ja kaikki eivät sovi yhteen.
Sain eräältä taholta kaikenlaisia neuvoja miten voin kostaa exälle eron :)
Vierailija kirjoitti:
Minulla ehkä vähän toisenlainen kokemus. Erosimme ihan siististi ja ystävinä, ero oli toki surullinen mutta en toivo entiselle puolisolleni mitään pahaa vaikka ero tuli hänen aloitteestaan. Joskus rakkaus loppuu ja kaikki eivät sovi yhteen.
Sain eräältä taholta kaikenlaisia neuvoja miten voin kostaa exälle eron :)
No ainakin neuvojen antaja oli sinun puolellasi!!!
Kyllähän se avioero on sosiaalisesti tuomittavaa, kun Raamattukin sen kieltää. Verrattavissa johonkin parin vuoden vankilatuomioon mielestäni. Ehkä se pitäisikin kriminalisoida, koska se aiheuttaa yhteiskunnassa niin vakavia ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se avioero on sosiaalisesti tuomittavaa, kun Raamattukin sen kieltää. Verrattavissa johonkin parin vuoden vankilatuomioon mielestäni. Ehkä se pitäisikin kriminalisoida, koska se aiheuttaa yhteiskunnassa niin vakavia ongelmia.
:D
Mieheni jätti minut ja 7-vuotiaan tyttäremme 20 vuotta nuoremman naisen takia. Jäin yksinhuoltajaksi. Kun kerroin vanhemmilleni, että mieheni muutti toisen naisen luokse, isäni tokaisi "Etkö sinä tehnyt tarpeeksi?"
Juu ei. Isäni ei selittänyt, mitä tarkoitti. Olisiko minun pitänyt yhtäkkiä nuorentua 20 vuotta, vai mitä?
Vierailija kirjoitti:
Meillä ero johtui pettämisestä. Olin petetty. Siskoni, joka on omassa liitossaan pettänyt miestään alkoi neuvomaan että kyllä se liitto vielä pelastetaan, minun pitää vain antaa miehelleni anteeksi :D Hän jotenkin asettui mieheni asemaan erossamme mikä oli tosi epälojaalia omaa siskoa kohtaan
Jostain syystä naisissa riittää näitä miesten ymmärtäjiä
Vierailija kirjoitti:
Mieheni jätti minut ja 7-vuotiaan tyttäremme 20 vuotta nuoremman naisen takia. Jäin yksinhuoltajaksi. Kun kerroin vanhemmilleni, että mieheni muutti toisen naisen luokse, isäni tokaisi "Etkö sinä tehnyt tarpeeksi?"
Juu ei. Isäni ei selittänyt, mitä tarkoitti. Olisiko minun pitänyt yhtäkkiä nuorentua 20 vuotta, vai mitä?
Kiva sovinisti-isä sinulla
Vierailija kirjoitti:
Meillä ero johtui pettämisestä. Olin petetty. Siskoni, joka on omassa liitossaan pettänyt miestään alkoi neuvomaan että kyllä se liitto vielä pelastetaan, minun pitää vain antaa miehelleni anteeksi :D Hän jotenkin asettui mieheni asemaan erossamme mikä oli tosi epälojaalia omaa siskoa kohtaan
Minä erosin avoliitosta, ei siis oltu naimisissa, eikä itseasiassa edes kihloissakaan mutta yhdessä asuttiin. Äitini oli täysin eksän puolella, minä olin se paha joka halusi erota, vaikka oli äitini sanojen mukaan autot ja mökit. Rakkaudesta viis, kunhan on materia kunnossa.
Yrittäkää palata yhteen. Ihan meidän kaikkien vuoksi. Ai, minun pitäisi kestää pettävää, väkivaltaista ja täyttä kus..ipäätä siksi, että lähipiirin elämä ei järky....
"Ansaitsit sen", sanoi entinen lapsuudenystäväni, kun puolisoni jätti minut. Siinä hetkessä, kun olisin eniten kaivannut tukea, sain vain kylmän olkapään.
Kyseinen rouva oli itse eronnut kolmesti ennen minua ja minä olin ollut aina hänen tukenaan, kuunnellut itkunsa, kantanut hänen surunsa. Tarpeetonta ehkä sanoa, että lähes 30 vuoden ystävyys päättyi siihen lauseeseen.
Valitse seuraavaksi joku oman tasoinen kumppani. Teillä olisi sitten jotain yhteistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa voi tosiaan käydä niin kuin ap:lle nyt kävi ja näyttää käyneen joillekin muillekin tässä ketjussa. Silloin ovat hyvät neuvot tarpeen, mutta valitettavasti usein - kuten ap toteaakin - yleensä saa vain huonoja.
Mutta onneksi voi käydä päinvastoinkin. Hyvästä esimerkistä käy tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä
Kuinkahan monta kissanraatoa tuolla kissanraatomiehellä on vielä jemmassa
Omat vanhempani kysyivät erosta ilmoittaessani heti ensimmäisenä, miten ex-mieheni nyt pärjää. Missään vaiheessa eivät kysyneet, miten itse tai lapseni pärjäävät. Jatkuva huoli nyt jo 5 vuotta vain siitä ex-miehestäni, joka loisi lompakolla, petti ja luista kodin- ja lastenhoidosta.
"Miten raaskit jättää sen hienon talon" -Juu, sehän tässä on pääasia...
"Miten te nyt erootte, kun lapset niin pieniä" - Ihan huvikseenhan me tässä erotaan, kun lapset on pieniä...
Siskoa tulivat "ystävät" neuvomaan, että ei pitäisi ottaa lasten isältä yhdessä sovussa päätettyjä elareita, koska lapset asuivat puolet ajasta isällä. Sisko kuitenkin maksoi kaikki vaatteet, matkat, harrastukset, lelut ymv.
Mikä siinä on, että pitää mennä antamaan neuvoja ja arvioita toisten ihmisten asioista?
Vierailija kirjoitti:
Minulla ehkä vähän toisenlainen kokemus. Erosimme ihan siististi ja ystävinä, ero oli toki surullinen mutta en toivo entiselle puolisolleni mitään pahaa vaikka ero tuli hänen aloitteestaan. Joskus rakkaus loppuu ja kaikki eivät sovi yhteen.
Sain eräältä taholta kaikenlaisia neuvoja miten voin kostaa exälle eron :)
Kuulostaa melko häiriintyneeltä. Jotenkin vielä ymmärrän, että tuollaisia ajatuksia voi tulla, jos oma ero on tosi riitaisa. Mutta siis ollaan kostamassa jonkun toisen exälle, huh huh!
Nimenomaan hinnalla... Lasten lisäksi miehen ruokkiminen tulee kalliiksi. Parisuhteessa mies ulkoistaa itsensä lasten elatusvastuusta ja eron jälkeen yllättyy, mitä elatus oikeasti maksaa.