Sisarukset koittavat painostaa kalliisiin hautajaisiin äidillemme

Hautajaiset on se ensimmäinen asia vanhemman kuoleman jälkeen mikä lyö juopaa sisarusten välille. Jostain kumman syystä osa sisaruksista olettaa että joku muu maksaa. Itse maksoin sekä äidin että isän hautajaiset. Tein kaiken ja sisarukset tulivat vain vieraiksi. Maksaminen ei heitä kiinnosta, vain saaminen. Nyt odottavat kieli pitkällä perintöä. Ajattelin laittaa laskun heidän osuudestaan hautajaiskuluihin, perunkirjoituskuluihin ja muihin vainajan jälkeen tulleisiin kuluihin, mihin vainajan varat eivät riittäneet. Jos eivät halua maksaa, sanon että vainaja jäi tämän verran velkaa ja se vähennetään perinnöstä. 

Joillain on tarve laittaa vainajan vähäinenkin omaisuus menemään, ettei vain muille jäisi perittävää. Ei haittaa, vaikka itsellekään ei jää mitään, kunhan vain muut eivät saa. Ensin poltetaan rahaa turhan suureellisiin hautajaisiin, vaikka vainaja oli vaatimaton ja tarkka rahoistaan. Pitopalveluun voi kadota tuhansia euroja, kun mikään tavallinen ei riitä, pitkiä lehti-ilmoituksia pitää tunkea moneen lehteen, vaikka vainajan elinpiiri oli hyvin suppea ym.ym.

Lopuksi sitten tapellaan niistä perintöosuuksista hovioikeutta myöten, koska yhden pitäisi omasta mielestään saada enemmän kuin muiden, vaikka kaikki perilliset ovat vainajan tahdon mukaan olleet samanarvoisia.

Jotkut ihmiset sekoavat, kun joku kuolee, vaikka esim.vanhan ihmisen kuolema olisi jo odotettavissa. Kaikki normaali käytös katoaa, ja esiin pomppaa ahneita kummajaisia, joita ei uskoisi sukulaisiksi.

Periaate on se, että se maksaa, joka tilaa.

Sisaruksilla on täysi valta ja vapaus hankkia niin kalliit hautajaiset kuin parhaaksi näkevät, mutta pidä varasi, että sinun nimeäsi ei ole yhdessäkään laskussa.

Eilen se oli miehen äiti vainaa ja sisarukset vaati.

Vierailija kirjoitti:

Hautajaiset on se ensimmäinen asia vanhemman kuoleman jälkeen mikä lyö juopaa sisarusten välille. Jostain kumman syystä osa sisaruksista olettaa että joku muu maksaa. Itse maksoin sekä äidin että isän hautajaiset. Tein kaiken ja sisarukset tulivat vain vieraiksi. Maksaminen ei heitä kiinnosta, vain saaminen. Nyt odottavat kieli pitkällä perintöä. Ajattelin laittaa laskun heidän osuudestaan hautajaiskuluihin, perunkirjoituskuluihin ja muihin vainajan jälkeen tulleisiin kuluihin, mihin vainajan varat eivät riittäneet. Jos eivät halua maksaa, sanon että vainaja jäi tämän verran velkaa ja se vähennetään perinnöstä. 

Hautajaiskulut maksetaan vainajan kuolinpesästä, eli ne otetaan huomioon perunkirjoituksessakin. Tietysti ne kulut vähentävät perinnön määrää, joten sen mukaan pitää toimia.

 

Vierailija kirjoitti:

Hautajaiset on se ensimmäinen asia vanhemman kuoleman jälkeen mikä lyö juopaa sisarusten välille. Jostain kumman syystä osa sisaruksista olettaa että joku muu maksaa. Itse maksoin sekä äidin että isän hautajaiset. Tein kaiken ja sisarukset tulivat vain vieraiksi. Maksaminen ei heitä kiinnosta, vain saaminen. Nyt odottavat kieli pitkällä perintöä. Ajattelin laittaa laskun heidän osuudestaan hautajaiskuluihin, perunkirjoituskuluihin ja muihin vainajan jälkeen tulleisiin kuluihin, mihin vainajan varat eivät riittäneet. Jos eivät halua maksaa, sanon että vainaja jäi tämän verran velkaa ja se vähennetään perinnöstä. 

Kai he tietävät ettei perintöä ole? Toisaalta, jos olet järjestänyt ja maksanut hautajaiset omasta tahdostasi niin ei sinulla ole oikeutta periä niistä sisaruksiltasi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te kaikki vainajan lapset olette kuolinpesän osakkaita.

Ja asia liittyy mihin? 

Siihen ettei hautajaiskustannuksia voida nakittaa vain yhden perillisen maksettaviksi.

Eikö se ole ihan selvä asia? Ei niitä hautajaiskustannuksia tarvi maksaa kenenkään, vaan sosiaalitoimi maksaa, kun omaiset ilmoittavat sinne, että vainaja on varaton. 

Mutta eipä sossukaan kustanna kuin ihan perusmeiningit, ei mitään suurreellista. Ei tammiarkkua, vaan se halvin jne..

