Lue keskustelun säännöt.
Avioon
07.07.2025 |
Mikä on kohtuullinen/säädyllinen aika mennä uusiin naimisiin puolison kuoleman jälkeen? Onko eroa siinä oliko kuolema äkillinen ja odottamaton, kuten liikenneonnettomuus vai pitkä riuduttava sairaus?
Kommentit (9)
Ei tuollaiseen voi antaa vastaista. Tuskin kukaan rakastuu surressaan. Kun rakastuu niin eiköhän suruaika ole poissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tuollaiseen voi antaa vastaista. Tuskin kukaan rakastuu surressaan. Kun rakastuu niin eiköhän suruaika ole poissa.
Jos muka nopeasti rakastuu uuteen, niin ei ole sitä menehtynyttä puolisoa edes oikeasti rakastanut.
Joskus elämä yllättää ja asiat tapahtuvat nopeasti.
Pitkä vuosia kestävä, parantumaton sairaus, voi olla jo suruaikaa. Itse kuolema vain vapauttaa. Minä aloin seurustella jo miehen eläessä ja mies hyväksyi suhteeni. Avioiduin kuukauden kuluttua hautajaisista.
Kun mieheni sairaus varmistui paranemattomaksi ja n. vuodessa kuolemaan johtavaksi, hän kehotti minua hankkimaan uuden, hyvän miehen. Olin jo itse asiassa edennyt asiassa. Esittelin heidät toisilleen ja jätin muutamaksi tunniksi kahden kesken. Kun tulin takaisin, mieheni sanoi: "Tässä on sinulle hyvä mies, saatte siunaukseni. Minulle antamaasi uskollisuuslupausta ei tarvitse pitää, koska en enää pysty sinua nussimaan. Pitäkää toisistanne huolta. Kaksi päivää sen jälkeen hän kuoli, vaikka lääkärien arvio oli vielä 8-10 kk. Seksin olimme jo aloittaneetkin, yhteen muutimme 3 kk ja vihille menimme 5 kk kuluttua. Nyt olemme olleet aviossa 12 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä näitä, jotka ottavat uuden kumppanin puolison vielä eläessä. Hautajaisten jälkeen kohtuullinen aika odottaa olisi mielellään ainakin vuosi.
Vierailija kirjoitti:
Pitkä vuosia kestävä, parantumaton sairaus, voi olla jo suruaikaa. Itse kuolema vain vapauttaa. Minä aloin seurustella jo miehen eläessä ja mies hyväksyi suhteeni. Avioiduin kuukauden kuluttua hautajaisista.
Olet kyllä törkeä äm mä. Vastenmielinen horoperse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun mieheni sairaus varmistui paranemattomaksi ja n. vuodessa kuolemaan johtavaksi, hän kehotti minua hankkimaan uuden, hyvän miehen. Olin jo itse asiassa edennyt asiassa. Esittelin heidät toisilleen ja jätin muutamaksi tunniksi kahden kesken. Kun tulin takaisin, mieheni sanoi: "Tässä on sinulle hyvä mies, saatte siunaukseni. Minulle antamaasi uskollisuuslupausta ei tarvitse pitää, koska en enää pysty sinua nussimaan. Pitäkää toisistanne huolta. Kaksi päivää sen jälkeen hän kuoli, vaikka lääkärien arvio oli vielä 8-10 kk. Seksin olimme jo aloittaneetkin, yhteen muutimme 3 kk ja vihille menimme 5 kk kuluttua. Nyt olemme olleet aviossa 12 vuotta.
Horoperse.
Mikä ihmeen kiire on heti rynnätä uuteen parisuhteeseen ja vielä naimisiin? Ei paljon viitsitä surra menehtynyttä puolisoa kun pitää äkkiä vain saada uusi kumppani. Miten jotkut edes pystyy tuollaiseen.