Ilman Facebook-tiliä et ole olemassa
Asun pienellä maalaispaikkakunnalla, josta sanotaan, että kaikki tuntevat toisensa ja tietävät kaikkien asiat.
Kuitenkin on niin, että ne, joilla ei ole Facebook- tiliä, eivät ole olemassa yhteisölle, eikä yhteisö näy mitenkään tällaiselle henkilölle.
Naamakirjaton on epähenkilö, kuollut sielu.
Kommentit (79)
On youtube, x, ja monia muita portaaleja joissa olla esillä.
Voi ihminen olla portaaleissa mut sä et vaan tiiä missä 😃
Mulla ei ole koskaan ollu naamakirjatunnuksia.
Eipä ole facebookkia ja täällä sitä eletään ihan normaalia elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En rehellisesti tunne menettäneeni yhtään mitään 12 vuoden jälkeen poistettuani facebookin, enkä tiennyt, että ihmiset käyttävät sitä vielä epäironisesti
No minä käytän seuratakseni mitä kaukana asuville sukulaisille ja tutuille kuuluu. Ei tarvitse kaikille aina erikseen soitella, kun Facebookista näkee päivityksiä ja Messengerissä voi lähettää yhteisviestejä.
Tätä taas en ymmärrä vähääkään että omat kuulumiset, menemiset ja tulemiset työnnetään ensimmäisenä facebookiin. En niistä laita koskaan mihinkään.
Minusta on mukava katsoa kavereiden matkakuvia jne...
Vierailija kirjoitti:
Jaa, musta tuntuu että siitä se elämä alkoi kun lopetin aikasyöppö-sometilit.
Lopetin aikanaan myös somettamiset. Sitten mulla oli asioiden hoitoa varten ns. salainen tili. Hoitelin sieltä jotain yhteyksiä jonnekin. Nykyään olen taas somessa ja mua on yllättänyt, että siellä niin paljon ihmisiä vielä nykypäivänäkin. Ihmiset ei enää tykkäile ja virallisesti seuraa tai ole kavereita kuten ennen, mutta ne seurailee someja kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En rehellisesti tunne menettäneeni yhtään mitään 12 vuoden jälkeen poistettuani facebookin, enkä tiennyt, että ihmiset käyttävät sitä vielä epäironisesti
No minä käytän seuratakseni mitä kaukana asuville sukulaisille ja tutuille kuuluu. Ei tarvitse kaikille aina erikseen soitella, kun Facebookista näkee päivityksiä ja Messengerissä voi lähettää yhteisviestejä.
Tämän vuoksi omat sosiaaliset ympyrät kuolivat.
Jengi siirtyi faceen ja muille tuli sitten velvollisuudeksi käydä omatoimisesti seuraamassa mitä kenellekin kuuluu. Kahdenvälinen yhteydenpito loppui kokonaan.
Sen verran änkyrä olen, että jos joku kokee ettei hänellä ole tarvetta minulle henkilökohtaisesti kertoa asioita vaan olen yksi nimi jossain massapostilistassa, niin olkoon!
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole koskaan ollu naamakirjatunnuksia.
Minulle jo IRC näyttäytyi kollektiivisen ajattelun työkaluna. En ole koskaan tehnyt tunnuksia mihinkään someen.
Naamakirja tai insta vaaditaan monesti arvontoihin joista insta huonompi ku saa bännit jos osallistuu arvontoihin
Saatat olla sellaisen työnantajan palveluksessa ettet todellakaan halua julkisuutta.
Kertoisko joku mulle, et miksi mun pitäis kuvata syömääni ruokaa tai vaikka kertoa että huh huh kävinpä lenkillä!
Ja miksi muita ihmisiä nämä asiat tulisi kiinnostaa? Nimimerkillä: "en ole facessa tai vastaavissa"
"kaikki tuntevat toisensa ja tietävät kaikkien asiat.." kuulostaa kyllä todella pahalta. Kuka edes haluaa tommosessa olla mukana? Jos mulla menee jotain ohi sen takia, että en ole facessa, niin menköön ihan vapaasti, ei mun tarvi tietää kaikesta kaikkea tai jakaa asioitani kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En rehellisesti tunne menettäneeni yhtään mitään 12 vuoden jälkeen poistettuani facebookin, enkä tiennyt, että ihmiset käyttävät sitä vielä epäironisesti
No minä käytän seuratakseni mitä kaukana asuville sukulaisille ja tutuille kuuluu. Ei tarvitse kaikille aina erikseen soitella, kun Facebookista näkee päivityksiä ja Messengerissä voi lähettää yhteisviestejä.
