Voiko ihminen mitenkään oppia sosiaalisemmaksi?? Kun ei keksi mitään puhuttavaa :o(((

ts. unohda itsesi ja uskalla heittäytyä.



Uskallusta tulee lisää, kun vaan alat pienestä ja huomaat, että ei se niin kamalaa ole, jos ei aina ole 100% järkevä. Järkevät tyypit ovat tylsiä, joten ole oma itsesi ja kuvittele vaikka juttelevasi siskolle tm. tosi tutulle hlölle.

Jotkut ovat luonnostaan sosiaalisia. En usko että että sitä voi varsinaisesti mitenkään opetella.

Jos googletat jännittäjäryhmä niin saatat löytää sun paikkakunnalta joitain... Hae apua. Tuo varmasti haittaa elämää! Se helpottaa kyllä!!!

nyt olen ollut 4v töissä paikassa jossa työkalunani on puheminen.

Eli koulussa, olen koulunkäyntiavustaja.

Siellä olen ruvennut oppimaan puhumaan työkavereillekin. Mua ei haittaa puhua luokan edessa lapsille jos sijaisena olen mutta aikuisille työkavereille en alkuun tiennyt mitä sanoa. Sit tuli ne joiden kanssa ystävystyin ja tutustuin ja nyt neljän vuoden jälkeen en ota paineita enää töissä asiasta. puhun jos huvittaa mut väkisin en jaksa keksiä jutun juurta.

Vieläkin jännitän outoja ihmisiä ja ahdistun tilanteista joissa pitäisi hallita small talk

Ikää 27v

Nyt olen monesti jopa hölösuu :) Mutta oikein isossa joukossa en vieläkään kovin ole äänessä. Ystävystyn kyllä helposti ja pölötän nykyään sujuvasti niitä näitä.



Mun kouluni tähän on ollut ehkä erityisesti kolme kotiäitivuotta, jolloin tajusin, miten paljon kaipaan sosiaalisia kontakteja, sekä synnytyksenjälkeinen masennus. Samankokeneiden kanssa keskusteltuani ja itse käsiteltyäni asiaa, olen tajunnut, että me olemme kaikki loppujen lopuksi samanlaisia ihmisiä. Oli sitten missä asemassa työelämässä tai rikas tai kaunis tms. Ja olen hyväksynyt myös itseni. En voi mitään sille, jos jotkut ihmiset ei musta tykkää. Olen kuitenkin ihan hyvä tyyppi!:)



Minä ehdottaisin unohtamaan itsensä. Älä keskity siihen, miten puhut tai miltä näytät. Mieti, mitä sanot. Ole kiinnostunut toisesta ihmisestä. Puhu ajankohtaisista asioista, kysy toisen harrastuksista, perheestä jne. HARJOITTELE! Vaihda muutama sana bussipysäkillä tuntemattoman kanssa, kassamyyjän kanssa, lastenhoitajan kanssa jne. Ja laajenna sitten "reviiriäsi".

lisäisin vielä, että kuuntele muiden juttuja niin huomaat, että moni jauhaa ihan oikeasti säälittävää juttua, mut kuitenkaan kukaan ei pidä tyhmänä. Ei sun sanomisia kukaan ala spekuloida. Joten ei haittaa vaikka joskus tulis sammakoita suusta. Kuittaa se naurulla, koska kaikille sattuu sitä.

Nyt olen monesti jopa hölösuu :) Mutta oikein isossa joukossa en vieläkään kovin ole äänessä. Ystävystyn kyllä helposti ja pölötän nykyään sujuvasti niitä näitä.

Mun kouluni tähän on ollut ehkä erityisesti kolme kotiäitivuotta, jolloin tajusin, miten paljon kaipaan sosiaalisia kontakteja, sekä synnytyksenjälkeinen masennus. Samankokeneiden kanssa keskusteltuani ja itse käsiteltyäni asiaa, olen tajunnut, että me olemme kaikki loppujen lopuksi samanlaisia ihmisiä. Oli sitten missä asemassa työelämässä tai rikas tai kaunis tms. Ja olen hyväksynyt myös itseni. En voi mitään sille, jos jotkut ihmiset ei musta tykkää. Olen kuitenkin ihan hyvä tyyppi!:)

Minä ehdottaisin unohtamaan itsensä. Älä keskity siihen, miten puhut tai miltä näytät. Mieti, mitä sanot. Ole kiinnostunut toisesta ihmisestä. Puhu ajankohtaisista asioista, kysy toisen harrastuksista, perheestä jne. HARJOITTELE! Vaihda muutama sana bussipysäkillä tuntemattoman kanssa, kassamyyjän kanssa, lastenhoitajan kanssa jne. Ja laajenna sitten "reviiriäsi".

Sosiaaliseksi oppii, minäkin olin nuorena ujo ja aina ajattelin mitä tuokin minusta ajattelee. Nykyisin olen huomannut, että suurin osa ihmisistä on omaan napaansa tuijottajia, jotka ovat oikein mielissään kun kyselee heistä. Tietenkin joukkoon mahtuu niitä, jotka ovat kovin kiinnostuneita toisten asioista, mutta heille voi sitten kauhistella hirveää klamydiaa jonka mies toi Saksasta.