Lue keskustelun säännöt.
Onko todellista rakkautta olemassakaan?
29.03.2007 |
Muuallakin, kuin sivusuhteissa, jotka tietysti aina ovat sielunkumppanien sinfoniaa, tai miten nämä pettämiset nyt sitten kaunistellaankin.
Kokeeko kukaan enää, että rakastaa puolisoaan niin, että on myös kärsivällinen, vaikka joskus tulee niitä aikoja, jolloin huuma on kokonaan kadonnut ja kaikki on arkisen harmaata? Vieläkö on ihmisiä, jotka eivät milloinkaan satuttaisi toista pettämällä, koska arvostavat puolisoaan pahoinakin päivinä niin paljon, etteivät sellaiseen sortuisi?
Vieläkö on niin vahvoja ihmisiä, jotka eivät sorru kuvitelmiin kun todellisuus on liian rankkaa?
Pakko vain purkaa, olen raskaana ja jostan syystä nämä yhtämittaiset pettämisjutut (palstalla, julkisuudessa, lähipiirissä), ahdistavat enemmän kuin koskaan.
Kommentit (7)
Kuvittelisin, että " he elivät 60 vuotta onnellisina yhdessä kunnes kuolema heidät erotti" -suhteiden pohja on kuitenkin ainakin jomman kumman osapuolen mittaamattomassa kärsivällisyydessä ja periksi antamisessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemme nuoria, monien mielestä. Molemmat alle 25, minä alle 20 lapsi on nyt 9kk. Seurustelua on takana 5vuotta, muita miehiä minulla ei ole ollut.
Olemme kokeneet tässä ajassa jo uskomattoman paljon, silti molemmat rakastamme toisiamme, vaikka aina ei siltä tunnu.
Tulee hetkiä kun toisen voisi passittaa ovesta ulos tai elämästä kokonaan. Se hetki menee kuitenkin äkkiä ohi kun taas muistaa miksi olemme yhdessä ja silloin kannattaa miettiä mihin alussa ihastui ja mitä siitä on jäljellä.
Ikinä en miestäni pettäisi, en! Eikä mies minua... Häät ovat ensi kesänä ja elämä hymyilee, riidoista yms huolimatta.
Kun vain opettelee sietämään toisen vikoja ja hyväksymään/tunnustamaan omat niin sillä pärjää jo pitkälle.
Tosirakkaus on sitä mikä syntyy kun rakastuminen häviää.
rakastumisella ja rakastamisella ei ole mitään tekemistä keskenään, rakastumisen huuma haihtuyu, mutta rakkaus syvenee ja lujittuu ajan kanssa ja vaatii paljon aikaa syntyäkseen
Minä olin 5 vuotta saman miehen kanssa,saimme lapsia ja menimme naimisiin. Olimme vuoden naimisissa ja erosimme kun täytin 20..
Tiedän, ero voi tulla koska vain, tällä hetkellä vain tuntuu että pysymme yhdessä ja jaksamme vaistoinkäymiset yms...
Elämästä ei kuitenkaan voi tietää, joten eletään hetki kerrallaan sillä tavalla mikä tuntuu hyvältä ja oikealta.
5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti onnistutte paremmin kuin minä. Onnea teille!
Yhdessä oltu kohta 10 vuotta, kolme lasta. Ei ole ainakaan vielä huuma hävinnyt eikä arki tullut! Olemme hulluina toisiimme, suhde kukoistaa. Mutta kyllä sitä myös hoidetaan. Kaikki asiat puhutaan läpi, ei jää mitään hampaankoloon.