Lue keskustelun säännöt.
Miten selvitä hengissä pikkulapsiajasta?
04.08.2011 |
Kun joutuu itse kaikki yksin hoitamaan. miehestä ei juurikaan apua ole, kun on aina töissä tai menoissaan ja tukiverkkoa ei muuten ole.
Tuntuu, että olen jo sisöisesti aivan kuollut, kun elän vain toisten ihmisten tarpeille. En tiedä enää kuka olen tai mistä pidän, en edes mistä voisin pitää. Hoidan vain arkea ja nukun, siinä se.
Tuntuu, että aika kuluu aivan liian hitaasti ja hiljaisesti toivon, että pääsisin pois tästä paskasta. En halua läheisyyttäkään miehen kanssa enää ollenkaan. Rakastan lastani yli kaiken, mutta tuntuu että olen vain sisäisesti kuollut, pelkkä kuori enää koska elämässä ei ole sijaa ajatella minun halujani tai tunteitani ollenkaan. Ne on jouduttu lakaisemaan jonnekin pois, jotta tämä arki kulkisi jotenkin.
Työpaikkaa ei ole minne palata hoitovapaan jälkeen ja en edes tiedä mitä haluaisin elämälläni tehdä. Ei ole ystäviä, ei sitä mainittua tukiverkkoa ja minuakaan ei ole enää olemassa.
Miten elämä voi vaan luisua tälläiseksi?????
Kommentit (34)
No nyt en enää ihmettele miksi lääkärintarkastuksessa lääkäri kokoajan jankkasi, että pidä huolta itsestäsi niin jaksat hoitaa vauvaa. Tosin tulinkin jo siihen tulokseen, että taitaa olla muotia olla jaksamatta. tuntui niin typerältä tuo saarna ja meinasinkin ärähtää, ettei minulle tarvitse tuollaista soopaa syöttää.
mikä tässä on ettei kukaan jaksa mitään?ei edes sitä yhtä lasta? ja jos suhde on persiillään niin miksi helvetissä pykätä niitä "korjaussarja lapsia?". ensin pitäs saada ne omat asiat kuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensiksikin ensimmäisen lapsen saanti on suuri mullistus. Harva käsittää sitä, että siihen loppuvat omat juoksut ja todellakin alkaa elämä lapsen ehdoilla. Mutta sekin elämä voi olla antoisaa ja tyydyttävää.
Ihmettelen suuresti miehesi käytöstä. Tuntuu, että et saa mitään konkreettista apua mieheltäsi, et myöskään mitään henkistä apua. Esim. mies ei kehu sinua eikä pidä huolta omasta jaksamisestasi.
minä puhuisin sinuna nyt vakavasti miehesi kanssa tilanteestasi. Kerro hänelle kaikki tuntemuksesi. Sano, että tarvitset päivittäin omaa aikaa edes vähän. Minun mieheni lopetti lähes kaikki harrastukset lapsen synnyttyä. vain yhden piti. Meillä molemmilla oli yksi vapaailta viikossa. Loput oltiin yhdessä.
Kun aikoinani jäin äitiyslomalle, minulla ei ollut yhtään äitikaveria. Kaikki kaverini olivat töissä tai sinkkuja. Jouduin luomaan täysin uuden kaveripiirin. ilman sitä, elämä olisi ollut huomattavasti vaikeampaa. Kävin muskarissa, perhekerhossa, leikkipuistossa jne. Johonkin äitiin vähän tutustuttuani kutsuin hänet lapsineen meille leikkimään sadesäällä. Pian tunsin vaikka kuinka monta äitiä.
suosittlen sinulle myös puhumista tilanteestasi kiireellisesti neuvolassa. Olet uupumassa taakkasi alle ja tarvitset selvästi myös ulkopuolista apua/ohjausta/ymmärtämistä.
