Mitä mielestäsi 3-4v:n tulisi osata (kyläkäyttäytyminen yms.)
Niin, huokaus sentään. Olin tänään kyläilemässä lapsettoman ystäväni luona. 3,5-vuotiasta piti paimentaa koko ajan. Häntä todellakin on yritetty kasvattaa koko ajan ihan vauvasta lähtien (ikäkauden mukaan toki ja muistaen, että hän on pieni lapsi), mutta nyt tuli kyllä sellainen olo, että jotain pitäisi tehdä. Vilkas lapsi ei millään usko/muista, että jokaiseen kiinnostavaan tavaraan ei saa koskea, kahvipöytään ei mennä ennen kuin pyydetään, aikuisten puhetta ei koko ajan keskeytetä, sisällä ei juosta - ei, vaikka näitä asioita harjoitellaan ihan päivittäin kotona. Olin varautunut ottamalla mukaan hänelle pari lelua/peliä, mutta eiväthän ne tietysti kiinnostaneet.
Olen siis hiukan ymmälläni, että miten pitäisi toimia. En oikein tiedä, mitä voin vesseliltäni vaatia. Välillä väsyttää, kun edelleen pitää olla vahdissa koko ajan. Hyvä tietysti, että lapsi on reipas. Haluaisin kuulla, miten sujuvat vierailut muilla leikki-ikäisillä. Kuinka pitkään täytyy mennä lapsen ehdolla? Onko ainoa vaihtoehto tavata ystäviä yksin, jos haluaa puhua lauseensa loppuun ja istua 10 min. kahvipöydässä keskeytyksettä? Toki lapsen asia voidaan kuunnella, mutta en halua, että hän on koko ajan äänessä ja kommentoi kaikkea. Vai olenko vanhanaikainen, kun ilmeisesti haluaisin kasvattaa sitä peruskilttiä lasta?
kommentteja odottaa
tiukkis
Kommentit (11)
Vaan lapsi vaatii huomiota jne. Silloin on kyllä tilaisuus kun on muita lapsia ja touhuavat keskenään. Meidän tyttö on aika vilkas ja musta oli kesällä tosi kiva tavata ystäviä esim. leikkipuistossa. Kahvit termariin ja auringosta nauttimaan!
No ei mun mielestä alle 4 vuotiaalta voi vaatia tyädellistä käyttäytymistä. Toki tilanne kohtaisesti selitetään mitä saa tehdä ja mitä ei.
Ja kannattaa esim. kiertää ne kyläpaikan huoneet läpi, jotta ne olisivat tuttuja.
Ja AINA kannaattaa ensin kaikkien yhdessä seurustella lapsen kanssa vaikka sitten kahvipöydän ääressä. Kun lapsi on saanut oman huomionsa, useimmiten lapset (ei aina) malttavat sitten syventyä omiin leikkeihinsä.
eli kannatta ottaa sellaista lelua mukaan millä ei kotona leiki.
Ja aikuisten kannattaa olla näköetäisyydellä...
20 minuutin ruokatauon aikana, tuntui että saimme puhuttua enemmän kuin viimeisen 4 vuoden aikana, vaikka olemme tavanneet lähes viikottain lasten kera. (Kaverin lapset 3v ja 5v).
Lohduttautukaamme sillä, että pian nämä meidän kullunmurut ovat teinejä, jotka eivät kerro mitään tekemisistään tai ajatuksistaan. Saamme sitten sydän syrjällä toivoa, ettei niistä tule kertomaan kukaan muukaan.. ;-D
Lila75 ja tytöt 2,5v ja 1v
Lapseni saa kyllä huomiota jokaisessa kyläpaikassa heti alkuun, kuulumiset kysellään ja jutellaan yms.
Niin, pieniähän nämä vielä ovat, ja maailma on ihanan ihmeellinen paikka. Iloitsen toki siitä, että lapseni on kiinnostunut kaikesta mahdollisesta. Välillä vain väsyttää se, että se kasvattaminen ei tunnu loppuvan koskaan eikä missään - vaikka varmasti näitä aikoja yllättävän pian kaipaankin.
Onneksi nykyään ei ihan koko ajan tarvitse pelätä sitä, että irtaimistolle käy jotain, lapsettomassa kylässä siis. Toinen puoli on se, että lapseton ihminen saattaa säilyttää lääkkeitä tms. avoimella paikalla, jonka pieni lapsi hoksaa. Kannattaa siis tosiaan olla ihan lapsenkin puolesta tarkkana.
