Kunnioittaako teidän naapurit ulkotilojenne yksityisyyttä? (rivari)

Vierailija kirjoitti:

Kyllä meillä kunnioitetaan. Esim. moikkailu tapahtuu pihakäytävillä tai parkkiksella, mutta ei pensasaitojen yli takapihoille. 

Kuulostaa mukavalta, oispa meilläkin näin.

ap

"tervehtii viileästi eikä KOSKAAN jää puhumaan mitään. Saa ehkä kylmän ja ylpeän maineen"

Toimii niillä, jotka ei osaa asettaa rajojaan. Kannattaa silti harjoitella sitäkin, jos vain rohkeus riittää puhua ihmisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyökkää tervhdykseksi ja jatka kirjan lukemista. Ei kukaan yksinään jää juttelemaan toiselle. Itse ainakin teen omilla eleilläni hyvin selväksi milloin voin rupatella ja milloin haluan olla rauhassa.

Juu ei toimi tämä meillä :D Todellakin jäävät yksinään juttelemaan.

ap

 

Sitten sinun täytyy poistua tilanteesta. Mielellään ennen kuin tulevat juttelemaan. Kun huomaat että tyyppi lähestyy, mene sisään. Takaisin terassille heti kun vaara on ohi. Muutaman kerran jälkeen useimmat ymmärtävät yskän. 

Toki voit ihan suoraan sanoakin, että "tahtoisin nyt lukea ihan rauhassa kirjaani. Tämä terassi on mulle todella tärkeä rauhoittumisen, hiljentymisen ja latautumisen paikka." 

Tai 

"Mulla on juuri meditaatio/Ruusukkorukous kesken". Tässä kivasti vihjaat että olet henkisempi ja parempi ihminen kuin se häiritsijä, saat hyvin pöllytettyä sen höyheniä. 

Tee siis selväksi, että et vain oleillut seuraa odottamassa, vaan sinulla oli puuhaa ja sitä häirittiin. 

Mutta osa ihmisistä on tosiaan niin vihjeettömiä, että olettavat että jos toinen ihminen on hiljaa paikallaan Tekemättä Mitään, se vain odottaa heidän seuraansa päiväänsä ylevöittämään. Näille joku lukeminenkin on ilmeisesti vain keino tappaa aikaa juttuseuraa odotellessa, eivät ymmärrä että toisille meistä se on merkittävästi tärkeämpää kuin yhtään kenenkään seura. 

Tuollaiset usein vielä kuvittelevat, että koska ovat lörppöjä, heillä on aivan erityisen hienot sosiaaliset taidot. Kun ei ajukoppa riitä sen ymmärtämiseen, että sosiaaliset taidot on ennen kaikkea muiden huomioonottamista, ja kaikki alkaa siitä, että muille ei olla riesaksi ja vaivaksi. 

Eipä kunnioita ei. Viereisten talojen väen muksut ravaa pitkin ulkoseiniäni niin että sisällä paikat helisee ja seinänaapurin pihan puolelta tunkee omalle pihalleni kaiken maailman romua.

Vierailija kirjoitti:

"tervehtii viileästi eikä KOSKAAN jää puhumaan mitään. Saa ehkä kylmän ja ylpeän maineen"

Toimii niillä, jotka ei osaa asettaa rajojaan. Kannattaa silti harjoitella sitäkin, jos vain rohkeus riittää puhua ihmisille.

Tuo nimenomaan on sitä rajojen asettamista. Miksi pitäisi "harjoitella" puhumista ihmisille, jotka eivät todennäköisesti koskaan sano mitään kiinnostavaa? 

Minä juttelen ihan mielelläni ventovieraille vaikka koirapuistossa tai lääkärin odotushuoneessa tms, missä voin olla varma ettei siitä ihmisestä tule ikuista riesaa. Omassa taloyhtiössä tai naapurustossa riski on liian iso. 

Moikkailin naapureita ja aloin huomaamaan että mua yritetään vetää mukaan johonkin juorurinkiin. Tässä vaiheessa peli seis!

Ajattelin tosiaan, että nuo näkösuojajutut, mitkä hommasin vihjais naapureille siitä, että haluan olla rauhassa. Mutta ei. Pakko alkaa pohtia järeämpiä keinoja ensi kesään.

ap

Joo.. tunnistan ongelman. Meidän entinen seinänaapuri oli todella sinnikäs. Itse myös nautiskelin istua pihalla. Toisinaan koneella, toisinaan lukien, joskus musaa kuunnellen... pötköttelin tai istuin. Tai vaikka olisin vaan ihaillut taivaan lintuja ja voikukkien pörriäisiä. Tuo kele aina ilmestyi aidan taakse huutelemaan. Sillä oli joku seitsemäsaisti, että ahaa siellä ollaan pihalla taas... Eikun kälä, kälä, kälä... Sehän jaksoi tunteja. Ei auttanut, että sanoin, että olisi tää lukeminen tässä kesken. "joo, ei mua haittaa. lue vaan!". Istuu vielä viereen sellittämään. Välillä mulla oli vastamelukuulokkeet päässä ja leikin nukkuvaa. Sitten se kävi tönimässä, etten aurinkoon nukahda. 

Toisten naapureiden kanssa vaihdettiin kokemuksia ja se on kaikiille samanlainen. Moni naapuri kiittelikin, kun mä olen tässä "puskurina" ottamassa sen kälättäjän ekana vastaan, niin muut saa olla rauhassa. Noiden muiden kanssa ei tarvii aina edes moikata, kun tajutaan, että haluan olla rauhassa. Joskus sitten kutsutaan istumaan ja ollaan porukalla. Kälättäjää ei kukaan kutsunut, se kyllä tuli.

Muutti kaksi vuotta sitten pois, eikä ikävä ole ollut. Nyt on saanut nauttia olemisestaan rauhaksiin. Tilalle muutti lapsiperhe, jotka ei omaa pihaa tunnu käyttävän ollenkaan. Tai sitten ne pelkää, että mä käyn kimppuun, jos pihalla näyttäytyvät. :D

Voimia AP, toivottavasti sun naapurit ymmärtää paremmin puhetta.

Vierailija kirjoitti:

Joo.. tunnistan ongelman. Meidän entinen seinänaapuri oli todella sinnikäs. Itse myös nautiskelin istua pihalla. Toisinaan koneella, toisinaan lukien, joskus musaa kuunnellen... pötköttelin tai istuin. Tai vaikka olisin vaan ihaillut taivaan lintuja ja voikukkien pörriäisiä. Tuo kele aina ilmestyi aidan taakse huutelemaan. Sillä oli joku seitsemäsaisti, että ahaa siellä ollaan pihalla taas... Eikun kälä, kälä, kälä... Sehän jaksoi tunteja. Ei auttanut, että sanoin, että olisi tää lukeminen tässä kesken. "joo, ei mua haittaa. lue vaan!". Istuu vielä viereen sellittämään. Välillä mulla oli vastamelukuulokkeet päässä ja leikin nukkuvaa. Sitten se kävi tönimässä, etten aurinkoon nukahda. 

Toisten naapureiden kanssa vaihdettiin kokemuksia ja se on kaikiille samanlainen. Moni naapuri kiittelikin, kun mä olen tässä "puskurina" ottamassa sen kälättäjän ekana vastaan, niin muut saa olla rauhassa. Noiden muiden kanssa ei tarvii aina

Kiitos kannustavasta viestistä. Tuo sun entinen naapuri kuulostaa painajaiselta! Mulla ei onneksi seinänaapurit ole ongelma. On viereisestä talosta nämä pari jutustelijaa.

ap