Mummu sanoi vielä eläessään, että kirsturahat täytyy olla omasta takaa jemmassa. 

Mutta juu, ap:n tilanteeseen, jos tulisi tuo minun kohdalle, niin toteaisin vain, että en ala mitään hautajaisia maksamaan, vaan sosiaalipuoli tekee sen, koska varaton vainaja. Jos alkaisin omiani laittamaan hautajaisiin kiinni, vaikka kyseessä olisi rakas äitini, niin sisaruksilta en saisi mitään takaisin. Joten ap, otan osaa suruusi, mutta kääntykää vainajan kotikunnan sosiaalitoimen puoleen. Menee kaikista paremmin, kukaan ei sekaannu omine rahoineen siihen ruljanssiin, ikinä et kiitosta saa, mitä sitten teetkin. 

Pyydä hautaustoimistosta laskemaan, mitä sisaruksiesi toivomat hautajaiset maksavat. Sisaruksesi näkevät jo silloin loppusumman suuruuden ja joutuvat ehkä karsimaan kuluissa, joista uskovat pystyvänsä luopumaan. 

Sinun velvollisuutesi ei ole maksaa äitisi hautajaisia. Voit tottakai lainata kuolinpesälle, mutta velka on maksettava kun äitisi omaisuus realisoidaan - jos on mitä realisoida. 

Sisaruksesi ovat niin tunteiden vallassa, että järkevä keskustelu ei toimi kuin konkreettisin esimerkein hautaustoimiston laskelmia apuna käyttäen.  Usein onkin järkevintä mennä yhdessä hautaustoimistoon ja sopia millaiset hautajaiset halutaan. 

 

Vierailija kirjoitti:

Pyydä hautaustoimistosta laskemaan, mitä sisaruksiesi toivomat hautajaiset maksavat. Sisaruksesi näkevät jo silloin loppusumman suuruuden ja joutuvat ehkä karsimaan kuluissa, joista uskovat pystyvänsä luopumaan. 

Sinun velvollisuutesi ei ole maksaa äitisi hautajaisia. Voit tottakai lainata kuolinpesälle, mutta velka on maksettava kun äitisi omaisuus realisoidaan - jos on mitä realisoida. 

Sisaruksesi ovat niin tunteiden vallassa, että järkevä keskustelu ei toimi kuin konkreettisin esimerkein hautaustoimiston laskelmia apuna käyttäen.  Usein onkin järkevintä mennä yhdessä hautaustoimistoon ja sopia millaiset hautajaiset halutaan. 

 

Hautaustoimistoilla on nettisivut ja hinnastot. Joku pitopalvelu ruokineen ja kakkuineen on ainakin 50e/hlö ja voi olla jopa 80e/hlö. Jos kutsuu 40 vierasta niin hinta onkin jo 2000e.

Meillä ei ollut kyse rahasta, koska sitä oli kuolinpesässä riittävästi, vaan tekemisestä.

Veli heittäytyi täysin avuttomaksi.  Hän kyllä tekee mitä pyydät mutta ei osaa mitään muuta, hoida sinä....

Joopa joo.  Sisko asui kaukana ja se oli hänen pelastuksesta.  Kummasti hänelle ilmestyi jatkuvasti sellaisia tärkeitä työ- ynnä muita juttuja, jonka takia ei mitenkään päässyt tulemaan ja tekemään yhtään mitään.  Kerran kävi  ja otti tavaroita mitä halusi, ja seuraavan kerran nähtiinkin hautajaisissa.  Jotka minä järjestin.

Sattumalta sain tietää, että oli siinä käyty parin päivän Tallinnan matkallakin sen sijaan, että olisi tullut minua auttamaan.  Mutta eihän sitä minulle kerrottu.

Minä siis tein periaatteessa kaiken.  Hoidin viralliset asiat ja sitten ne kaikki lukemattomat muut asiat, jotka oli vain tehtävä.  Olin ihan rätti poikki jo lopulta.  Kun ihminen kuolee, aika moniin tahoihin sitä on oltava yhteyksissä ja monta asiaa huolehdittava.

Kumpikaan sisaruksista ei siis pannut tikkua ristiin, tulivat perheineen vain valmiille ja lähtivät pois.  Ja sitten perunkirjoitustilaisuuteen ja lähtivät pois.

Kävin ihan ylikierroksilla siinä, sen huomasi sitten kun kaikki oli viimein ohi.  Tajusin, etten ollut ehtinyt edes surra vanhempaani kunnolla.  Ja siihen saumaan iskikin sitten sairaus, joka ilmeisesti vain odotti tilaisuuttaan puhjeta, kun viimein pystyin jotenkin rentoutumaan.

Kumpikaan sisaruksista ei ymmärtänyt asiaa ollenkaan.  Heistä oli itsestään selvää, että minä teen kaiken ja vielä viimeisen päälle, koska olihan siihen varaa.  

Ja nyt se olen sitten minä, joka hoidan hautaa.  Koska toinen ei "osaa," eikä toinen sieltä asti pysty.  Korvausta siitä en tietenkään saa.