2,5-vuotiaalla karsea uhma...
Mikään ei käy, kaikki on ei ja kauheaa huutoa päälle. Illalla ei meinaa millään ruveta yöunille, vaikka jättänyt jo päikkärit pois. Tuntuu välillä siltä, että hermot menee lopullisesti. Tsempatkaa mua!
Kommentit (6)
Kyllä meni taas usko omaan vanhemmuuteen tässä välillä! Mutta oli mukava huomata, että kyllä ne ohi menee nuokin kaudet. Ja sitten on taas talossa ihana pikku äidin apulainen. :)
mutta kyllä se välillä vie mehut koko muustakin perheestä, kun kaikki tehdään aina vaikeimman kautta ja ilman itkua ei juuri mikään onnistu!
Esim. meillä kun uhmis kiukuissaan ilmoittaa ennen päivällistä, että tuota yök-ruokaa en kyllä syö (ei ole edes maistanut vielä), olenkin sanonut hälle, että se onkin sellaista herkkua, että sitä ei sulle annetakaan. Ja kummasti on ruoka maistunut...:-)
mun kolme vuotias on: JOO EI JOO EI JOO EI.. ja sit tulee hirvee huuto kun ei itekkään tiedä mitä haluaa
niin oon yrittäny ajatella :)