On tämä niin ristiriitaista: välillä tunnen itseni liiankin ankaraksi äidiksi, välillä tuntuu, että mitään ei mene jakeluun ja että meillä ei mitään kuria olekaan, kun joka asiasta on muistutettava ja monesti. Äitinä oleminen väsyttää, mutta en minä mitään muutakaan haluaisi nyt täysipäiväisesti tehdä. Kun joskus pääsee ilman lapsia jonnekin, niin huomaa löytävänsä itsensä lastenvaate/-kirjaosastolta ja miettivänsä, mitähän ne kullanmurut touhuavat. Täytyy kai ajatella, että päiviä on erilaisia ja jännityskin voi purkautua vilkkautena. Huomiota meillä on jakamassa myös alle puolivuotias vauva, joten ehkäpä nämä villiviikaripäivät liittyvät siihenkin: lapsi ottaa vierailusta ns. kaiken irti ja vähän esiintyy siksi.
Mieluusti kuulisin lisääkin kommentteja siitä, kuinka helppoa/vaikeaa/väsyttävää/palkitsevaa 3-4-vuotiaan kanssa kyläily/matkustaminen/kaupoilla liikkuminen tai muu vastaava on. Meillä ongelmia on lähinnä kyläilyssä ja satunnaisesti kaupoissakin on tuota räplään kaikkea -ongelmaa, mutta matkustaminen (no joo, harvoin bussilla/junalla) ja satunnainen kahviloissa käynti sujuu yleensä niin hienosti, että äiti on haljeta ylpeydestä :-)
- tiukkis eli ap
Hän on kova juttelemaan ja tuomaan itseään esiin ja vielä viime syksynä järjestin kaikki lapsettomien ystävieni kyläilyt meillä niin, että poika oli hoidossa jossain muualla. Hän ei antanut hetken rauhaa ja keskeytti koko ajan. Nyt hän on yllättäen oppinut aimo annoksen itsesäätelyä ja jaksaa kyllä kuunnella aikuisten juttuja ja odottaa omaa vuoroaan. Luonnollista kypsymistäkin siis varmasti tulee, vaikka myös meillä on kasvatettu ja käyty sääntöjä läpi triljoonaan kertaan.
Juoksemisesta, tavaroihin koskemisesta ym. meillä ei ole mitään kokemusta, koska lapsi on muuten rauhallinen paitsi että puhuisi koko ajan. Siihen en otakaan enempää kantaa. Minusta on kuitenkin selvää, että 3-vuotias ei viihdy paikassa, jossa ei ole muita lapsia tai uusia kiinnostavia leluja. En ota koskaan poikaani mukaan sinkkuystävieni luo, koska siellä ei kertakaikkiaan ole mitään kiinnostavaa. Jos on pakko ottaa, ostaisin ehkä jonkun uuden lelun tms. jonka kanssa hänen voisi ajatella viihtyvän jonkin aikaa.
tiukkis76:
On tämä niin ristiriitaista: välillä tunnen itseni liiankin ankaraksi äidiksi, välillä tuntuu, että mitään ei mene jakeluun ja että meillä ei mitään kuria olekaan, kun joka asiasta on muistutettava ja monesti.
Valitettavasti minulla ei ole kokemusta 3-4 -vuotiaiden lasten kasvatuksesta (oma vasta rapiat 1-vuotias), mutta pakko sanoa että teet hienoa työtä. Siis selvästi sulla on käsitys siitä, mikä on lapselle sallittua ja mikä ei ja tunnut pitävän säännöistä johdonmukaisesti kiinni. Moni ei enää nykyaikana viitsi/jaksa/välitä.
Tsemppiä, ja ole syystäkin ylpeä itsestäsi ja lapsestasi!
KL.
Kyllä tuon ikäisen kanssa oleminen ja eläminen jatkuvaa kasvattamista on. Toki tuon ikäiseltä voi jo jonkin verran vaatiakin. Esim. ettei kylässä koske asioihin, joista kielletään tms. Oleellista tuossa esimerkkitapauksessa mielestäni on se, mitä muuta lapselta voi vaatia. Mietipä asiaa lapsen kannalta. Hän on kylässä lapsettomassa kodissa, jossa ei ole lainkaan leluja häntä varten eikä tietenkään myöskään leikkikaveria. Olet ottanut hänelle mukaan muutaman lelun kotoa. Mitä lapsen pitäisi tehdä kun juttelet kaverisi kanssa? Leikkiä koko ajan niillä parilla tutulla lelulla? Niin, mitään muuta tekemistä ei sitten oikein olekaan, vai? Joten ei mielestäni tarvitse tässä tapauksessa ihmetellä, jos lapsi vaatii huomiota. Olisi mielestäni hyvin epänormaalia, jos ei vaatisi.
Mielestäni parempia " käyttäytymisen mittareita" ovat vaikka mainitsemasi kahvilassa käynti, jonka sanot sujuvan hienosti tai sitten kyläily lapsiperheessä, jossa on kaveri ja leluja.
