Oletko sinä oman elämäsi tärkein ihminen?

Periaatteessa olen. En kauhean tietoisesti ota huomioon muita ensin, mutta epäterveessä kasvatuksessa sellaisesta varmaan on jäämiä. Ja siis muita voi ottaa huomioon itseä huomioiden tai sitten omalla kustannuksellaan. Nämä ovat eri asioita. Jos ottaa muut huomioon niin, että on huomioinut itsensäkin, niin vaikka se huomiointi tapahtuisikin "itsen kustannuksella", niin sen on huomioinut omissa voimavaroissaan. Ts. että se toisten huomiointi mahtuu omiin voimavaroihin.

Kun taas ihminen huomioi muita omalla kustannuksellaan hänellä on ollut haitallinen kasvatus kotonaan ja ei ole opetettu ajattelemaan itseä ensin ja huomioimaan omat voimavarat.

Olen oppinut olemaan oman elämäni tärkein ihminen. Kauan siihen meni. 

Ja tällä tarkoitan sitä, että en tarvitse validaatiota ulkopuolelta tai lupaa asioihin ja minä itse olen se, joka seisoo rinnallani, tapahtui mitä tahansa, enkä hylkää itseäni (enää). 

Pitkään en ollut. Oli lapset ja huono mies. En osannut sanoa ei kenellekään ja ihmiset varastivat energiani, tottuivat käyttämään minua hyväksi. Kun sitten asetin rajani, enkä ollutkaan enää saatavilla 24/, ihmiset olivat shokissa ja moni häipyi. 

Nykyään elän itselleni ja kunnioitan omaa rauhaani niin paljon etten päästä tunkeutumaan siihen ketä tahansa, milloin tahansa,

Tytöt opetetaan jo pieninä epäitsekkäiksi uhrautujiksi.

en, vaan lapset ja mieheni menee edelle. eikös se perheen tarkoitus ole kasvattaa lapset ja iloita, kun muuttavat pois, ja pitää rahan tuojasta hyvää huolta, joka vastavuoroisesti pitää minusta hyvää huolta? 

Arvostan itseäni ja teen päätökset omaa etuani ajatellen . Lapseni on ainoa joka menee aina kaiken muun edelle.