Lue keskustelun säännöt.
Miten selvitä hengissä pikkulapsiajasta?
04.08.2011 |
Kun joutuu itse kaikki yksin hoitamaan. miehestä ei juurikaan apua ole, kun on aina töissä tai menoissaan ja tukiverkkoa ei muuten ole.
Tuntuu, että olen jo sisöisesti aivan kuollut, kun elän vain toisten ihmisten tarpeille. En tiedä enää kuka olen tai mistä pidän, en edes mistä voisin pitää. Hoidan vain arkea ja nukun, siinä se.
Tuntuu, että aika kuluu aivan liian hitaasti ja hiljaisesti toivon, että pääsisin pois tästä paskasta. En halua läheisyyttäkään miehen kanssa enää ollenkaan. Rakastan lastani yli kaiken, mutta tuntuu että olen vain sisäisesti kuollut, pelkkä kuori enää koska elämässä ei ole sijaa ajatella minun halujani tai tunteitani ollenkaan. Ne on jouduttu lakaisemaan jonnekin pois, jotta tämä arki kulkisi jotenkin.
Työpaikkaa ei ole minne palata hoitovapaan jälkeen ja en edes tiedä mitä haluaisin elämälläni tehdä. Ei ole ystäviä, ei sitä mainittua tukiverkkoa ja minuakaan ei ole enää olemassa.
Miten elämä voi vaan luisua tälläiseksi?????
Kommentit (34)
Etkö voi päivän aikana tehdä mitään "omaa"? Nukkua kun pieni nukkuu päiväuniaan, lukea lehteä, kuunnella musiikkia, tehdä käsitöitä, tavata kavereita puistoissa ja kahviloissa, katsella iltaisin telkkaria/leffoja, jutella netissä ja puhelimessa
ja mitä on se oikea elämä? Mitä sinulta puuttuu? Mitä pitäisi saada tehdä? Vaikka asuisit yksin, joutuisit kuitenkin tekemään ruokaa, siivoamaan, pyykkäämään, käymään kaupassa, nukkumaan, liikkumaan kuntosi vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja monella äidillä on varmaan ainakin ajoittain samoja tuntemuksia. Itselläni on se onni että olen pystynyt palkkaamaan ulkopuolista hoitoapua. Tulisin hulluksi jos en silloin tällöin tapaisi ystäviäni tai pääsisi vaikkapa juoksulenkille. Kannattaa puhua asiasta ystävien, muiden äitien tai vaikkapa oman lääkärin kanssa. Onneksi lapset kasvavat ja tilanne sitä myöten helpottuu.
Olen joutunut luopumaan liikuntaharrastuksestanikin joka aiemmin piti iloisena. Lapsen kanssa en enää pysty. Päivän aikana ei ole aikaa, sillä lapsi hyvin harvoin nukkuu päiväunia enemmän kuin vartin. Sitten pitää siivoilla yms. Kavereita minulla ei enää ole, eikä niitä ennenkään ollut kuin yksi. Nyt ei sitäkään enkä ole yrityksistäni huolimatta kehenkään netissäkään tutustunut. On vain koti ja mies. Illalla kun lapsi menee nukkumaan olen itsekin jo niin väsynyt etten enää jaksa muuta kuin nukkua.
mitä tahdot tehdä ensi jouluna? Milloin aiot alkaa hakemaan töitä? Milloin lapset menevät päiväkotiin? Voisit aloittaa harrastuksen nyt syksyllä, mikä se olisi?
Miehelle sanot, että tarvitset oman menon/harrastuksen. Mies voisi sitoutua olemaan yhden illan kotona ja se on sinun harrastus/tms iltasi.
Miten muuten osaat pitää puolesi vai annatko kävellä itsesi yli? Tunnistatko omia tarpeitasi? Puhutko niistä miehelle?
nyt ei kuule ole kaikki kunnossa.
Jospa puhuisit omalääkärin kanssa, pienten lasten äideille järjestyy hyvin keskusteluapua psykologin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitä tahdot tehdä ensi jouluna? Milloin aiot alkaa hakemaan töitä? Milloin lapset menevät päiväkotiin? Voisit aloittaa harrastuksen nyt syksyllä, mikä se olisi?
Miehelle sanot, että tarvitset oman menon/harrastuksen. Mies voisi sitoutua olemaan yhden illan kotona ja se on sinun harrastus/tms iltasi.
Miten muuten osaat pitää puolesi vai annatko kävellä itsesi yli? Tunnistatko omia tarpeitasi? Puhutko niistä miehelle?
Olen niin pitkään joutunut elämään muille etten enää tiedä mistä voisin pitää.En pysty ajattelemaan kuin päivän kerrallaan ja miehenkään apuun en voi luottaa yhtään. En tiedä kuka olen enää.
Jos sinulla on yksi pieni lapsi, niin kenen tarpeille olet elänyt ennen häntä? Miksi? Mitä on tapahtunut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se yksi lapsi tai se, että mies on töissä. Tarvitset ihan oikeasti nyt lääkärin apua, kuulostat tosi masentuneelta. Etsi valmiiksi terveyskeskuksen ajanavarauksen numero, naputtele se puhelimeesi ja soita, kun kello on tasan 8.00.
