Rintamaito riittää aina. Ihanko tosi? Voiko lapsi kuolla liian vähäisen maidonerityksen takia?
Olen itse taistellut rintamaidon riittävyyden kanssa mutta sinnittelen täysimetyksellä, vaikka lapselle ei ole neuvolan mielestä tullut tarpeeksi painoa ja korviketta suositellaan.
En anna, koska Rinnalla-oppaassa (äitiyspakkaus) sanotaan, että imettämällä sikeästi maito ei voi loppua ja pullo pilaa maidonerityksen.
Nyt olen kuitenkin alkanut miettiä, että voinko tehdä vahinkoa lapselleni tällä, etten anna korviketta? Yritän noudattaa vain imetyssuositusta ja luottaa, että kyllä se maito riittää (vaikka painoa ei tule tarpeeksi).
Mietinkin, että onkohan Suomessa joskus sattunut jotain oikeasti lapselle, jota on täysimetetty ja maitoa on tullutkin liian vähän? Vai voiko tosiaan luottaa, että kyllä maito riittää, jos niin uskoo.
Lapsi on ihan tyytyväisen oloinen, vaikka painoa ei ole tullut. Kyllähän hän toki syö aika usein, mutta hän on vasta kuukauden. En aio luovuttaa enkä antaa periksi neuvolalle, koska pissavaippoja tulee kuitenkin eikä lapsi ole kuivuneen oloinen.
Kommentit (50)
Totta, ensin nälkäinen lapsi huutaa ja huutaa ja huutaaa ja huutaaa....
Ja kun nestevajaus on päässyt tulemaan, alkaa se huonosti voiminen ja hauttomuus...
Mutta se on sitten harvinaista ja ei varmasti jäisi keneltäkään huomaamatta. Näissä voi luottaa omaan vaistoonsa.
Ei pieni painon notkahdus vaarallista ole. Rintamaito on parasta ravintoa lapsellesi. Tsemppiä vaan kaikille imettäjille! :)
Vierailija:
Vuorovaikutuksen tukemiseen ei tarvita huostaanottoa. Varsinainen sosiaalipuoskari tässä taas.
Jos äiti ei edes huomaa sitä, että vauva on nälkiintynyt, niin on syytä olettaa, että vuorovaikutuksessa on jotain vialla - ja pahasti.
Vierailija:
Jos äiti ei edes huomaa sitä, että vauva on nälkiintynyt, niin on syytä olettaa, että vuorovaikutuksessa on jotain vialla - ja pahasti.
Mistä sinä tiedät, että ap:n vauva on nälkiintynyt? Eikös hän kertonut että vauva voi kaikin puolin hyvin?
Ei todellakaan ole potaskaa, että aliravittu lapsi nukkuu ja on rauhallinen. Aliravittu lapsi voi olla ihan pirteäkin ja omani ei itkenyt lähes koskaan. Vaikka pahimmillaan oksennustaudin aikana, kun hänellä oli ikää 6 kk paino tippui alle synytymäpainon. Hän ei siis koskaan huutanut nälkäänsä.
Kuka hitto nyt oksennus taudissa nälkäänsä huutaisikaan???!!!??
Me keskustellaan nyt siitä että jos vauva ei saisikaan rinnoista tarpeeksi maitoa vatsansa täytteeksi, ja silloin terve vauva kyllä itkisi jos masu olisi tyhjä ja kipeä! Mutta jos ei itke, on saanut vatsalleen tarpeeksi täytettä vaikkei ähkyksi ole ängettykään! Siinä olisi opettelemista aikuisillekin...
kahta keskimmäistä olen juuri ja juuri kyennyt imettämään. Viimeistään 3-4kk ikäisenä annettu kiinteää ruokaa etteivät nälkiinny. Esim kuopuksen kanssa tuli maitoa vain n ruokalusikallinen päivässä vaikka lypsin, imetin, söin heruttavaa lääkettä, join " taikajuomia" yms. Kun ei tule niin ei tule! Ja jatkoin tuota väkisin yrittämistä kuukauden molemmilla kerroilla.
