Piloille hemmotellut nuoret ÄIDIT jotka itkevät täällä vauva- ja pikkulapsiaikaa,
eikö teillä ollut MITÄÄN käsitystä siitä, miten elämä muuttuu, kun saatte lapsen? Ei ketään sukulaisia, ystäviä, kavereita, työkavereita kertomassa. . .? Käsittämätöntä. Eikö edes neuvolassa (viimeistään) kerrottu, miten kaikki muuttuu? Ei tietoa esim. yövalvomisista, pyykistä, väsymyksestä, huushollaamiseen? Lapsen tarpeesta saada olla paljon äidin kanssa? Ja että - kun olette kotona - siihen pitää vielä liittää ulkoilu ja kaupassa käynti ja neuvola- ja lastenlääkärireussut? Kukaan ei valmistanut teitä siihen, että noin 4 vuoden ajan kaikki on TOISIN kuin ennen? Mitään kykyä etsiä itse tietoa ei ollut? Sitten ollaan täällä huutamassa että vauva vie voimat ja taapero energian ja mitään OMAA aikaa ei ole?
Ihmettelevä mummi
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei täällä ole tuota valittelua ollut.
Vai ettei muka? Joka päivä!
Ap
En ole nähnyt!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sääliksi käy ap:n läheiset. Seuraava virsi onkin se kun ei saa olla lastenlasten kanssa tekemisissä.
Minulla on 2 poikaa ja 2 ihanaa miniää. Kukaan heistä ei valita. Mutta olivatkin täysijärkiä aikuisia kun saivat jälkikasvua. Ajattelin vain näitä muita valittelijoita, joita palstalla on. Olen 4 lapsen mummi ja hyvin paljon heidän kanssaan - kiitos vain typerästä huolenpidostasi!
Ap
Itse sain lapseni 32 ja 34 vuotiaana. Olin kokenut lastenhoitaja niin ammattini kuin henkilökohtaisen elämäni myötä. Silti yllätti se, kun vauva heräsi niin usein etten kerennyt itse nukahtamaan - yksinhuoltajana olisin varmaan menettänyt järkeni, se ettei imetys onnistunutkaan siinä määrin kuin etukäteen kuvittelin, se että selkäni oli niin kipeä että jouduin käymään fysioterapiassa, se että parisuhteeni meinasi päättyä, koska koin jääneeni yksin taaperoaikana kun itse kärsin edelleen selkäsärystä ja heräsin edelleen monta kertaa yössä kroonisesti sairaan lapsen kanssa. Suututtaa lukea siitä kuinka pienten lasten äitejä haukutaan, kun kaikilla on niin omanlaisensa tilanne. Parilla kaverillani esim. vauvat nukkuivat alusta saakka vähintään 6 h putkeen. Minun elämäni oli hyvin erilaista kuin heidän. Minun vauvani ei imenyt rintaa kipujen takia, hän heräsi pahimmillaan 5 min välein kunnes sai lääkityksen ja vielä senkin jälkeen 7-10 krt yössä. Taaperoiässä hän heräsi 3-6 krt yössä ja vasta 5 vuotiaana hän nukkui yöt putkeen.
Tätä samaa olen ihmetellyt itsekin.. äidit eivät jaksa mitään,väsymys vaan jatkuu ja jatkuu.. vaikka nukkua voisi aina kun lapsi nukkuu. Mutta eihän sitä voi, kun pitää päivitellä somea ja lukea turhisten postauksia.
Jatkuvaa vikinää ja valitusta ja lapsen isän syyttelyä, joka käy päivät töissä.
Vierailija kirjoitti:
Tää on todennäköisemmin mummin sijaan vanha kärttyisä ukko, joka ei osaa asettua nykyaikaan.
Ja jonka tekemät lapset aikoinaan hoiti lasten äiti -yksin- hänen patsastellessa perheen päänä lue täysin turhana jäsenenä.
Ennustaeukko siellä yrittää todistaa tietävänsä kaiken. Älä pössyttele enempää.
Epäilen, että suurin osa vauvapalstalaisista on yli 50-vuotiaita narisijoita.
Kyllä mäkin näin aikuisen äitinä sanoisin, että ime munaa. Ihan siksi, että tekee ihan hyvää tuulettaa välillä. Vauva- ja lapsiperhe-elämä on välillä perseestä sekin, ja mahtavaa, että sen voi nykyään sanoa. Silloin, kun meillä oli lapset, piti vaan hymyillä kuin jakoavain ja teeskennellä että elää elämänsä parasta aikaa, ei vaihtoehtoja.
