Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä saa nuoret miehet aliarvostamaan äitiään?
07.07.2025 |
Tunnen nuoria miehiä, joilla on äitiään kohtaan kylmä asenne. Nämä äidit ovat olleet aivan tavallisia äitejä, epätäydellisiä toki, ihmisiä kun ovat, mutta kaikkia yhdistää vilpitön rakkaus omaan poikaan. Miksi aikuiset ihmiset eivät voi arvostaa äitiään vaan tuhahtelevat heille ja kieltäytyvät näkemästä äitiään ihmisenä. Suurimman osan isät ovat olleet etäisiä, kylmiä tai puuttuneet kokonaan.
Kommentit (32)
On ulkopuolelta välillä aika vaikea nähdä mllainen suhde näillä hyvillä äideillä on poikiensa kanssa todella ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pystyisinpä muistamaan lapsuuteni riittävän hyvin, sillä tunnistan itsessäni ajoittain tuota ap:n mainitsemaa. Olen kuitenkin varmaan vaistonnut lapsena jonkinlaista isäni halveksuvaa tai kylmää asennetta äitiäni kohtaan. Myöhemminhän ollessani teini, he erosivat. Isä kylmästi vaan petti äitiäni, järkytys oli valtava minulle ja sisaruksilleni. Mitään selitystä tai anteeksipyyntöä ei isältä tullut koskaan. Tälläistä kusipäisyyttä isältäni. Nyt olen jo keski-ikäinen.
Vierailija kirjoitti:
On ulkopuolelta välillä aika vaikea nähdä mllainen suhde näillä hyvillä äideillä on poikiensa kanssa todella ollut.
Yleensä häiriintynyt suhde näkyy päällepäinkin. Paljon yleisempää on tuollainen kevythalveksinta, kun ei olla aikuistuttu eikä käsitelty omia mörköjä ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Pystyisinpä muistamaan lapsuuteni riittävän hyvin, sillä tunnistan itsessäni ajoittain tuota ap:n mainitsemaa. Olen kuitenkin varmaan vaistonnut lapsena jonkinlaista isäni halveksuvaa tai kylmää asennetta äitiäni kohtaan. Myöhemminhän ollessani teini, he erosivat. Isä kylmästi vaan petti äitiäni, järkytys oli valtava minulle ja sisaruksilleni. Mitään selitystä tai anteeksipyyntöä ei isältä tullut koskaan. Tälläistä kusipäisyyttä isältäni. Nyt olen jo keski-ikäinen.
Vihaatko tai halveksutko siis äitiäsi? Lapsuuden traumojen jälkimaininkeja?
Vaihtuvat isäkokelaat silloin, kun olisi ollut tasaisen lapsuuden aika ja äidin huomio ja läsnäolo olisi ollut tarpeellista. Ja riippuminen ja marttyrointi sitten, kun nuori mies aikuistunut ja elää omaa elämäänsä ikääntyvän äidin jäätyä yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välittävä isä tai sellainen mies puuttuu pojalta. 🥺
Siihen on aina syy. Ulkopuolinen ei voi tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitien kannattaisi katella peiliin. Niin kannattais myös isien.
Joskus niitä lapsia ei vain kannata tehdä, joskus pitää vain niellä ruiskahdukset. Kaikki pääsevät vähemmällä.
Alue: Aihe vapaa
Varmasti on yhtä monta syytä kuin on näin käyttäytyvää miestäkin. Toisten dynamiikkaa on vaikeaa arvioida - usein jopa perheen sisältä. Voi olla isältä perittyä halveksivaa asennetta, mutta väittäisin että tämä on enemmän ydinperheissä kasvaneilla, eikä niinkään yh-perheissä kasvaneilla. Yh perheissä kasvaneet useammin halveksivat sitä etäiseksi jäänyttä vanhempaa.
Suurimmalla osalla kyse lienee molemminpuolisesta suhdeongelmasta. Miehen voi olla vaikeaa sietää esimerkiksi läheisriippuvaista äitiä, kun on jo oman uran luonut, perheen perustanut jne. Ei kukaan nelikymppinen mies suostu olemaan vauva/pikkulapsi äidin mieliksi, ja silloin voi tulla ulkopuolisen silmään tarpeettoman näköistä tuhahtelua/viileyttä. Joskus jopa sisaruksella voi olla vaikeaa ymmärtää toisen sisaruksen viileää käytöstä vanhempaa kohtaan, jos itse on tiedostamattaan "alistunut" rooliin, jossa soitellaan äidin kanssa kymmenen kertaa päivässä ja suunnitellaan yhdessä keittiön verhojen väri. Tuolloin sisaruksen korostunut rajojen veto voi vaikuttaa tunnekylmältä toiminnalta. Vaikka se lopulta olisi siis terveempi toimintamalli.