Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nyt ekaa kertaa tilanne että rahaa hävinnyt lompakossa ja kumpikin lapsi kiistää olevansa syyllinen
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Keskustelkaa lastenne kanssa. Tiedättekö mitä se tarkoittaa?
Se tarkoittaa sitä, aivan kadonneista rahoista riippumatta, että lapsille opetetaan rahaan liittyvät faktat pienestä pitäen.
Meillä ei maksettu viikkorahaa, mutta kotona oli tarjolla runsaasti hinnoiteltuja töitä, joten ansaitsemismahdollisuudet olivat jopa moninkertaiset verrattuina kavereiden "ilmaisiin" viikkorahoihin.
Ei siis annettu karkkirahaa vastikkeetta, koska ei se meille vanhemmillekaan itsestään tullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Youtubessa tuli vastaan hyvä vinkki näihin tilanteisiin: Kysy kummaltakin lapselta erikseen, mikä olisi sopiva rangaistus tässä tilanteessa. Vastauksista voi luultavasti päätellä syyllisen.
Mutta ilman tunnustusta en lähtisi ketään syyttelemään. Lakialalla kun olen niin syyttömyysolettaaman mukaan mennään :D Muilla on velvollisuus todistaa että x hlö on syyllinen. Tekijän ei tarvitse todistaa syyttömyyttään. N33
Nyt on kyse lasten kasvatuksesta eikä mistään oikeusjutusta joten turhaan puhut jostain syyttömyysolettamuksesta
Vierailija kirjoitti:
Hankalaa. Pitäisi puhuttelun molemmille oikeasta, väärästä ja luottamuksesta. Rangaista ei voi kuitenkaan. Näin siis, jos olet täysin varma, että rahan on jompikumpi ottanut. Jatkossa ole tarkempi rahoista.
Itselläni on kolme lasta ja kerran on kadonnut siideripullo ja kerran kymppi. Tiesin kuka heistä oli se ottaja, ja lapsi myönsi heti molemmilla kerroilla. Olen aina tuollaiset pitänyt hyvässä laskussa.
Jos kotona ei lapsia rangaista vääristä teoista, niin kodin ulkopuolella ja yhteiskunta kyllä rankaisee. Ihmetyttää suuresti sinunkaltaistesi vanhempien asenne, että lapsia kuuluu pitää jossain pilvilinnoissa.
Vierailija kirjoitti:
Hakkaat nahkavyöllä itse perkeleen takas helvettiin lapsesta.
Oppiipahan.
Aina tuntuu vähän ikävältä hakata syytöntäkin
Vierailija kirjoitti:
Hankalaa. Pitäisi puhuttelun molemmille oikeasta, väärästä ja luottamuksesta. Rangaista ei voi kuitenkaan. Näin siis, jos olet täysin varma, että rahan on jompikumpi ottanut. Jatkossa ole tarkempi rahoista.
Itselläni on kolme lasta ja kerran on kadonnut siideripullo ja kerran kymppi. Tiesin kuka heistä oli se ottaja, ja lapsi myönsi heti molemmilla kerroilla. Olen aina tuollaiset pitänyt hyvässä laskussa.
Jep. Itselle on ainakin lapsena jo opetettu että valehtelu on niin alimman luokan toimintaa, ettei sellaiselle ole sijaa elämässä. Luottamus on kaiken A ja O. N33
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli lapsuudessa samanlainen tilanne. Minä en ollut rahaa ottanut eikä pikkuvelikään tunnustanut sitä koskaan. Isäpuoli ratkaisi asian niin että saimme molemmat selkäsaunan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankalaa. Pitäisi puhuttelun molemmille oikeasta, väärästä ja luottamuksesta. Rangaista ei voi kuitenkaan. Näin siis, jos olet täysin varma, että rahan on jompikumpi ottanut. Jatkossa ole tarkempi rahoista.
Itselläni on kolme lasta ja kerran on kadonnut siideripullo ja kerran kymppi. Tiesin kuka heistä oli se ottaja, ja lapsi myönsi heti molemmilla kerroilla. Olen aina tuollaiset pitänyt hyvässä laskussa.
Jos kotona ei lapsia rangaista vääristä teoista, niin kodin ulkopuolella ja yhteiskunta kyllä rankaisee. Ihmetyttää suuresti sinunkaltaistesi vanhempien asenne, että lapsia kuuluu pitää jossain pilvilinnoissa.
Tarjoitin siis, että rangaista ei voi, jos syyllinen ei ole varma. Muuten tietysti seuraus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti: Miten voit syyttää lapsia kun et tiedä kuka varasti rahasi?
Jotkut aikuiset ovat sellaisia. Ollessani lapsi, meidän yksi naapuri tosissaan syytti minua ja kaveriani kylällä tapahtuneista mökkimurroista. Olin 9 ja kaverini 11v. Äitini taas oli sellainen, että jos jokin asia oli kadonnut, rikkoontunut tai mitä tahansa ikävää, minä olin syyllinen, ei sitä tarvinnut edes alkaa selvittelemään kun syypää tiedettiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna kakarasi huostaan, ei tuollainen rikollinen käytös muuten lopu koskaan. Idiootti.
