Yliajattelevat ja negatiivisesti ajattelevat aivot/mieli ongelmana

Onkohan sille tehtävissä mitään, että ei aina yliajattelisi ja -analysoisi kaikkea, etenkään sitä, mitä

muut sanovat ja tekevät. Ja pahinta tässä on ehkä se, että omat aivoni tuntuvat olevan aina jollain auto-

maattisesti käynnistyvällä "Kaikki pitää tulkita mahdollisimman negatiivisesti"-moodilla.

Siis esimerkiksi vaikka, jos joku on jostain eri mieltä kanssani, niin se on aivojeni mielestä merkki

siitä, että kyseinen ihminen inhoaa minua.

Minulla on ollut menneisyydessä tapahtumia, joista olen myöhemmin miettinyt, että tulkitsinko tilanteen

oikein, vai oliko kaikki sittenkin oman mielikuvitukseni ja väärintulkintojeni syytä. Esimerkiksi joskus

yläasteella minulla ei ollut koulussa lainkaan ystäviä, ja olin aivan varma siitä, että kaikki luokkalaiseni

inhoavat ja vihaavat minua. Mutta nyt myöhemmin, olen miettinyt, että olinko se minä itse, joka aiheutin

sen, että en saanut ystäviä, kun en edes hakeutunut muiden seuraan, koska oletin kaikkien inhoavan minua ja 

olin sitä mieltä, että minähän en väkisin muiden seuraan tunge ja olen mieluummin yksin. Ja tämä kaikki siksi

että luokalla oli muutama tyyppi, joka oikeasti sanoi joskus jotain negatiivista minulle, ja jotenkin aivoni

tulkitsivat asian niin, että kaikki luokkalaiseni olivat samaa mieltä.