Tätä taas en ymmärrä vähääkään että omat kuulumiset, menemiset ja tulemiset työnnetään ensimmäisenä facebookiin. En niistä laita koskaan mihinkään.
Minusta on mukava katsoa kavereiden matkakuvia jne...
Serkku on nyt Alpeilla ja aivan ihania vaelluskuvia laittaa sieltä.
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin tunnen olevani merkityksellinen, erittäin olemassaoleva ja elossa, ihmisten ympäröimä ja minun seurani kiinnostaa ihmisiä. En ole facebookissa ja olen siitä onnellinen.
Samoin. Olen olemassa ja onnellinen ihan ilman Facebook riippuvuutta. Ja tiedän monta kaveriani olevan myös ihan onnellisia ja täyspäisiä, joten maailmaa on ja hyvin menee ilman mitään naamakirjojakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En rehellisesti tunne menettäneeni yhtään mitään 12 vuoden jälkeen poistettuani facebookin, enkä tiennyt, että ihmiset käyttävät sitä vielä epäironisesti
No minä käytän seuratakseni mitä kaukana asuville sukulaisille ja tutuille kuuluu. Ei tarvitse kaikille aina erikseen soitella, kun Facebookista näkee päivityksiä ja Messengerissä voi lähettää yhteisviestejä.
Tätä taas en ymmärrä vähääkään että omat kuulumiset, menemiset ja tulemiset työnnetään ensimmäisenä facebookiin. En niistä laita koskaan mihinkään.
Minusta on mukava katsoa kavereiden matkakuvia jne...
Serkku on nyt Alpeilla ja aivan ihania vaelluskuvia laittaa sieltä.
Mä olen varmaan jotenkin autisti, kun en ole koskaan tajunnut tätä juttua. Joku kävelee metsässä, ottaa siitä kuvan ja jakaa someen. Muut katsovat kuvaa metsästä ja ihailevat että ooh onpa ihana metsä ja niin kaunista, PARHAUTTA!
Mikä siinä oikein on, mitä kivaa siinä metsäkuvan katselussa on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En rehellisesti tunne menettäneeni yhtään mitään 12 vuoden jälkeen poistettuani facebookin, enkä tiennyt, että ihmiset käyttävät sitä vielä epäironisesti
No minä käytän seuratakseni mitä kaukana asuville sukulaisille ja tutuille kuuluu. Ei tarvitse kaikille aina erikseen soitella, kun Facebookista näkee päivityksiä ja Messengerissä voi lähettää yhteisviestejä.
Tämän vuoksi omat sosiaaliset ympyrät kuolivat.
Jengi siirtyi faceen ja muille tuli sitten velvollisuudeksi käydä omatoimisesti seuraamassa mitä kenellekin kuuluu. Kahdenvälinen yhteydenpito loppui kokonaan.
Sen verran änkyrä olen, että jos joku kokee ettei hänellä ole tarvetta minulle henkilökohtaisesti kertoa asioita vaan olen yksi nimi jossain massapostilistassa, niin olkoon!
Päinvastoin. Asuin pitkään ulkomailla enkä ollut yhteyksissä juurikaan sukulaisiin muuta kuin lähiperheeseen. Sitten tuli Facebook ja olin perillä mitä muille sukulaisille kuuluu. Aloin pitämään heihin enemmän yhteyttä juurikin Facebookin kautta. Olin lähempänä muita sukulaisia kuin aiemmin.
"Mä olen varmaan jotenkin autisti, kun en ole koskaan tajunnut tätä juttua. Joku kävelee metsässä, ottaa siitä kuvan ja jakaa someen. Muut katsovat kuvaa metsästä ja ihailevat että ooh onpa ihana metsä ja niin kaunista, PARHAUTTA!
Mikä siinä oikein on, mitä kivaa siinä metsäkuvan katselussa on?"
No on hienot maisemat siellä Alpeilla. Tykkään katsoa hienoja maisemakuvia. Instassakin katson paljon luontokuvia.
Eli fecesbookissa ollaan edelleen.