Ei niitä noin vain anneta pois. Vaikka varastelisivat.
Ihan helposti, otat yhteyden lastensuojeluun ja kerrot ettet jaksa lapsiasi. Saattavat ihan ehdottaa sijoittamista jotta lapsi oikenee ja tilanne tasaantuu.
Kyllä minustakin jo lapselle voi ehdottaa sijoittamista.
Nykyinen eläke- ym. rahapolitiikka huomioiden on hyvin järkevää opettaa lapsille elämän raa'at tosiasiat. Lapsi alkaa ymmärtää raha-asiat ja kiinnostuu niistä terveellä tavalla, kun opetat seuraamaan hänen ikioman rahastosijoituksensa kehitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, meillä kävi niin, että yksi nuorista, teinipoika, sai mopon ja tietysti siihen meni rahaa ja löpöä piti ostaa. Sai viikkorahaa, ja säästi kaikki saamansa rahat, synttäreitä ja jouluna ja näin. Mutta tietysti kulutus mopon kanssa oli kovaa.
Teki paljon kotihommia myös, koulu sujui hyvin ja noudatti esim. aina kotiintuloaikoja.
Itse vyorotöissä paljon. Nukuin välillä huonosti, ja yhden kerran olin puolihorteessa, kun näin, että hän otti rahapussistani 20 ekeä.
Järkytyin. Mutta en sanonut mitään. Jatkoin normaalisti. Ja kun tuli seuraavan viikorahapäivän maksuaika, sillä osti mopoon löpöjä, sun muuta, niin kysyin rauhallisesti, kun olin kirjatumassa pankkiin tilisiirtoa varten, että maksatko kerralla pöllimäsi kakskymppisen takaisin vai kahdessa erässä? Vähennän sen nyt viikkorahoista
Sen jälkeen vain tuijotin häntä, en puhunut mitään, päätin että en helpota yhtään hänen oloaan.
Hän meni aivan punaiseksi kasvoiltaan, silmät suureni, alkoi tärisemään. En ole koskaan nähnyt häntä niin vaikeana.
Hän sanoi lopulta itkunsekaisella äänellä, että "Anteeksi, ota vaan se nyt kokonaan pois".
Sanoin rauhallisesti, että "jos enää koskaan minulta tai kotoa varastat, niin teen sinusta lastensuojelu ilmoituksen. Jos tarvitsit ylimääräistä rahaa, olisit kysynyt siitä, en ole koskaan ollut siitä vihainen, vaan aina ne on sovittu. Ja mielestäni olet saanut reilusti rahaa käyttöösi. Menetin luottamukseni sinuun täysin, sen menettää helposti, mutta takaisin sen saaminen on vaikeaa. Mutta koti on paikka, missä ei varasteta, ollaan rehellisiä, ja kaikkien pitää saada pitää omaisuutensa kotona niin, ettei tarvitse pelätä, että joku perheestä niitä varastaa.
Poika alkoi itkemään, pyysi edelleen anteeksi. Sanoi, ettei tee enää koskaan niin.
No, periaatteieni on, että kun asia on käsitelty, niin niistä ei enää koskaan nalkuteta, ei muistella, ei loukata, edes riidan aikana. Enkä tästäkään koskaan huomauttanut.
Hän ei enää pöllinyt minulta, koska tiesin aina, paljonko rahaa minulla oli. Tarkastin rahapssini. Luottamuskin palautui.
Kun aikuistui, niin otti itse sen puheeksi ja sanoi, ettei ole koskaan hävennyt niin paljoa, kuin silloin. Oli vain ajatellut, että on kivempi kun on vähän enemmän rahaa itsellä.
Sanoin, että sitä sattuu, kun on nuori ja hölmöilee, eikä ajattele. Ja se jäi siihen kertaan.
Nykyään on fiksu, koulunsa käynuäyt, opiskellut ja työssäkäyvä nuori mies.
Ja kyllä se koville otti itsellekin, nähdä aikoinaan nuori seisomassa edessä itkien ja tärisemässä nolona, mutta ajattelin, että se on hänen parhaaksi, kun ottaa siitä vastuun, minun auktoritteeni edessä, ei virkavallan.
Vanhemman tehtävähän se on.
Vierailija kirjoitti:
Meillä vastaavassa tilanteessa syylliseksi paljastui lapsen kaveri.
Näin meilläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin molemmille että ei ole hyvä varastaa, rahaa saa pyytämällä. Lisäksi nostaisin kuukausirahaa.
Muistan itse varastaneeni äidiltäni kolikoita, jotta sain kuukautissiteitä. Äiti (buumer) ei ostanut niitä pyynnöstäni huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli lapsuudessa samanlainen tilanne. Minä en ollut rahaa ottanut eikä pikkuvelikään tunnustanut sitä koskaan. Isäpuoli ratkaisi asian niin että saimme molemmat selkäsaunan.
