Miehet ja koirat

Olen taas viime aikoina törmännyt eri ympyröissä ja keskusteluissa miehiin, joiden suhde koiraan on jotenkin outo.

Jo rotuvalinta ja roduista puhuminen saa mun kulmat nousemaan: kyllä se rotikka tai sakemanni tai pahimmassa tapauksessa joku pitbull pitää olla, ne on oikeita koiria! Ihan tosissaan ollaan hankkimassa lapsiperheeseen kerrostaloon jotain sakua ja kun kysyn, että tajuatko paljonko se koira vaatii liikettä, tekemistä ja koulutusta päivässä, niin nämä on ihan sivuseikkoja, ei mitään käsitystä. Mutta joku iso työkoira sen on oltava, ei mikään muu.

Toinen ryhmä miehiä on sit tämä porukka, jonka mielestä on jotenkin hauskaa, jos koirat tappelee tai jos ne on vähän arvaamattomia. Pienillä jutuilla kiusataan ja ärsytetään tavoitteena saada joku kärhämä aikaan, ja sitten naureskellaan. Viimeksi hermostuin sukulaismiehelle, joka selvästi usutti kahden eri perheen koiria toistensa kimppuun. Koirat siis ei ole mitään ylimpiä ystäviä, mut sietävät toisiaan mökillä, kun tilaa on molemmilla tarpeeksi. Niin eikö tämä yksi urpo koko ajan tarjoile jotain makupaloja samasta paikasta, käske toista koiraa lähestymään toista jne ja sitten, kun tulee rähinä, niin on muka hirveän hauskaa.

En ymmärrä tätä.