Olenko äitinä itsekäs

Itse en pystyisi noin pienestä olemaan vuorokautta erossa kun syy ei ole pakollinen. En ajattele että niin tekevä on itsekäs, mutta ihmettelen miten on palautunut synnytyksestä (fyysisesti ja henkisesti) noin nopeasti.

Jos lapsella on luotettava hoitaja, niin totta kai siitä vaan. Mutta itse en olisi pystynyt.

Jos joudut kyselemään täältä eettisiä neuvoja, olet tietoinen, että asiassa on jotain hämärää.

Mä olisin mieluummin vauvan kanssa ja lähtisin ensi kesänä musiikkikeikalle hyvillä mielin. En osaisi nauttia omista menoista vauvan ollessa ihan pieni. 

Olet mutta, mitä sitten vaikka vähän oletkin itsekäs. - Miksi sen pitäisi olla aina äiti, joka on lapsensa rinnalla ja vierellä ensimmäisenä? Ymmärrän, että rintamaitoa parempaa ravintoa lapsi tuskin voi saada mutta, jos maitoa erittyy ja sitä on lapsen mahd. saada suoraa rinnasta niin melko helspoti sitä voi silloin myös useimmite lypsää vaikka pulloon, josta esimerkiksi juuri lapsen isä voi lasta ruokkia silllä välin kun äiti ottaa vähän "omaa aikaa" ja lähtee keräämään voimia, vaikka sitten vuorokauden musiikkikeikalle, josta voi nauttia tai vaikka mensii vain hotelliin, jotta saisi mahd nukuttua katkeamattoman yön. 

Uskovainen mies

Vierailija kirjoitti:

Mä olisin mieluummin vauvan kanssa ja lähtisin ensi kesänä musiikkikeikalle hyvillä mielin. En osaisi nauttia omista menoista vauvan ollessa ihan pieni. 

Sama juttu. Ekan vuoden olin ihan kotosalla vain. Kuitenkin lyhyt aika elämästä.

Pöhkö

Olet.

töille ei ainä mitään voi mutta tuo on ihan turhaa.

Vierailija kirjoitti:

Olet.

töille ei ainä mitään voi mutta tuo on ihan turhaa.

On helppo pitää Ap:n ajatusta turhana ja siten täysin tarpeettomana ja kuten hän itse kirjoittii itsekkäänä tietämättä tarkemmin miten tällaiseen tilanteeseen on edes tultu. Jos Raskausaika ja synnyttäminen on edennyt isoimmitta ongelmitta ja kotiinkin on päästy synnäriltä pian synnyttämisen jälkeen niin lienee eritavoin hetkellisen irtioton tarpeessa kuin jos koko raskausaika -mahdollsiesti jo aika ennen raskautumista on ollut hyvin kivulias ja raskas. Lapsen synnyttäminen on ollut kaikkea muuta kuin "voimaannuttava kokemus" ja synnäriltä päästiin vasta huomattavasti pidemmän ajan jälkeen kotiin. - Kotiin, joka ei ollutkaan niin vastaanottavainen paikka kuin odotti kun kumppani ei ollutkaan muka ehtinyt siivota ja lapsi joka kuukausi sitten on nähnyt päivän valon valvotti joka yö edelleen mutta tyyntyi kyllä pian kun jompi kumpi vanhempi nousi ylös ja yritti parhaan kykynsä mukaan huomioida lapsen tarpeet/ toiveet.....Tällaine kuukausi saattaa tuntua painajasmaisen pitkältä silloin kun tilanne on ns. päällä, vaikka jälkeenpäin sitä saattaisi ihmetellä itsekin, että miten tuolloin oikein jaksoi ja pystyi....

Uskovainen mies   

Synnytyksen jälkeen olisi tarpeen pitää yllä ihokosketusta vauvaan, että hormonit hyrähtäisivät käyntiin ja maito lähtisi virtaamaan. 

Jos et halua keskittyä vauvan ja sinun kiintymyssuhteen luomiseen ensikuukausina, niin se on sinun valintasi. 

Vaikuttaa siltä, että haluaisit elämän jatkuvan kuten ennen lasta. Haluat olla riippumaton ja vapaa.

Itse olin tuossa vaiheessa vielä niin huonossa kunnossa ja univelkainen, että en olisi pystynyt enkä halunnut lähteä. Haaveilin vain kunnon yöunista.

Vierailija kirjoitti:

Olet mutta, mitä sitten vaikka vähän oletkin itsekäs. - Miksi sen pitäisi olla aina äiti, joka on lapsensa rinnalla ja vierellä ensimmäisenä? Ymmärrän, että rintamaitoa parempaa ravintoa lapsi tuskin voi saada mutta, jos maitoa erittyy ja sitä on lapsen mahd. saada suoraa rinnasta niin melko helspoti sitä voi silloin myös useimmite lypsää vaikka pulloon, josta esimerkiksi juuri lapsen isä voi lasta ruokkia silllä välin kun äiti ottaa vähän "omaa aikaa" ja lähtee keräämään voimia, vaikka sitten vuorokauden musiikkikeikalle, josta voi nauttia tai vaikka mensii vain hotelliin, jotta saisi mahd nukuttua katkeamattoman yön. 

Uskovainen mies

 

Itse asiassa ei ole lainkaan yhdentekevää kuka vauvaa hoitaa. Vauvojen kanssa käytetään käsitettä ensisijainen hoitaja, joka on yleensä äiti. Isä on tärkeä, mutta ei tämä ensisijainen hoitaja, ellei ole jäänyt ainoaksi huoltajaksi. Vauva kestää ilman stressireaktiota olla erossa ensisijaisesta hoitajastaan niin monta tuntia kuin ikää on kuukausissa ja niin monta vuorokautta kuin ikää on vuosissa. Ei se vauva stressireaktioonsa kuole, mutta se voi haitata kiintymyssuhdetta ja sitä kautta vaikutukset voivat olla kauaskantoiset.

Vierailija kirjoitti:

Synnytyksen jälkeen olisi tarpeen pitää yllä ihokosketusta vauvaan, että hormonit hyrähtäisivät käyntiin ja maito lähtisi virtaamaan. 

Jos et halua keskittyä vauvan ja sinun kiintymyssuhteen luomiseen ensikuukausina, niin se on sinun valintasi. 

Vaikuttaa siltä, että haluaisit elämän jatkuvan kuten ennen lasta. Haluat olla riippumaton ja vapaa.

YHDEKSI PÄIVÄKSI. 

Raskaus ei ole sairaus, mutta raskaudesta palautuminen on?

Siis miettiikö jotkut naiset aikuisten oikeasti voivatko jättää vauvan vuorokaudeksi miehen vastuulle ja itse mennä rentoutumaan?

Vierailija kirjoitti:

Siis miettiikö jotkut naiset aikuisten oikeasti voivatko jättää vauvan vuorokaudeksi miehen vastuulle ja itse mennä rentoutumaan?

Kyllä. 

Vauvan pitäisi olla ykkösprioriteetti tuossa vaiheessa. Käsittämätöntä että hankitaan lapsia, mutta ei sitten pystytä edes yhtä kuukautta joustamaan niistä omista menoista sen lapsen hyväksi. Vauva on kuitenkin vauva vain todella pienen hetken. Kyllä on tuhannen itsekkäitä ihmisiä olemassa! 

Et. Olet vain ääliö.

Olet. Keskity nyt hyvä ihminen siihen vauvaan ja kuuntele musiikkisi muualta. 

Jätä lapset hankkimatta kun olet noin itsekäs.