Onko tunteettomaksi lääkityn olemassaolo, elämää?

No ei tämä oikein ole. Parisuhdetta myöten suurinpiirtein kaikki mennyt.

Hoitohenkilökunta on tyytyväinen kun potilas makaa zombina kotona. Itse halusin elämäni takaisin ja laitoin vastaan. Vuosi ilman lääkkeitä ja kummasti se lääkitykseen painostaminen on vähentynyt kun olen elämäni kunnossa eivätkä he enää itsekään tiedä mitä haluavat lääkitä.

Miksi pilkku, otsikossa?

Mikä lääke ja vahvuus? Minulla 10mg olantsapiini, eikä mitenkään zombi olo ole.

Miten kauan olet tuolla lääkityksellä ollut?

Onko ap sinulla, näin. Toi pilkkuasia.

Suomessa käytetään tosi paljon mielialalääkkeitä. Kadut täynnä zombeja. 

Minulla latistuivat tunteet kun käytin psykoosilääkettä. Onneksi tunteet palasivat takaisin kun lopetin lääkkeen.

Kannattaa ehkä vaihtaa tuttavapiiriä jos he kannattavat kemiallista lobotomiaa. Pikkuisen ehkä sairas "läheisverkosto" kun tuollaiselle altistaa.

Lääkäripalvelut ovat btw ihan vapaaehtoisia. Niitä ei tarvitse käyttää.

Joo ei, ei.  Toivottavasti noita määräävät joutuisivat itse lääkkeitänsä syömään.

Suurinosa menestyjistä käyttää olantapiiria, miksi sä et voisi myös.

Vierailija kirjoitti:

Joo ei, ei.  Toivottavasti noita määräävät joutuisivat itse lääkkeitänsä syömään.

Samaa olen ajatellut! Mullekin tarjottu psykoosilääkkeitä vaikeaan pakko-oireiseen häiriöön (ocd). En tosiaankaan ole suostunut.

Joka kerta lääkärissä tarjotaan vähintään masennuslääkettä. Se on tosi outoa. Siis ei-masentuneelle. 

Vierailija kirjoitti:

Hoitohenkilökunta on tyytyväinen kun potilas makaa zombina kotona. Itse halusin elämäni takaisin ja laitoin vastaan. Vuosi ilman lääkkeitä ja kummasti se lääkitykseen painostaminen on vähentynyt kun olen elämäni kunnossa eivätkä he enää itsekään tiedä mitä haluavat lääkitä.

Eli et tarvitse niitä lääkkeitä? Tuliko psykoosi kertaakaan takaisin, vai mihin oli määrätty?