Parin luokan yli hyppääminen?

Ehkä parempi, jos hyppäisi yhden luokan yli, ja sitten katsoisi myöhemmin, että onko tarvista vielä hyppäillä. Ja parin luokan yli hyppääminen johtaa ennenpitkää siihen, että poikasi joutuu yläastemaailmaan 11-vuotiaana, mikä on kyllä mielestäni turhan varhain.

Minun poikani meni vuotta aiemmin kouluun. On fiksu myös ja läksyt on tosi helppoja. Se missä tulee vaikeuksia on kavereiden ja sääntöjen kanssa. Varsinkin pojilla tulee tuo sosiaalinen puoli jo muutenkin jäljessä, vielä jos hyppää pari luokkaa yli niin aivan varmasti. Ala-asteen opiskelu kun on suurelta osin muuta kuin tietojen kartuttamista.

Usein nuo lahjakkuus- / osaamiserot tasoittuvat muutenkin vuosien myötä ja lapsestasi ei välttämättä ole hauskaa yläasteella ja lukiossa aina olla se " lapsi" , joka ei ikänsä takia pääse diskoon tai voi ajaa ajokorttia yms.

kaksi vuotta nuorempana. 12-vuotiaalla ja 14-vuotiaalla on aikamoinen ero.

fakta on kuitenkin se, että lapsi kehittyy emotionaalisesti juuri oman ikäluokkansa mukaisesti. Tieto ja älykkyys voi olla edellä, mutta hän ei emotionaalisesti. En asiasta sen enempää tiedä, mutta sitä pitänee pohtia, jos ja kun hän sitten joutuu käsittelemään tiettyjä asioita " liian aikaisin" .

olin lapsellinen ja vilkas. Minut laitettiin 6-vuotiaana kouluun kun kerran " osasin jo kaiken" . Koulu kyllä meni hyvin, todistukset oli aina mainioita, mutta kaverisuhteissa en oikein pärjännyt lapsellisuuteni ja muita nuoremman ikäni vuoksi. Vasta lukiossa rupesin pääsemään " porukoihin mukaan" ja täysin tasavertaiseksi tai jopa taitavaksi koin itseni sosiaalisissa suhteissa vasta yliopistossa. Opiskelumenestystä tämä ei missään vaiheessa haitannut (nyt olen juuri valmistumssa 5/5 papereilla yliopistosta), mutta minulla oli pitkään heikko itsetunto sosiaalisissa jutuissa ja olin huono ystävystymään.

kahden luokan yli hyppääminen kerralla on aika harvinaista ja sellaisia tilanteita tulee vastaan lähinä ulkomailla, erityiskoulussa tai kotiopetuksessa olleilla lahjakkailla lapsilla. Kylmiltään kahdessa luokassa jää liian paljon asioita " kuulematta" välissä.

hän valitti koko ikänsä sitä, että ettei koskaan oppinut tiettyjä asioita. Hän oli tietty jo isompi lapsi, mutta mielenkiintoista sinänsä, että tietty historia opiskellaan tietyllä luokalla, ja jos silloin ei ole paikalla, niin silloin jää siitä osa-alueesta paitsi.

miettimistähän tässä todella on. Lasten kehitystä on niin vaikea ennustaa tulevaisuuteen! Toisaalta olisi kiva idea että lapsi jolla on resursseja, voisi selvitä koulusta vähemmällä istumisella ja pääsisi nopeammin " kiinni elämään" . Toisaalta tietysti kurjaa jos sosiaalinen puoli alkaakin mättää ja lapsi tuntee itsensä onnettomaksi sen takia. Mutta mistä sen toisaalta tietää ettei sosiaalinen puoli ala mättää jos jää vaikka nykyiselle luokalle, jossa turhautuu (ei ole harrastanut häiriköintiä aikakaan vielä, mutta mistä sen sen tietää jos saa päähänsä aloittaa) tai joutuu luokalle, jossa ei tule toimeen luokkakavereitten kanssa (siellä on varsinkin yksi niin ikään isokokoinen poika joka jotenkin kokee poikamme kilpailijakseen eikä säästele härnäämistä, kiusantekoa ja nyrkkejä, ja hänellä tietysti myötäilevä kaverijoukko. Poikamme osaa kyllä tarvittaessa puolustautua, mutta ikävää jos koulusta tulee nyrkkitappeluareena :( )

Toiseen kouluun meno vaatisi sitten jo kyyditysapua meiltä vanhemmilta (=minulta äidiltä). Nyt se onnistuisi, mutta en uskaltaisi sitoutua siihen moneksi vuodeksi, tuskin olen kuitenkaan loputtomasti enää kotona. Toisaalta jos poika hyppäisi kaksi luokkaa, minulle ei tuottaisi ongelmia paikata vaikka kesän aikana hänen kanssaan " tietoaukkoja" . Mm. tyyppikirjaimilla kirjoitus täytyisi harjoitella itsekseen, sitähän tulee vasta kakkosella. Samoin muissa aineissa esille tulevat asiat voitaisiin käydä yhdessä läpi.

