No niin, sitten pieni mustarastasaiheinen iltasatu ja vähän muutakin siivekästä tarinaa

Ollut pari päivää piiloksissa. Nyt taas tuli ensin kiven päälle, siellä pää puolukkavarvuissa ja sitten taas, sammalkoloonsa, tottakai. Yllätys oli se, että emon takana makoili myös poikanen ja vielä toinen poikanen, toinen oli sen verran matalalla etten sitä heti nähnyt, toinen veijari ei malttanut levätä, pyrhelsi ympäriinsä, jotain nokkien. Järvellä oli sorsaemo 6 pienokaisensa kanssa, ai että pojat olivat suorassa kuin armeijan jonossa, luotisuorasti emosorsan perässä vain keinuen. Menivät yhdelle isoimmista kivistä, ensin kömpi emo kivelle, sitten yksitellen poikaset perässä, no tottakai, yksi poikanen oli eri maata, minäpä en tulekaan kivelle, minä haluan uida. Oli hetken vedessä ja sitten meni emon ja muiden poikasten viereen. Tämä viimeinen vipeltäjä oli kuitenkin porukan rauhattomin, muutama oli emon siiven alla, toiset kivellä, tämä yksi liikkui ja heilui kuin korsi vedessä, koko ajan oli levottomat jalat ja pyrstö, emo hermostui, ja niin astui kuri kivelle, emo nappasi poikasta nokallaan ja jo pikku vipeltäjä rauhoittui, hymyssä suin taas näin yhden luontopätkän, hyvä jööti on luonoemonkin mielestä hyvä keino ojentaa keltanokkia liikenteessä.