Jatkaako tapailua vai ei jos ei ihastu heti?
Kun moni nainen puhuu miten on nyt ihanan miehen kanssa ja rakastunut vaikka aluksi ei tykännyt miehestä, niin kertokaa milloin viimeistään pitää kipinän syttyä, ja eikö teillä todellakaan aluksi ollut minkäänlaista kipinää miestä kohtaan?
Pähkäilen tätä asiaa, koska olen tavannut miehen joka olisi kaikin puolin unelmakumppani ja tullaan ihan huippuhyvin juttuun, mutta se jokin puuttuu (mun puolelta, mies on ihastunut muhun). Ollaan tapailtu nyt muutaman kerran. Mietin kannattaako vielä jatkaa tapailua vai olisiko kipinä jo syttynyt jos on syttyäkseen?
Olen erittäin kiitollinen jos joku jaksaa kommentoida!
Kommentit (12)
Ja ihan kokemuksen rintaäänellä puhun... Seurustelin pari vuotta unelmamiehen kanssa mutta hän ei koskaan sytyttänyt mitään suurta intohimoa minussa. Näin jälkeenpäin ajatellen oli typerää jatkaa koko suhdetta sillä löytyihän se oikeampi sitten minullekin ja samalla tuli loukattua suunnattomasti sitä ensimmäistä. Olin itsekeskeinen kusipäinen paska, olisi pitänyt lopettaa se suhde heti. Olen ihan varma että jokainen löytää ne suuremmat tunteet sitten jostain muualta jos siitä omasta parisuhteesta niitä ei löydy.
Jos puuttuu se " ai ihanaa, mä haluan ton heti nyt, mä en kestää, aaaaa" niin älä huoli. Jos taas puuttuu " mä haluan olla ton lähellä, ihanaa jos se pitäisi sylissä" niin unohda.
Mies vain oli innokas ja itse olin sitä mieltä että en koskaan voisi asua minuuttiakaan sellaisen hyypiön kanssa. Nyt kuitenkin olemme naimisissa, meillä on omakotitalo ja pieni poika ;-)
Itsekin olin ennen sitä mieltä että kyllä sen ekoilla treffeillä jo tietää onko siinä sitä jotain vai ei... Mutta toisaalta niin moni on kertonut kuinka he eivät aluksi olleet ihastuneet mieheensä mutta jatkaneet tapailua ja myöhemmin ovatkin ihastuneet ja olleet kiitollisia etteivät jättäneet miestä heti alkumetreillä. Toisaalta, jossei tunteita pidemmänkään ajan kuluttua ole niin sitten en kyllä voisi jatkaa suhdetta, koska ennen pitkää kuitenkin ihastuisin johonkin toiseen.
Mies olisi ollut täydellinen, siksi jatkoin tapailua. Loppujen lopuksi aloin inhota miestä. Kaikki hänessä alkoi kuvottaa: tapa syödä, kävellä, puhua...jne. Lopetin suhteen puolen vuoden säännöllisten tapailujen jälkeen ja olisi todellakin pitänyt lopettaa heti alkuunsa. Aivan turhaan loukkasin hyvää miestä.
Nyt kaikki on onneksi hyvin, hän löysi aika pian erottuamme uuden naisen ja on nyt onnellisesti naimisissa ja kahden lapsen isä. Minä taas löysin " sen oikean" vähän myöhemmin, mutta tunne iski jo heti ensimmäisillä treffeillä. Meilläkin on jo kaksi lasta ja olen edelleen todella onnellinen.
Kukaan ei voi sanoa, kuinka sinulle ap käy. Joko ihastut mieheen tai sitten et. Se on ehkä vain kokeiltava, mutta ikävä kyllä jos ihastumista ei synny, toista loukkaa tosi verisesti.
En silti tarkoita, ettenkö olisi tuntenut mitään vetoa mieheeni.
Joku puhuikin siitä aah rakastumisen tunteesta, se puuttui, mutta lämpöä oli heti ekoilta metreiltä välillämme paljon.
Lähinnä hän tuntui jotenkin tutulta, kuin sukulsisellta, vaikkemme siis tunteneet ennestään (emmekä todellakaan ole sukua).
Mutta nyt ollaan onnellisesti naimisissa ja rakkautta (ja intohimoa) riittää.
Vierailija:
Mies vain oli innokas ja itse olin sitä mieltä että en koskaan voisi asua minuuttiakaan sellaisen hyypiön kanssa. Nyt kuitenkin olemme naimisissa, meillä on omakotitalo ja pieni poika ;-)
että, ensin mainitset talon ja sitten lapsen...
vai oletatko että tuo on tärkeysjärjestys? Minä ainakin voin uetella asioita myös muussa järjestyksessä
Vierailija:
että, ensin mainitset talon ja sitten lapsen...
Kiitos kommenteistanne! Jos nyt jatkan miehen tapailua ainakin vähän aikaa, niin kannattaisiko miehelle sanoa nyt ettei sellaista kipinää ole mun puolelta syttynyt kun olisin toivonut, ja että haluaisin silti tapailla häntä ja katsoa mihin se johtaa... Ettei mies elättele turhia toiveita ja sitten jätänkin hänet kuin salama kirkkaalta taivaalta? Tuntuu pahalta kyllä edes ajatella jättäväni hänet, kun hän on niin kiltti ja mukava...
Vierailija:
Kiitos kommenteistanne! Jos nyt jatkan miehen tapailua ainakin vähän aikaa, niin kannattaisiko miehelle sanoa nyt ettei sellaista kipinää ole mun puolelta syttynyt kun olisin toivonut, ja että haluaisin silti tapailla häntä ja katsoa mihin se johtaa... Ettei mies elättele turhia toiveita ja sitten jätänkin hänet kuin salama kirkkaalta taivaalta? Tuntuu pahalta kyllä edes ajatella jättäväni hänet, kun hän on niin kiltti ja mukava...
Nyt ollaan onnellisesti naimisissa jo 10 v., rakastan miestäni paljon.
Näin kävi meille.