Hankalaa....

Siis niin monta vuotta. No siksi että se on samalla päivähoitopaikka! Katsotaan että vasta 16-vuotias voi siirtyä työelämään (jos ei siis halua opiskella mitään). Mutta toisaalta jos ei aijo tyytyä Siwan kassan hommiin tai amikseen, niin eikö olisi järkeä että peruskoulun ja lukion voisi suorittaa siinä ajassa kuin järki antaa myöten. Silloin ehtisi hankkia korkeammankin koulutuksen " ajoissa" ja voisi perustaa vielä perheenkin parhaassa lapsentekoiässä. Muutenkin minusta lapsuutta venytetään liikaa, katsotaan että alle 25-vuotiaan kuuluu olla vielä vastuuton kakara, jota kiinnostaa vain bailaus. Mielestäni vastuullisuuteen ja työntekoon pitää oppia jo pienestä, vähitellen jostain 7 vuoden iästä lähtien. Siihen kuuluu myös se että koulussa ei käydä tappamassa aikaa, vaan opitaan tarpeelliset tiedot ja taidot pian ja sitten aletaan harjoittaa joitain käytännön toimia joista on oikeasti hyötyä yhteiskunnalle!

Jos lapsi osaa jo asiat ja turhautuu, ei se ole niin vaarallista. Mutta jos kaksi vuotta vanhempien seurassa tulee ongelmia, poikasi ei ole muiden kanssa samalla viivalla. Hänellä ei ole samanlaisia henkisiä valmiuksia esim. käsitellä pettymyksiä joita väistämättä tulee vastaan. Todennäköisesti ainakin liikunnassa hän tulee olemaan heikompi kun ikäeroa on noinkin paljon. Ja voit olla varma että saat kuulla kommentteja tyyliin: ' Turha odottaa erikoiskohtelua vaikka onkin nuorempi. Oma valinta kun pistit isompien ryhmään' . On nimittäin kokemusta asiasta. Vastaan tulevista ongelmista voin mainita ainakin kiusaamisen. Pienempää voidaan esim. yllyttää tekemään hölmöjä tempauksia tai muuten kyykyttää.

sillä hänellä ei välttämättä riitä kauan ymmärrystä sille, että pikkuveli on samalla luokalla ja edistyy ehkä nopeammin.



Sitten sekin, että pikkuveljellä voi olla nyt joku spurtti päällä, mutta se voi laantua jo seuraavana vuonna, jolloin hän ei ehkä edistyisikään samaan tahtiin isompien kanssa.



Ja se, että onko isompi poika luokkansa hyvää keskitasoa vai sitä huonompaa? Eli mihin oikeasti vertaat kun vertaat isoveljeen pienempää? Olisiko fiksun pikkuveljen helppoa olla luokkansa keskikastia tai sitä heikompi ikänsä vuoksi?

että kahden luokan yli hyppääminen olisi äidille kova juttu, mutta mitäpä poika itse olisi mieltä asiasta?



Itse olisin tahtonut kouluun nelivuotiaana, sillä osasin lukea ja laskea, mutta aloitin sitten kuitenkin muiden mukana vasta 7-vuotiaana. Minun tarinani on vähän sama kuin aiemman kirjoittajan, että olin aika villi ja lapsellinen. No, olen kyllä edelleen, mutta minkäs teet. Jos olisin hypännyt parin luokan yli, olisin leikkinyt vielä yläasteella nukkeleikkejä :)

Oikeastaan ehkä vielä enemmän hänen kannaltaan kuin pikkuveljen! Tiedän että hän kokee sen pahana jos pikkuveli " tunkee reviirille isottelemaan" . Ehkäpä siksi loppujen lopuksi jätän kuopuksen sille luokalle millä hän onkin. Meiltä vaan löytyy vielä yksi yläluokkalainen poika, joka on myös älykäs. Hän on syntynyt joulukuussa (kuopus TAMMIKUUSSA!) eli hän meni nuorena kouluun vaikka meni ikäluokkansa mukana. Hän turhautui totaalisesti parissa vuodessa ja on valinnut häirikön ja alisuoriutujan osan (numerot 7-9 välillä, mutta se ON alisuoriutumista häneltä, hän ei esim suostu KOSKAAN tekemään läksyjä tai lukemaan kokeisiin). Pelkään että kuopus seuraa hänen jalanjälkiään :(

Tämä kolmasluokkalainen isoveli on luokkansa parhaimmistoa, mutta veljiinsä verraten huomattavasti hitaampi oppimaan ja fyysisesti kömpelömpi (omassa ikäluokassaan kuitenkin fyysisestikin ihan " normaali" ). Ainakin tällä hetkellä nuorempi päihittää vanhemman liikunnassa miten päin vaan, hän on isokokoisempikin ja huomattavasti voimakkaampi. Eli ainakin tällä hetkellä hän varmaan sijoittuisi 8-vuotiaana neljäsluokkalaisten kärkipäähän sekä oppimistuloksien että fyysisen suorituskyvyn mukaan. Taitaisi olla myös luokan pisimpiä...