Kaikkea hyvää sinulle alkavaan syksyyn!
erotuksella, että vaippaikäisiä oli 2 ja päälle miehen lapsi, joka asuu meillä. Tukiverkkoja ei ollut, koska olimme juuri muuttaneet. Mies reissasi paljon (reissaa vieläkin) ja minä olin välillä todella yksinäinen ja itkin lankoja pitkin pohjoiseen äidilleni, kuinka surkeaa elämä on. Kuitenkin pakotin itseni äiti-lapsikerhoon, ulos tutustumaan naapureihin jne. Pikkuhiljaa kavereita alkoi olla, jotka jeesasivat lastenhoidossa, tulivat seuraksi kahvittelemaan ym. Elämä helpottuu koko ajan, lapset kasvavat koko ajan, vaikkä sitä ei itse huomaakaan.
Älä jää kotiin neljän seinän sisälle. Hae apua jos tunnet sitä tarvitsevasi: jutteluapua, siivousapua, lastenhoitoapua, mitä vain! Pidä yhteyttä kaverehin, vaikka naamakirjan kautta, jos välimatkaa on paljon. Älä stressaa kämpän siisteydestä, siitä että ruokien pitää olla alusta asti itse väsättyjä kaikkien oppikirjojen mukaan tehtyjä vaan anna itsellesi aikaa myös rentotua. Kun muksu nukkuu, niin mene nukkumaan/lue/katso töllöä jne mutta älä herrantähden käytä sitäkin aikaa johonkin viikkaamiseen tms. KOko aikaa ei tarvitse suorittaa jotain.
Tsemppiä!!
toivottavasti lääkäriin. Mutta hyviä neuvoja myös muille uupuneille pikkuisten äideille.
up
Jaa a. Nostan ketjun ylös ihan vaan josko tulis lisää vinkkejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näille jotka selittää että miten ei yhen lapsen kanssa pärjää niin kaks lasta tuntuu itsestä helpommalta kun yks. Kaks ei mee siinä missä yks mutta kahdesta lapsesta on seuraa toisilleen ja yhen lapsen vanhemmalla on tässä suurempi rooli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma kokemukseni: Lähinnä neljä asiaa auttoi:
Liikunta. Lapsen kanssa voi varmaan harrastaa muutakin liikuntaa, iästä riippuen, mutta itse laitoin mukulan kärryyn ja lähdin juoksemaan. Lapsi saattoi nukkua tai sitten hihkua riemusta, miten milloinkin. Huonolla kunnolla ei elämän rasituksista selviä.
Aikuissuhteet. Minullakaan ei ollut ystäviä, mutta erilaiset kerhot, leikkipuistot yms tarjosivat aikuisia keskustelukumppaneita. Se helpotti valtavasti kun toinen ymmärsi täysin mitä itse käy läpi.
Rutiinit. Mitä säännöllisempänä pidät päivän ohjelman, sitä helpommalla pääset. Jos lapsi laitetaan aina nukkumaan klo 8, niin hän ei joka ilta tappele vastaan, ettei vielä...
Oma aika. Varaa itsellesi omaa aikaa tavalla tai toisella. Itse rakastan lukemista. Sain siihen aikaa lukemalla joka toinen yö lapsen nukkumaanmenosta pikkutunneille. Sitten nukuin muutaman tunnin. Ja seuraavana yönä pitkät unet. Ja taas lukuyö....
Onko ap vielä linjoilla? Mitä nykyään kuuluu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko ap vielä linjoilla? Mitä nykyään kuuluu?
Ainakin pikkulapsiaika on takana, jos ei sitten ole erehtynyt tekemään iltatähtiä.
Nyt sillä on teinin vanhempi -blues. 😆
Lisäksi pieni arkinen asia. Järjestä itsellesi tunti omaa aikaa joka päivä. Jos miehestä on mitään iloa, jätä hänet lapsen kanssa ja mene ulos tunniksi, yksin. Mieti omia ajatuksiasi. Ellei mies auta tässä, ota se tunti kotona kun lapsi ja/ tai mies nukkuvat. Lue, kirjoita päiväkirjaa, tuijota vaikka ikkunasta ulos. Mutta älä tee kotitöitä äläkä nuku.
Olen ihan varma, että kun saat sen jokapäiväisen tuntisi alat pikkuhiljaa nähdä valoa tunnelin päässä, voit innostua jostakin kodin ulkopuolisesta asiasta (josta voi aueta tie uuteen työhön tai opintoihin). Tunti on hirveän vähän, mutta silloin ainakin voit elää itsellesi ja vahvistua. Sinulla on oikeus siihen.