Onko uskovaisuus sinusta ärsyttävää? Miksi?
Kommentit (16)
niin kauan kun ihminen ei jeesustele ja ole parempaa ihmistä...
Jotkut näyttävät olevan hyvinkin täyspäisiä, mutta eivät ikävä kyllä kaikki.
Tai tuo esille sitä, että pitää itseään muita parempana. Se on monissa uskovissa ärsyttävää, että suosivat toisia uskovia esim. työhönotossa.
Siis sellaiset jääräpäuskikset ärsyttää, suvaitsevaiset ei.
Pätee myös muuhun aktiivi toimintaan (esim. ekologisuuss). Pitää antaa tehdä jokaisen valinta itse eikä tyrkyttää, syylistää tai päteä.
Mutta jos uskovainen ihminen yrittää käännyttää minua niin se on ärsyttävää. Eli ei ei itse uskovaisuus ärsytä.
jehovien ovelta ovelle kiertäminen ole jonkun sortin käännytys meininkiä?
ärsyttävät minua. Niitä on mulla sukulaisina ja tällä seudulla paljon. He kun tuppaavat olemaan sellaisia omahyväisiä "sädekehä" pään ympärillä tyyppejä. Kuitenkaan he eivät ole välttämättä sen rehellisempiä, raittiimpia tai uskollisempia kun muutkaan. Lestalapsissa on paljon myös koulukiusaajia. Ihmekös tuo, vanhemmat eivät voi antaa aikaa yksilölliseti 10 lapselle ja siellä perheessä lapset pyörivät muiden seassa ns. lauman kasvatettavana.
Tekopyhiä (vai tunnetko jonkun joka noudattaa raamattua kirjaimellisesti?) , ylimielisiä (juuri minun jumalani ja uskontoni on se oikea), lapsellisia (kaipaako selitystä?).
jos joku on uskovainen, eikä pidä siitä mitään meteliä, niin ok. Mutta, jos pitää yrittää käännyttää muita, ja jauhaa siitä uskonnosta koko ajan, niin se on todella ärsyttävää!!
kukaan heistä ei kyllä koskaan oikeastaan edes puhu uskonnosta, ellei siitä erikseen kysytä. Itsekään en juuri uskonnonasioista puhele. En siis tunnista mitään käännytysyrityksiä tai itseään parempana pitämistä.
kaikki mun akateemiset ystäväni on jollakin tasolla uskovaisia, koska kuuluvat kaikki johonkin seurakuntaan.
Joitain itseni ikäisiä (30v.) uskovaisia tunnen, eivätkä he koskaan puhu uskostaan, tai viittaa asiaan muutenkaan, ja se on ihan hyvä niin.
Mutta vanhemmat ihmiset, jotka ovat uskossa kyllä rasittavat minua, koska he toitottavat jumalan sanaa joka väliin, ja puhuvat esim lapsilleni soopaa kuoleman jälkeisestä jne. Siitä en kyllä pidä.
Omassa tuttava- ja sukulaispiirissäni ne jotka ovat olleet aina uskossa ovat asian kanssa paljon luontevampia ja hienotunteisempia, kun taas käännynnäisissä on pari aivan sietämätöntä tapausta.
mutta saa henkisesti kiemurtelemaan vaivautuneena käsitteet "uskovaisuus" ja "olla uskossa/ tulla uskoon".
Itselläni on kristillinen vakaumus/ elämänkatsomus ja olen kirkon työntekijä, mutta jos minut niputetaan uskovaisiksi, tulee itselleni yhtä värittynyt mielikuva kuin puhuttaessa leipäpapeista ("Oletko uskovainen vai leipäpappi?" - Oikea vastaus riippuu siitä, mitä kysyjä nimityksillä tarkoittaa; lisäksi vaivaannuttaa kysymyksenesittäjän tapa tutustua toisiin ihmisiin näin luokittelevasti.)
Tällä en tarkoita sairartelua siitä, mitkä ovat oikeat käsitteet - joskus tökeröstikin itseään ilmaiseva ihminen on sydämeltään avarakatseinen. Toisinaan taas taustalta voi aistia pyrkimyksen määrittää toinen ihminen jonkun lasikuvun alle analysoitavaksi ja arvioitavaksi ja sitä kavahdan.
Mutta jos uskovainen ihminen yrittää käännyttää minua niin se on ärsyttävää. Eli ei ei itse uskovaisuus ärsytä.