Lapsi on jo 20 v.
Emme saaneet juuri mitään hoitoapua isovanhemmilta. Molemmin puolison isovanhemmilla itsellään oli ollut tukiverkosto käytössään.
Olimme mieheni kanssa toistemme tukiverkko. Työpäivän ajan lasta hoiti päivähoito.
Äitini 70 v. kommentti... Et sää yksin olis pärjännytkään. (Kiitos, ilman miestä olisin ollutkin ihan yksin)
Äitini 80 v. kommentti niin oltashan me voitu enemmän sitä lasta hoitaa.
Nuo kommentit tulivat ihan pyytämättä, ilman mitään keskustelua siitä miten yksi jäätiin.
Vierailija kirjoitti:
Tää on todennäköisemmin mummin sijaan vanha kärttyisä ukko, joka ei osaa asettua nykyaikaan.
Ja jonka tekemät lapset aikoinaan hoiti lasten äiti -yksin- hänen patsastellessa perheen päänä lue täysin turhana jäsenenä.
Tai sitten on sitä sukupolvea joka laittoi lapset aamulla telkkarin eteen piirrettyjä katsomaan että sai itse puuhattua ja sitä "omaa aikaa".
Lasten saamisesta ei yleensä puhuta rehellisesti , vältellään negatiivisia kommentteja ja kokemuksia. Ihmiset pitää saada tuottamaa lisää veronmaksajia.
Vierailija kirjoitti:
Tätä samaa olen ihmetellyt itsekin.. äidit eivät jaksa mitään,väsymys vaan jatkuu ja jatkuu.. vaikka nukkua voisi aina kun lapsi nukkuu. Mutta eihän sitä voi, kun pitää päivitellä somea ja lukea turhisten postauksia.
Jatkuvaa vikinää ja valitusta ja lapsen isän syyttelyä, joka käy päivät töissä.
Osalla vauva nukkuu yöt läpeensä. Osalla lapsi heräilee vielä 2 vuotiaanakin öisin parin tunnin välein. Osalla mies ei osallistu ollenkaan.
Tilanteita on kovin monenlaisia. En kauheasti lähtisi aukomaan päätäni äitien jaksamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sääliksi käy ap:n läheiset. Seuraava virsi onkin se kun ei saa olla lastenlasten kanssa tekemisissä.
Minulla on 2 poikaa ja 2 ihanaa miniää. Kukaan heistä ei valita. Mutta olivatkin täysijärkiä aikuisia kun saivat jälkikasvua. Ajattelin vain näitä muita valittelijoita, joita palstalla on. Olen 4 lapsen mummi ja hyvin paljon heidän kanssaan - kiitos vain typerästä huolenpidostasi!
Ap
En yhtään ihmettele, että he ei sinulle valita mistään.
Vierailija kirjoitti:
Tätä samaa olen ihmetellyt itsekin.. äidit eivät jaksa mitään,väsymys vaan jatkuu ja jatkuu.. vaikka nukkua voisi aina kun lapsi nukkuu. Mutta eihän sitä voi, kun pitää päivitellä somea ja lukea turhisten postauksia.
Jatkuvaa vikinää ja valitusta ja lapsen isän syyttelyä, joka käy päivät töissä.
Siinä on kyllä erinomaisen harvinaisen hyvä nukkuja, kun nukahtaa just samaan aikaan mitä lapsi. Minulla kävi usein niin, että ehdin nukahtaa, niin samoilla minuuteilla lapsi heräsi. Sitten sama uudestaan. Muualla tuota käytetään kidutuskeinona, mutta äiti-ihmisen pitäisi kestää se valittamatta.
Monet lisääntyy ilman suurempaa harkintaa. Lapset kärsii siinä eniten. Ehkäisy on olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Katsos kun äidit eivät valita omille lapsilleen, miten raskasta heitä oli hoitaa.
On hyvä että nykyään on edes tällainen palsta, mihin voi purkaa mieltään.
Jaa ei? Kyllä valitti, odotusajasta lähtien.
Aiemmin kirjoitinkin vauva-arjesta palstalle, mutta kun puolet viesteistä oli vidduilua aloin kysyä asioita tekoälyltä. Aika moni vauvan käytökseen liittyvä arvoituskin on ratkennut sitä kautta. Tekoäly ei kysele mikset oo tällainen ja tollainen äiti, wää wöö. Mut tehän saatte mitä haluatte, koska syntyvyys on jatkuvassa laskussa.