Vierailija:

sillä hänellä ei välttämättä riitä kauan ymmärrystä sille, että pikkuveli on samalla luokalla ja edistyy ehkä nopeammin.

Sitten sekin, että pikkuveljellä voi olla nyt joku spurtti päällä, mutta se voi laantua jo seuraavana vuonna, jolloin hän ei ehkä edistyisikään samaan tahtiin isompien kanssa.

Ja se, että onko isompi poika luokkansa hyvää keskitasoa vai sitä huonompaa? Eli mihin oikeasti vertaat kun vertaat isoveljeen pienempää? Olisiko fiksun pikkuveljen helppoa olla luokkansa keskikastia tai sitä heikompi ikänsä vuoksi?

Oppivat lukemaan molemmat jo 4-5v iässä ja siitä lähtien oma-aloitteisesti ahmivat kaikkea mahdollista lasten tietokirjallisuutta. Molemmat ovat myös kielellisesti ja matemaattisesti lahjakkaita.



Molempien kohdalla puhuttiin suoraan tokaluokalle menemisestä, mutta lopulta päädyimme siihen, että menevät muun vuosiluokan mukana kouluun. Se on ollut nyt 4. luokalla olevalla esikoiselle oikein hyvä valinta. Koulussa menee erittäin hyvin ja samoin kaveripiirissä. Hän on pienikasvuinen poika ja jo omalla luokallaan pienimpiä, joten sekin on yksi syy mennä oman vuosiluokan mukana.



Syksyllä ekalle menevä pikkuveli on pitkän huiskea ja myös erittäin taitava ja edellä muita eskarilaisia. Kuitenkin jatkamme samalla linjalla ja poika menee ekalle, eikä tokalle kuten eskarista ehdoteltiin. Luulen pitkällä tähtäimellä sen kuitenkin sitten olevan parempi ratkaisu. Niitä vuosia voi sitten halutessaan ottaa kiinni muissa seuraavilla kouluasteilla.

En ole hänelle (tai isoveljelle) puhunut tästä kahden luokan yli hyppäämisideasta, kun en vielä tiedä onko se järkevä. Aloite yhden luokan yli hyppäämiseen tuli siis opettajalta. Itse aikanaan jo mietin aikaisempaa koulunaloitusta kun tiesin että poika on ikäisiään edellä, mutta luovuin siitä juuri näitten samaisten " tappelukavereitten" olemassaolon takia.

ap

Vierailija:

että kahden luokan yli hyppääminen olisi äidille kova juttu, mutta mitäpä poika itse olisi mieltä asiasta?

Itse olisin tahtonut kouluun nelivuotiaana, sillä osasin lukea ja laskea, mutta aloitin sitten kuitenkin muiden mukana vasta 7-vuotiaana. Minun tarinani on vähän sama kuin aiemman kirjoittajan, että olin aika villi ja lapsellinen. No, olen kyllä edelleen, mutta minkäs teet. Jos olisin hypännyt parin luokan yli, olisin leikkinyt vielä yläasteella nukkeleikkejä :)

jos noiden tappelukavereiden mukaan mennään. Ei kai lasta voi koko ikäänsä suojella kaikelta pahalta?



Jos vielä harkitset luokan yli hyppäämistä, ottaisin ainakin itse yhteyttä tokan luokan opettajaan ja juttelisin asiasta. Mutta jos poika itse asiaa vastustaa, antasin hänen jatkaa muiden mukana.

Koulussa pärjäsin loistavasti, mutta täytyy sanoa että ainoa asia mikä kiusasi miltei lukion viimeiseen vuoteen saakka oli se, että olin aina porukan nuorin.



Mielestäni kahden luokan yli hyppääminen on lapsellesi karhunpalvelus.

Siksi mielestäni koululle ei pitäisi sysätä niin suurta kasvatusvastuuta, kuin nopeasti oppivien lasten vanhemmat usein tekevät.



Haasteita lapselle voi antaa myös kotona ja harrastuksissa, eikä se oppimisen into mihinkään katoa. Koulun täytyy toimia niin, että jokainen pysyy kärryillä. Siis huomiota pitäisi kiinnittää entistä enemmän niihin heikompiin lapsiin, eikä niinkään lahjakkaisiin. (en sano, että lahjakkaitten opetuksen eriyttämistä pitäisi vähentää).



Mutta siis, pointtini on se, että lahjakkaille lapsille pitäisi perustaa enemmän kerhoja ja muuta oppimista tukevaa toimintaa, kouluajan ulkopuolelle, ja koulun pitäisi keskittyä sosiaaliseen kasvatukseen ja perusasioiden opettamiseen. Ja siksi luokan yli hyppäämiset ja 6-vuotiaana kouluun menemiset ovat mielestäni useimmissa tapauksissa huonoja ratkaisuja.

Esim. Steiner tai Montessori. Siellä lapsi voisi mennä vaikka sinne kolmannelle, eikä se häiritsisi niin paljon isoveljeä kun velipoika olisi eri koulussa.