Se tarvi vain tekosyyn saada hakata toisen miehen lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muista pitää pankkikortti/luottokortti koko ajan kassakaapissa. Oot kusessa, jos ne oppii sitä käyttämään väärin omiin tarkoituksiinsa.
Kassakaapissa.
Meitä on moneksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muista pitää pankkikortti/luottokortti koko ajan kassakaapissa. Oot kusessa, jos ne oppii sitä käyttämään väärin omiin tarkoituksiinsa.
Kassakaapissa.
Meitä on moneksi.
Jotkut omistaa aseita.
mun lapsella oli kaveri joka oli aika epäillyttävä. huomasin sen vieneen rahaa (omalla lapsella on omat rahat) laitoin seuraavalla kerralla lompakon näkyville ja menin naapuriin. Lompakkoon laitoin sellaisen näköissetelin (ei aidon). No sehän oli vienyt sen ja yrittänyt ostaa kaupassa sillä kaikkee.
Vierailija kirjoitti:
Youtubessa tuli vastaan hyvä vinkki näihin tilanteisiin: Kysy kummaltakin lapselta erikseen, mikä olisi sopiva rangaistus tässä tilanteessa. Vastauksista voi luultavasti päätellä syyllisen.
Luultavasti juuri lapsi, joka ehdottaa lievempää rangaistusta syylliselle on syyllinen.
Vierailija kirjoitti:
No, meillä kävi niin, että yksi nuorista, teinipoika, sai mopon ja tietysti siihen meni rahaa ja löpöä piti ostaa. Sai viikkorahaa, ja säästi kaikki saamansa rahat, synttäreitä ja jouluna ja näin. Mutta tietysti kulutus mopon kanssa oli kovaa.
Teki paljon kotihommia myös, koulu sujui hyvin ja noudatti esim. aina kotiintuloaikoja.
Itse vyorotöissä paljon. Nukuin välillä huonosti, ja yhden kerran olin puolihorteessa, kun näin, että hän otti rahapussistani 20 ekeä.
Järkytyin. Mutta en sanonut mitään. Jatkoin normaalisti. Ja kun tuli seuraavan viikorahapäivän maksuaika, sillä osti mopoon löpöjä, sun muuta, niin kysyin rauhallisesti, kun olin kirjatumassa pankkiin tilisiirtoa varten, että maksatko kerralla pöllimäsi kakskymppisen takaisin vai kahdessa erässä? Vähennän sen nyt viikkorahoista
Sen jälkeen vain tuijotin häntä, en puhunut mitään, päätin että en helpota yhtään hänen oloaan.
Hän meni aivan punaiseksi kasvoiltaan, silmät suureni, alkoi tärisemään. En ole koskaan nähnyt häntä niin vaikeana.
Hän sanoi lopulta itkunsekaisella äänellä, että "Anteeksi, ota vaan se nyt kokonaan pois".
Sanoin rauhallisesti, että "jos enää koskaan minulta tai kotoa varastat, niin teen sinusta lastensuojelu ilmoituksen. Jos tarvitsit ylimääräistä rahaa, olisit kysynyt siitä, en ole koskaan ollut siitä vihainen, vaan aina ne on sovittu. Ja mielestäni olet saanut reilusti rahaa käyttöösi. Menetin luottamukseni sinuun täysin, sen menettää helposti, mutta takaisin sen saaminen on vaikeaa. Mutta koti on paikka, missä ei varasteta, ollaan rehellisiä, ja kaikkien pitää saada pitää omaisuutensa kotona niin, ettei tarvitse pelätä, että joku perheestä niitä varastaa.
Lasulla uhkaaminen on kyllä tehokas keino. Lapsi kuin lapsi haluaa yleensä asua kotonaan eikä päätyä lastenkotiin.
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin molemmille että ei ole hyvä varastaa, rahaa saa pyytämällä. Lisäksi nostaisin kuukausirahaa.
Muistan itse varastaneeni äidiltäni kolikoita, jotta sain kuukautissiteitä. Äiti (buumer) ei ostanut niitä pyynnöstäni huolimatta.
Nostaisit kuukausirahaa, jos varastaa?! Ihan varmasti varasta uudelleenkin.
Alue: Aihe vapaa
Hankalaa. Pitäisi puhuttelun molemmille oikeasta, väärästä ja luottamuksesta. Rangaista ei voi kuitenkaan. Näin siis, jos olet täysin varma, että rahan on jompikumpi ottanut. Jatkossa ole tarkempi rahoista.
Itselläni on kolme lasta ja kerran on kadonnut siideripullo ja kerran kymppi. Tiesin kuka heistä oli se ottaja, ja lapsi myönsi heti molemmilla kerroilla. Olen aina tuollaiset pitänyt hyvässä laskussa.