Miten tarkkaan valvotte lastenne koulunkäyntiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ostin ne kirjat, jotka olisi pitänyt olla, mutta säästösyistä ei ollut. Eli matikan kirjat ja kielten tehtäväkirjat.

Seurasin aikatauluja eli että isoille töille annettiin tarpeeksi aikaa ja että kokeita ei tungettu yhdelle viikolle liikaa.

Kokeisiin kuulustelin ja läksyjen kanssa autoimme, jos pyydettiin.

Esikoinen kävi koulun englanniksi ja hänelle tein alakoulussa tiivistelmiä ja suomennoksia reaaliaineissa.

 

Ei tulisi mieleenkään ostaa koululaiselle mitään kirjoja.

No minulle tuli, koska en halunnut lasteni opintojen kärsivän siitä, että kaupunki säästi ja pihtaili kirjoissa.

 

Tuosta voi oikeasti valittaa. Ensin rehtorille, sitten sivistystoimen johtajalle ja lopulta opetushsllitukselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ostin ne kirjat, jotka olisi pitänyt olla, mutta säästösyistä ei ollut. Eli matikan kirjat ja kielten tehtäväkirjat.

Seurasin aikatauluja eli että isoille töille annettiin tarpeeksi aikaa ja että kokeita ei tungettu yhdelle viikolle liikaa.

Kokeisiin kuulustelin ja läksyjen kanssa autoimme, jos pyydettiin.

Esikoinen kävi koulun englanniksi ja hänelle tein alakoulussa tiivistelmiä ja suomennoksia reaaliaineissa.

 

Ei tulisi mieleenkään ostaa koululaiselle mitään kirjoja.

No minulle tuli, koska en halunnut lasteni opintojen kärsivän siitä, että kaupunki säästi ja pihtaili kirjoissa.

 

 

Tuosta voi oikeasti valittaa. Ensin rehtorille, sitten sivistystoimen johtajalle ja lopulta opetus

Minä valitinkin. Ei se mitään auttanut, koska lakipykälä on niin ympäripyöreästi ilmaistu, että tuo säästökikkailu oli mahdollista.

En valvo, joskus saatan lukea mitä Vilmassa lukee. Exän hommia kun lapsi hänellä asuu. Ja joulun jälkeen ei vaarmaan tule Vilma viestejääkään kun lapsi täyttää 18.

M52

En perusarjessa valvo mitenkään, saatan kysellä miten menee, mutta en kontrolloi asioita. Lapsi huippuoppilas, joka kantaa itse kaiken vastuun, välillä liikaakin, joten haluan osoittaa että häneen luotetaan ja häntä tuetaan, ja ettei kotona ainakaan painosteta tai vaadita enempää. Ei hän ikinä kuormitusta valita, tuntuu nauttivan siitä että koulussa menee hyvin. Luulen, että kokee sen olevan hänen hommansa, ja vain ärsyyntyisi jos alkaisin sekaantumaan. Tietää kyllä että kotona hän on tärkeä koulumenestyksestä riippumatta ja ollaan aina tukena mitä ikinä tapahtuisi. Valtavan ylpeä olen lapsestani ihan ihmisenä, vaikka tietysti hyvä koulumenestys tuntuu myös hyvältä, mutta ei se ole pääasia.