Sain lapset 23- ja 28-vuotiaina. Oli kyllä etukäteen tiedossa että vauva voi olla millainen nukkuja vain, voi olla vaikka mitä allergioita ja voi huutaa ekan vuoden yöt vuorotellen koliikkia, hampaita ja rokotteita. Silti asioiden tietäminen ei poistanut tuskaa, kun pska tosiaan osui tuulettimeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sääliksi käy ap:n läheiset. Seuraava virsi onkin se kun ei saa olla lastenlasten kanssa tekemisissä.
Minulla on 2 poikaa ja 2 ihanaa miniää. Kukaan heistä ei valita. Mutta olivatkin täysijärkiä aikuisia kun saivat jälkikasvua. Ajattelin vain näitä muita valittelijoita, joita palstalla on. Olen 4 lapsen mummi ja hyvin paljon heidän kanssaan - kiitos vain typerästä huolenpidostasi!
Ap
Itse sain lapseni 32 ja 34 vuotiaana. Olin kokenut lastenhoitaja niin ammattini kuin henkilökohtaisen elämäni myötä. Silti yllätti se, kun vauva heräsi niin usein etten kerennyt itse nukahtamaan - yksinhuoltajana olisin varmaan menettänyt järkeni, se ettei imetys onnistunutkaan siinä määrin kuin etukäteen kuvittelin, se että selkäni oli niin kipeä että jouduin käymään
Mikä sairaus lapsella on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Piloille hemmotellut nuoret äidit? Annas kun arvaan; veit vielä lapsesi omille vanhemmillesi koko kesäksi hoitoon ja itse nautiskelit elämästä. Nykyään on yleistä että tukiverkkoja ei ole, eikä niitä olemassa oleviakaan "tukiverkkoja" kiinnosta lapset pätkän vertaa. Joten ap; haista viddu!
Asuin 1000 km päässä vanhemmistani, ja mieheni vanhemmista ei koskaan ollut hoitajiksi. Olen ihan itse kasvattanut lapsemme, ilman tukiverkkoja. Mutta olin jo aikuinen, kun heidät sain, joten juuri sen takia minua ihmetyttääkin tämä valittelu siitä, miten ,,hirveää,, vauva- ja taaperoaika onkaan. Ikäänkuin siitä ei tietäsi etukäteen!
Ap
Minä tein 3 lasta ja kasvatin ne työssä käynnin lomassa. En vienyt isompaa hoitoon, kun seuraava syntyi, en vaatinut miestä pitkille isyyslomille, koska se ei töiden takia olisi onnistunut. Lapset eivät rasittaneet. Ulkoiltiin, käytiin kerhoissa, piirettiin ja tehtiin marjastusretkiä lähimetsiin. Saisipa sen ajan takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä samaa olen ihmetellyt itsekin.. äidit eivät jaksa mitään,väsymys vaan jatkuu ja jatkuu.. vaikka nukkua voisi aina kun lapsi nukkuu. Mutta eihän sitä voi, kun pitää päivitellä somea ja lukea turhisten postauksia.
Jatkuvaa vikinää ja valitusta ja lapsen isän syyttelyä, joka käy päivät töissä.
Osalla vauva nukkuu yöt läpeensä. Osalla lapsi heräilee vielä 2 vuotiaanakin öisin parin tunnin välein. Osalla mies ei osallistu ollenkaan.
Tilanteita on kovin monenlaisia. En kauheasti lähtisi aukomaan päätäni äitien jaksamisesta.
Minun kaksi ensimmäistä ei nukkunut öitään kunnolla kahtena eka vuotenaan, toisella lisäksi koliikki 2 kk. Huusi illat. Mutta en valittanut enkä moittinut lastani enkä sitä kun on niin rankkaa. Se kaikki kuului vauva-aikaan, sen tiesin. Kun väsymys kävi yli jaksamisen, mieheni hyssyttely cauvaa ja siirtyivät toiseen huoneeseen nukkumaan. Mieheni oli superisä, hän ei koskaan kironnut tai edes hermoillut, kun hoiti itkevää lasta, vaan oli aina rauhallinen ja suojeleva. Toisaalta, en olisi sitä hyväksynyt, jos olisi vauvalle alkanut räyhäämään.
Asuin 1000 km päässä vanhemmistani, ja mieheni vanhemmista ei koskaan ollut hoitajiksi. Olen ihan itse kasvattanut lapsemme, ilman tukiverkkoja. Mutta olin jo aikuinen, kun heidät sain, joten juuri sen takia minua ihmetyttääkin tämä valittelu siitä, miten ,,hirveää,, vauva- ja taaperoaika onkaan. Ikäänkuin siitä ei tietäsi etukäteen!
Ap