Se nyt vaan on, niin että elämäsi muuttuu pakostakin jonkun verran lapsen synnyttyä. Koita mukautua siihen. Ota "omaa aikaa" esim lapsen leikkiessa: lue lehti, katso saippuasarjaa, mietiskele tms. Ei lapsi tarvitse toimintaa joka hetki. Riittää että olet lähellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos tosiaan on vain yksi lapsi ja mies normaalisti töissä, tuossa mättää nyt jokin. nuo tuntemukset eivät ole normaaleja enää.
ymmärtäisin vielä jotenkin, jos olisi sairautta tai lapsia paljon, mutta ei sen noin lohdutonta pitäisi olla yhden kanssa!
t. 10
JOs se antaa sinulle korkeat pisteet, kun vastailet ihan rehellisesti, niin voit mainita siitäkin aikaa varatessasi. Saman tapaista testiä tehdää myös vastaanotoilla.
http://xestia.net/testit/bdi.php
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten niin yhden lapsen äiti ei voisi tuntea itseään väsyneeksi ja yksinäiseksi? Lapsen saanti on suuri elämänmuutos, jokainen kokee ja tuntee mitä tuntee, ei siihen tarvita vertailuita niihin äiteihin jotka hoitavat useampaa lasta. Moni voi olla masentunut sitä tietämättään, masennuksen diagnosin ja lääkityksen tarpeen kuitenkin tekee lääkäri, ei AV keskustelupalstan äidit.
että yhden pienen lapsen kanssa kokee "ELÄNEENSÄ MUIDEN TARPEILLE NIIN KAUAN".
Ei tuo kuulostaa enää miltään elämänmuutos-kipuilulta.
Ja se masennus-diagnoosi näemmä tulee netistäkin liukuhihnalta. Ei tuo välttämättä ole masennusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pienten lasten kanssa elän heidän ehdoillaan. Heidän kanssaankin pystyi tekemään kaupunkireisuuja, käymään risteilyillä ja sukulaisissa. Siis ilman miestä.
Laita nyt ap itse elämääsi sisältöä, sitä ei kukaan muu tee puolestasi.
Menkää perhekerhoon, puistoon, rannalle tai matkalle. Mitä enemmän harmittelet osaasi, sitä syvemmälle vajoat.
Kenenkään ei pidä eikä tarvitse elää tuollaisin miettein yksin.
Taidat käydä läpi vanhemmuuden kriisiä ja sen käy läpi jokainen äidiksi tullut jossain vaiheessa, joko tiedostaen tai tiedostamatta.
Itse kun olen yksin 5 lapsen kanssa joista 2 aivan pieniä ja olen onnellinen ja koen arjen helpoksi ja oma minuus on silti vahvana. Tämä on vain vaihe elämässä ja sepä jo nyt harmittaakin, että tämä menee niin nopeasti ohi ja haluan saada siitä kaiken irti.
Tukiverkkoa on henkisesti, mutta ei lapsille hoitajia.
Tosin itselleni toi valoa elämään ja onnellisuuden mukanaan, avioero.
Tilanteemme oli kuitenkin "ei normaali", joten en tarkoita todellakaan, että sinulle avioero olisi helpottava ratkaisu.
Ala ensin ajattelemaan hissuksiin, että mitä SINÄ haluat. Jos eksyt ajattelemaan muiden toiveita ja miettimään onko sinun toiveesi mahdollisia niin aloita alusta ja kysyt itseltäsi, että mitä minä haluan.
Voi viedä viikkoja, kuukausiakin, että opit tuntemaan itseäsi, mutta anna itsellesi aikaa.
Paljon voimia ja älä jää yksin noin masentavien ajatusten kanssa vaan mene jonnekin keskustelemaan. Kysy omalääkäriltä mikä olisi hänen ehdotuksensa, nykyään kun on muutakin keskusteluapua kun mielenterveystoimisto jonne kovin jonoa.
Tai neuvolan psykologille?
Missäpäin Suomea asustat?
Mietin olisiko minun mahdollista tarjota apua. :)
olla vain minä-minä-minä. Totta kai silloin tuntuu, että on sisäisesti kuollut, kun joutuu oikeasti ottamaan vastuuta ja oikeasti miettimään asioita toisen kannalta.
Ei tuo ole vaarallista. Sitä kokonaisuutta kutsutaan aikuistumiseksi ja kokemuksesi on pelkkää muutosvastarintaa.
sillä omat alkavat olla jo isoja. Hoidan toisinaan tuttavan vuoden vanhaa pienokaista ja nautin joka hetkestä.
ettei voi enää toteuttaa itseään ja elää vain itselleen. Siltikin pienen lapsen kanssa elämisestä voi nauttia- tai opetella nauttimaan-täysillä.
Asiaa pitäisi miettiä myös lapsen kannalta, sillä alkaahan lapsikin oireilla, jos äiti on jatkuvasti tyytymätön tai suorittaja-ainesta.
tuo on aika yleistä.
Itse sain mielialalääkityksen ja kävin terapiassa pari vuotta. Tunteiden katoaminen ja oman elämän katoaminen on huono juttu, sinulla on tosi iso riski masentua.