Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kaksi lasta ja miten voikin heidän kanssaan tulla niin erilailla toimeen?!
28.03.2007 |
1,5-vuotias poika ja 4-vuotias tyttö. Nuorempi on kuin aurinko, ei koskaan tyhjää itkemistä ja ininää. Ja esikoinen *ärr ja pur*, että ei sitten tulla lainkaan samalle aaltopituudelle. Tietysti minulta pitäisi sitä pitkää pinnaa aikuisena löytyä, mutta kun sadannen kerran yritän, niin johan se pinna katkeaa.
Miten oman lapsen kanssa oppisi tulemaan toimeen, ettei aina tarvitsisi " kättä vääntää" ? On ihan sama vietänkö paljon aikaa vaikka kahden kesken, ei riitä. Pelataan, ei riitä. Askarrellaan, ei riitä. Ulkoillaan, ei riitä. Siis mikään ei koskaan riitä. Ainaista marinaa, tyhjää itkemistä ja kiljumista, niin että korvat hajoaa. Ainoa mihin saa edes vähän hiljenemään, on joku lasten filmi. Mutta tietysti " hyvänä äitinä" en halua joka päivä lapsen antaa katsella televisiota.
Olenko ihan ainoa laatuani vai onko teidän muiden perheissä vastaavaa. Että yksi lapsista on " mukavampi" ja toinen vaan " ärsyttävämpi" ?
Kommentit (5)
Ja meillä vielä 2 poikaa, joten luulisi samankaltaisuutta löytyvän enemmän kuin tytössä ja pojassa. Mutta niin ovat erilaisia ja 5-vuotiaan kanssa pinna palaa jatkuvasti. Pienemmän kanssa jaksaa paremmin touhuillakin, kun iloa riittää. 5 vuotiaan äkäilijän kanssa ei edes jaksa mitään aloittaa, kun sanomiseksi menee kaikki...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen lukemaan Liisa Keltikangas-Järvisen kirjan Temperamentti. Siinä selitetään hienosti lasten temperamenttieroista, kuinka samankin perheen sisällä voi olla täysin erilaisia lapsia. Ja välillä äidin ja lapsen temperamentit eivät vain sovi hyvin yhteen, ja omaa lasta on vaikea ymmärtää. Kirja saattaa auttaa löytämään keinoja miten lapsen kanssa olisi hyvä menetellä, ja samalla saa rohkaisua siihen ettet ole itse tehnyt mitään väärin vaikka toinen lapsi tuntuukin niin hankalalta.
hyvin tutulta kuullostaa. meilläkin 2 poikaa, 5 v. on oikein mahoton pinnan kiristäjä ja nuorempi 4 v. lähes aina aurinko. tiukkaa välillä tekee että ei ala nuorempaa suosimaan. toivotaan että ikä toisi helpotusta tähän tahtojen taisteluun.
Herkkupupu:
Suosittelen lukemaan Liisa Keltikangas-Järvisen kirjan Temperamentti. Siinä selitetään hienosti lasten temperamenttieroista, kuinka samankin perheen sisällä voi olla täysin erilaisia lapsia. Ja välillä äidin ja lapsen temperamentit eivät vain sovi hyvin yhteen, ja omaa lasta on vaikea ymmärtää. Kirja saattaa auttaa löytämään keinoja miten lapsen kanssa olisi hyvä menetellä, ja samalla saa rohkaisua siihen ettet ole itse tehnyt mitään väärin vaikka toinen lapsi tuntuukin niin hankalalta.
Alue: Aihe vapaa
Kumpaakin tietty rakastan ihan yhtä lailla, mutta tuo meidän 5-vuotias on aivan loputon pumppaaja. Välillä on sellainen olo, että ei tekisi mieli keksiä yhtään mitään, kun aina pitää saada lisää. Minä kyllä elättelen toiveita, että sitkeydellä ja huomiolla lievenee tämä vielä joskus. Lapsilla on vaan niin erilaiset luonteet. Kyllä tuo tyttö sitten on toisinaan niin kekseliäs ja mainio, että ei harmita yhtään.
Onko muuten teillä vanhemman lapsen luonne ollut aina samanlainen, vai tullut nuoremman syntymän myötä? Mustasukkaisuuttakin voi hyvin vielä olla...