Haaskat perinnön perässä
Siskojani ei ole vanhempieni olot kiinnostaneet vuosikausiin. Itse olen töiden ja lapsiperhearjen keskellä auttanut terveysasioissa, arjen askareissa, mökkiremonteissa ja kaikessa muussa. Siskoja ei ole apuun saatu vaikka olisi millainen hätä ja yhdellä siskolla ei ole työtkään koskaan aikatauluja sitoneet. Nyt sitten kun vanhempien kunto on alkanut merkittävästi heiketä, niin yhtäkkiä onkin jokainen sisko kärkkymässä omaa osuuttaan ja varmistamassa, että saavat "oman osansa". Omaa rahaakin on vuosien varrella mennyt vähintään tuhansia euroja, mutta näitä ei kukaan haluaisi ottaa huomioon perintöjä miettiessä esimerkiksi mökin osalta.
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Kuuluuko perintö aikuiselle lapselle, joka hylännyt täysin vanhempansa. Ei tule edes kuolinvuoteelle vaikka isä yrittää tavoittaa poikaansa. Tulee kuitenkin isän hautajaisiin jossa haukkuu vainajaa kovaäänisesti muille vieraille. Kehtaisitko ottaa perinnön.
Onko kyseessä uusperhe?
"Omaa rahaakin on vuosien varrella mennyt vähintään tuhansia euroja, mutta näitä ei kukaan haluaisi ottaa huomioon perintöjä miettiessä esimerkiksi mökin osalta."
Kukahan tässäkin tapauksessa on oikesti haaskalla. vanhemmat siis elävät mutta ap on jo ottanut siskojensa kanssa puheet tulevasta perinnöstä ja sen jakaantumisesta. Vanhempien on varmasti mukava kuunnella kylässä käyviä lapsiaan passatessa miten perintöä ja jaetaan.
On myös vaikea uskoa että siskot olisivat kiinnostuneet vanhempiansa jaksamisesta perinnön persolla. Luultavasti he vain havahtuivat siihen että vanhemmilla alkaa olla vaikeuksia pärjätä omin voimin. Perintöhän tulee joka tapauksessa, huolimatta siitä kiinnostuuko vanhempien tilasta vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Kuuluuko perintö aikuiselle lapselle, joka hylännyt täysin vanhempansa. Ei tule edes kuolinvuoteelle vaikka isä yrittää tavoittaa poikaansa. Tulee kuitenkin isän hautajaisiin jossa haukkuu vainajaa kovaäänisesti muille vieraille. Kehtaisitko ottaa perinnön.
Siis tarkoitatko jos käyttäytyisin kuten poika, varmaan hän ottaa perintönsä enkä minä käyttäytyisi noin? lhme kysymys.
Vierailija kirjoitti:
Kysy vanhemmiltasi haluaisivatko he testamentata omaisuutensa sinulle. Jos näin on, niin kirjoita testamentti itse ja hae siihen vanhempien allekirjoitukset ja todistajien allekirjoitukset. Älä puhu kellekään mitään. Sitten kun tehdään perunkirjoitusta, niin siinä voit esitellä itsesi yleistestamentin saajana. Tämä kirjataan perunkirjoitukseen. Kun sitten tehdään perinnönjakosopimus, niin siinä sisarusten osuus menee puoleen siitä, mitä heille olisi alunperin kuulunut.
Tuo esittämäsi tapa on juurikin sitä haaskalla oloa.
Ei raha voi olla noin tärkeää. Itse pyrkisin viettämään vanhempien kanssa mahdollisimman paljon aikaa. Vielä voi olla hyviäkin hetkiä edessä. Nämä on paljon arvokkaampaa kuin rahat ja mammona.
Vierailija kirjoitti:
Noin se monesti menee, monet tuttuni rittelee perinnöstä sisarustensa kanssa.
Kuolinpesän osakkaista ei tarvitse olla kuin yksi, joka riitelee/määräilee, niin koko pesän jako on ihan kaaos. Tuollainen tyyppi riitaantuu jopa itsensä kanssa. Lopulta joudutaan ottamaan lakimies tekemään jakoa.
Miksi ei kehtaisi? No tuo hautajaisissa haukkuminen on epäkorrektia, mutta ei lapsi ole vanhemmilleen mitään velkaa. Tunnen itse ihmisiä, jotka ovat katkaisseet välinsä vanhempiin/vanhempaan, ja siihen on kyllä erittäin painavat syyt. Esim. yhdellä ystävälläni ollut väkivaltainen ja tyrannimainen isä, jonka kanssa tapaaminen aiheutti vielä aikuisenakin monen päivän henkisen pahoinvoinnin. Mikä velvollisuus tällaisella ihmisellä olisi mennä kuolinvuoteelle? Vanhemman kannattaa itse olla sen verran hyvä äiti tai isä, että lapsella ei ole syytä hylätä kokonaan. Ja perintö kuuluu lapselle ihan riippumatta siitä, millaiset välit on ollut.