Lapset sen sijaan ovat voineet oikein hyvin vastikkeillakin:)
tämä on mielenkiintoinen aihe koska herättää intohimoja suuntaan ja toiseen, ja aiheeseen liittyy monilla myöskin epäonnistumisen tunteita ja huonommuuden tunnetta mikä sitten antaa oman lisänsä keskustelun sävylle. Puhumattakaan yli-innokkaista imetyshihhuleista, sillä niitäkin on vaikka itsekin olen tällä " imetys" -puolella aitaa.
Kyllä on mahdollista että maitoa ei tule tarpeeksi. Vastuunsa tunteva imetystukihenkilö pitää ensisijaisen tärkeänä sitä, että lapsi saa tarpeeksi ruokaa. Ensin siihen pyritään imetyksellä, tehostamalla imetystä, miettimällä mikä imetyksessä mättää ja miten sitä voisi korjata oikeaan suuntaan. Kuitenkin ihan ehdottomasti lapsen täytyy saada ruokaa, ja kyllä korvike kuivumisen voittaa.
Ristiriita äidin itseluottamuksen nostattamisen (" kyllä maito riittää kun vaan imetät ja imetät" ) ja lapsen liian vähäisen maidonsaannin välillä on sitten tietyllä tavalla olemassa. Voihan sen sanoa niinkin päin, että ristiriita turhan korvikkeen antamisen ja imetyshihhuloinnin välillä.
Syitä, että rinnat eivät voi tuottaa kaikkea vauvan tarvitsemaa maitoa on monenlaisia, tai siis sanotaan voi olla niin ollaan positiivisempia. Lähtökohta on, että lähes kaikille täysimetys on mahdollista meidän ravitsemuksellisissa oloissamme. Mutta esim. tehty rintaleikkaus, jokin lääkitys (yksi pilleri väärässä kohtaa voi aiheuttaa maidon lopullisen vähenemisen mitä ei välttämättä voi enää korjata - tosin tämä on erittäin harvinaista toki enkä tarkoita mitään buranaa sillä pillerillä), jokin sairaus voi aiheuttaa, että maitotehdas ei toimikaan kunnolla. Myöskin stressi vaikuttaa. Sitten on ihan oikeasti olemassa niitä, joilla vaan on rakenteellinen vika/puute. Luonto ei ole täydellinen. Tämmöisen vian mahdollisuus on häviävän pieni.
Lisäksi jos täysimetykseen ei ole päästy 1kk vauvan syntymästä, voi mahdollisesti olla mahdotonta päästä tarvittavaan maitomäärään koska rinnat ovat ikäänkuin rakentaneet jo sen maitotehtaan tietylle määrälle maitoa eikä tämä tehdas välttämättä pysty lisäämään tuotantoa tarpeeksi. Toisilla pystyy, toisilla ei. Äh, anteeksi lässytystermit, en jaksa käyttää oikeita termejä koska ne ovat aika vaikeaselkoisia.
Vierailija:
Ja tuo on muuten potaskaa että aliravittu vauva olisi unelias ja hiljainen: nälkää näkevä lapsi HUUTAA. Ja huutaa. Ja huutaa. Eikä jätä epäselväksi kenellekään, että on jotain vailla.
paitsi silloin, kun on jo niin kuivunut että on flegmaattinen, unelias ja makoilee vain. juuri siksi näitä merkkejä käsketään tarkkailla kuivumista aiheuttavien tautien, kuten ripulin, yhteydessä.
Aina pitäisi olla tunkemassa sitä korviketta " varmuuden vuoksi" ja sehän sitten pikku hiljaa sabotoi imetystä.
Eiköhän ap ole sen verran fiksu että ei nälkiinnytä vauvaansa. Jatka imetystä, itse tiedät milloin vauvasi voi hyvin.
Ja tuo on muuten potaskaa että aliravittu vauva olisi unelias ja hiljainen: nälkää näkevä lapsi HUUTAA. Ja huutaa. Ja huutaa. Eikä jätä epäselväksi kenellekään, että on jotain vailla.