Kuinka epäsosiaaliset/epävarmat olette onnistuneet työllistymään?

Vierailija kirjoitti:

Mulle valitettiin jo 18v ikäisenä työharjoittelun jälkeen, että olen liian hiljainen. Kyseessä oli työpaikka, jossa oli aina vain pari työntekijää minun lisäkseni ja minun piti työskennellä yksin kaukana heistä pelkkä radio seuranani, eikä mitään asiakaspalveluakaan siellä ollut. Kahvihuoneessa juttelin kyllä aina jonkun vanhemman naisen kanssa, mutta eipä tämä miespuolinen pomo ollut sitä näkemässä. Ei varmaan käynyt mielessäkään, että ehkä tuon ikäisenä ujouteni hänen seurassaan olisi voinut johtua vaikka siitä, että hän oli keski-ikäinen mies ja vielä pomon asemassa.

Mulle laitettiin työharjoittelun palautteeseen pitkä miinus siitä, etten osallistunut riittävästi henkilökunnan kahvipöytäkeskusteluihin. Itse työnteossa ei ollut mitään moitittavaa.

Kotiäitivuosien jälkeen pääsin perhepäivähoitajaksi, kun silloin niitä vielä palkattiin ja hoitajista oli pulaa. Laitoin vain päiväkodinjohtajalle kyselyä, että olisiko mulle töitä, ja heti sain sijaisuuden ja puolen vuoden päästä siitä työ vakinaistettiin. Olin todella tuppisuu kaikissa työpalavereissa, koulutuksissa ym., mutta lasten kanssa tulin mainiosti toimeen ja olin pidetty hoitaja. Jäin siitä työstä eläkkeelle n. vuosi sitten. Mulle riittävä aikuiskontaktien määrä oli hoitolasten vanhempien tapaaminen lasten tuonti- ja hakutilanteissa ja vasukeskusteluissa.

En ole haastatteluja jännittänyt,

vaan mennyt asenteella, että jos en kelpaa, ei paikka ole minua varten. Olen alalla, jolla töitä on aina riittänyt, huonommillekin. Enkä ole sosiaalinen, kiva ja pidetty, mutten mikään hölöttäjä, osa ihmisistä on myös suorastaan mielestäni pelottavia.

En ole saanut töitä. Työkkärisssä n kuitenkin väittää sitten että olen työkyvytön ja pitää mennä kuntouttavaan työhön. Ei sosiaalinen epävarmuus voi olla syy mennä orjatyöhön. Se ettei ole puhelias kuten muut niin on kai huono juttu kun hakee raksatöitä esimerkiksi.

Olen sosiaalinen, mutta väärällä tavalla. Olen puhelias, tykkään esiintyä ja juttelen vieraille. Mutta sosiaalisten siteiden vahvistaminen ja ylläpito on täyttä hepreaa. 

Ja auta armias, jos minun pitäisi niin sanotusti myydä itseni tai minua arvioidaan tuntemattomilla kriteereillä. Yhtäkkiä esiintymishaluni ja -kykyni on kadonnut. Yhteydenotot työpaikoille tai edes terveydenhuollon ajanvaraukseen vetää lukkoon. Työhakemusten kirjoittaminen on vaikeaa, kun sanat eivät tule. Minulla ei muutenkaan ole kauheasti avuja, joilla töihin pääsee kiinni ja olen liian suora huijaamaan tai "fake it 'til you make it". Ei vetävää koulutusta tai työhistoriaa, ei suhteita, ei suosittelijoita eikä monia työelämässä nyt muodissa olevia piirteitä. Tai ainakaan sosiaalisesti taitava, joustava ja paineensietokykyinen multitaskaaja ei kuvaile minua. Ammun ihan itse itseäni usein jalkaan jo ennen yhtäkään hakemusta.

Eli suomeksi sanottuna olen vaikeasti työllistyvä työttömyyskierteessä, kun toinen puoli möläyttelee ja toinen ei sanotuksi saa, kun takertuu kaikkiin virheisiin, menneisiin ja tuleviin. Piirteistä on myös haittaa töissä, koska en välttämättä osaa nostaa jotakin asiaa esiin tai ymmärrä, mitä vaikka esimies oikeasti haluaa. Ei näin "vanhana" kysytä kirjoittamattomista tai jopa kirjoitetuista säännöistä. Joudun sisäiseen konfliktiin, jos minulla on vaikka nuha, tulenko töihin tartuttamaan flunssan muihin vai jäänkö kotiin, vaikka periaatteessa pystyisin tekemään työn. 

Jossain saksalaisessa poliisisarjassa rikosryhmään kuului autistisen oloinen nörtti, jolla kesti lämmetä työkavereille. Minä yleisössä vaan kateellisena mietin, millä tyyppi oli muka selvinnyt sinne asti. Miten onkin onnistunut tapaamaan ne kaikki haastattelijat ja muut, jotka ovat nähneet ujon ja hiljaisen kuoren läpi. Kukaan ei näe minun kätkettyä jalokiveäni (ei sillä, että minulla mitään salattua lahjaa olisi). Tosin en tiedä, vaaditaanko Saksassa rikosryhmässä poliisin koulutusta tai millainen poliisin koulutus siellä on. Tai onko tämä hahmo voinut saada jotain tasoitusta vamman perusteella (hahmosta ei minun näkemissäni jaksoissa sanottu suoraan, että olisi sitä tai tätä). Mutta tyyppi ei vaikuttanut siltä, että olisi selvinnyt vaikka jostain poliisin voimankäyttökoulutuksesta.