Edcda ja Kaalilaatikko erityisesti. Olette oikeassa. Lapsella ei tosiaankaan tuollaisessa kuvaamassani tilanteessa ole juuri mitään sallittua tekemistä - ainoastaan istua hiljaa paikoillaan ja ottaa sivistyneesti osaa keskusteluun! Eihän pienen leikki-ikäisen voi kuvitella jaksavan sellaista oikeastaan lainkaan. Tänään kävin lasteni kanssa Lapsimessuilla ja oi kuinka ylpeä olinkaan pojastani :-) Koko reissu meni hurjan hienosti. Kyllä kehuinkin poikaa ja kerroin hänelle, että olen hänestä ylpeä. Täytynee pyytää sinkkuystävät jatkossa meille tai järjestää niin, ettei lapsen tarvitse olla mukana. Tai hankkia se uusi lelu, kuten Marle ehdotti.
- tiukkis
Olemme alkaneet käydä kylässä paikoissa joissa ei ole lapsia tai on tulollaan, tai on ihan hyvin pieniä vauvoja. Kyllä meidän lapset on aika villejä ja aika menee paimentamiseen, pienempi varsinkin on paha, isommalta en vaadi liikoja myöskään. Huutaa ei saa. Eikä rikkoa mitään.
Ja isompi ei saa pengata mitään laatikoita, pienemmältäkin se kielletään.
Helpottaa, kun isäntäväki huomioi lapsia aina " sivulauseessa" , ja meillä auttaa piirustusvälineet hieman.
Kyllä on fiilis " huonosta äidistä" kyläillessä mutta ne, joilla on enempi kokemusta lapsista, he kyllä pitävät ihan normaaleina ja hyvin rauhallisena ainakin isompaa lastamme, pienempi on villi tapaus, mutta ei siltä voi vielä olettakaakaan juuri mitään käyttäytymistä ikänsä puolestakaan. Vaikka kyllä se sitten räväyttää aina ja esittää kaikki hyvätkin temppunsa ja kohteliaasti latelee kaikki päiväät ja heipat ja mitä kuuluut ja muut sanonnat kahvipöytäkäyttäytymistä myöten.
Matkoilla ja kahviloissa yleensä ottaen sujuu tosi hienosti. Varsinkin jos valitaan joku leikkipaikallinen, mutta onnistuu ilmankin. On toki huonoja päiviä välissä. Kaupoissa joskus on hankalaakin hankalampaa. Joskus on vaan mentävä, oli hankalaa tai ei. Kyllä sekin 3-4-vuotiaalta alkaa sujua myös pahempana päivänä, kun neuvotellaan etukäteen, mitä ostetaan.
Lapsen luonnetta ei voi muuttaa, ja kun järjestelmällisesti toimit niin kun olet toiminut, huomaat jonain kauniina päivänä, että lapsesi ei enää koskekaan kaikkeen, eikä vaadi koko aikaa huomiota.
Meidän keskimmäinen (3v8kk poika) on ollut vauvasta asti rauhallinen ja hän ei ole ollenkaan sitä tyyppiä, joka kouluaisi paikkoja tai juoksisi ympäriinsä. Usein olen kylässä saanut kuulla, miten nätisti poika käyttäytyy, että onpa hyvin kasvatettu. No, toki olen häntä yrittänyt kasvattaakin, mutta kyllä tuosta luonteesta riippuu suuriin osa.
Toki sitten jos paikka on tosi tuttu ja ihmiset siellä niin poika saattaa vähän villiintyä, vaikka ei hän muutenkaan ole mitenkään arka. Esim aika usein käytiin kylässä perheessä jossa meidän poikaa vähän vanhempi tyttö ja sitten vauva. No kaikki tytöt siellä " riehu" eli heitä sai komentaa koko ajan ja muistuttaa miten ollaan (siis tämä kyläpaikan tyttö, meidän esikoinen ja meidän kuopus) ja ettei riidellä jne. Aina jos tuli riitaa niin meidän poika sieltä hivuttautui pois ja meni omiaan leikkimään ja palas kun tilanne oli rauhottunut =)
Meillä ei ole onneksi sellaisia ystäviä, että pitäisi kauheesti varoa. Pääosin lapsiperheitä ja muuten sitten yritän katsoa vähän tilanteen mukaan esim. jos on joku tosi kiinnostava esine " tyrkyllä" niin ihan pokkana ehdotan että voiskos siirtää ton johonkin tai siirrän pois. Tietenkin lapsen pitää oppia myös ettei kaikkiin tavaroihin saakaan koskea, mutta jos on jotain helposti rikki menevää, en uskalla kokeilla onneani. Sitä voi sitten harjoitella vaikka kotona sillä yltää lähes joka paikkaan jo. Lapsettomat eivät arvaakaan mitkä jutut ovat lapsista kiinnostavia ja parempi se on ennaltaehkäistä kun että kaikille tulee paha mieli jos joku " aarre" menee rikki. Mun mielestä ei tarvitse hävetä jos lapsi ei osaa vielä odottaa että pöytään kutsutaan, vaan sen voi käyttää hyödyksi opetustilanteena. Ei se ole noloa jos joutuu lapselle selittämään asioita.