Lapsi ei keskity (edes) puhumiseen?
Meillä on 4v poika, joka on todella puhelias ja kärsimätön. Puhe on selkeää ja sanavarastokin aika laaja. R ja S tulee hienosti. Päikystä suositeltiin silti puheterapeutilla käyntiä.
Poika puhui melko pitkään omaa kieltä, tosin ihan selkeän puheen rinnalla. Hän keksii vieläkin omia sanoja, jos ei tiedä jotain sanaa. Yhdyssanat menee väärinpäin, mutta nykyään melko harvoin. Hän hermostuu välillä, kun ei osaa sanoa asiaansa. Olemme käyneet puheterapeutilla kolme kertaa, mutta varsinaista viivettä puheen kehityksessä ei ilmeisesti ole. Ainoastaan tehtäviin keskittyminen kuulemma mättää.
Poika on päikyn suosituksesta siirtymässä pienenpään, integroituun ryhmään, koska hänellä on vaikeuksia oman toiminnan ohjauksessa. Päivärutiini ei ole kahdessa vuodessa mennyt kaaliin, mikä ei kuulemma ole tavallista. Vaattet ei meinaa mennä päälle, ruokatouhut menee leikiksi/ranttaliksi. Kotonakin tarvitaan todella hyviä kannustimia aina, kun pitää saada poikaan vauhtia. Välillä hän laittaa kädet korville melun takia ja on levoton ja ärtynyt isossa ryhmässä. Lisäksi hän raivostuu pikkuasioistakin, jolloin kaverit saattavat olla vaarassa.
Kuulostaako keskittymishäiriöltä? En usko, että kyse olisi ainakaan aspergerin syndroomasta, koska poika on mm. niin ilmeikäs.
Kommentit (3)
Meillä murkku ikäinen poika, jolla ADHD ja as-piirteet. Ongelmia juuri mainitsemillasi aloilla. Oman toiminnan ohjaaminen vaikeaa, ohjeista muistaa edelleen tasan yhden kerrallaan, keskittymiskyky huono, kuuloyliherkkä jne jne. Oireet saattavat viitata niin ADHD:n kuin assiinkin. Joka tapauksessa vaikuttaisi näin äkkisiltään että, neurologiset tutkimukset ja toimintaterapia olisivat tarpeen. Kuvakortteja, joko itse piirettyjä tai esim papunetin sivuilta saatuja, kannattaa käyttää selkeyttämään päivärytmiä.
jolla AS ja ikää nyt 6v.
Tosin et kertonut mitään esim. erikoisista mielekiinnon tai keräilynkohteista tai numero- ja logokiinnostuksesta, jotka aika tavallisia AS-lapsille. Meilläkin poika on ilmeikäs, ymmärtää myös ilmeitä ja eleitä ja tunnistaa erittäin hyvin kasvot, eikä puhu kirjakieltä.
Mutta muita oireita on sitten riittämiin (mm. noita mainitsemiasi), että riitti hyvin diagnoosiin 5-vuotiaana.
Teidän kohdalla pääasia ja HIENO juttu on että lapsi on pääsemässä erityisryhmään ilman diagnoosiakin. Se on hyväksi lapselle, vaikkei mitään diagnoosia koskaan tulisikaan. Liian isossa väärälaisessa ryhmässä lapselle (ja vanhemmille) tulee vaan turhaan jatkuvasti negatiivista palutetta, eikä ei ainakaan paranna lapsen itsetuntoa ja mahdollisuuksia oppia oikeanlaista käyttäytymistä. Erityisryhmässä häneen osataan suhtautua ja oikein ja aikaa aikuisilta riittää enempi. Lisäksi on hyvä, että asioihin on puututtu ajoissa ennen kouluikää, jotta on aikaa ajoissa selvittää tarvitaanko erityisiä järjestelyjä koulun suhteen.
Kuvien käyttöä minäkin suosittelen.
hänellä taas oli fraasipuhetta ja jumiutumista tekemisiin, eikä mieluisan leikin lopettamisesta tullut mitään. Toimintaterapia ja strukturoitu päiväjärjestys pcs-kuvien kanssa auttoivat siirtymätilanteissa ja päivärytmin hahmotuksessa. Onko pojallasi kokeiltu kuvia käskyjen ja päivärytmin apuna? Jos keskittyminen kuuntelupuolella on huonoa, kuvat menevät perille helpommin.
Nykyäänkin (nyt 9 v.) poikani suurin ongelma on juuri oman toiminnan ohjauksen vaikeudet. Hän kyllä tietää mitä pitäisi tehdä mutta omat ajatukset vievät toiminnalta suunnan.
Itse en ole koskaan kokenut että as olisi nähtävissä kasvoista/ilmeistä, päinvastoin. Usein aspergerin huomaa vasta sitten kun henkilö avaa suunsa.