Kadehtisitko naista, jolla on kaksi täysi-ikäistä lasta 40-vuotiaana?
Lapset saatu ikävuosina 20v. ja 21v.
Miksi tai miksi et?
Kommentit (70)
Outo kysymys.
En en näe tuossa mitään kadehdittavaa.
Se on kyllä jännä miten nämä nuoret äidit aina hehkuttaa miten viimein saavat omaa aikaa ja elää itselleen kun lapset täyttää 18v. Vanhemmat äidit taas ovat eläneet sen oman elämänsä ennen lapsia ja siten jaksavat tukea lapsiaan myös täysi-ikäisinäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt en ymmärrä kysymystä yhtään. T. Äiti
Selvennän:
Moni 30-35v. nainen alkaa vasta perustaa perhettä. Ehkä vasta 55-60v. tulee aika, jolloin lapset muuttavat kotoa ja on taas enemmän aikaa/rahaa itselle ja parisuhteelle.
40v. on nykyään vielä aika energinen ja hänellä on aikaa nauttia ja kokea elämää ilman katumusta lapsettomuudesta. Mutta toisaalta nuoruusvuodet on käytetty perheen hyvinvoinnin eteen eikä nuoruuden kokeiluihin.
Mitä selität? Nuorena opiskellaan, hankitaan työpaikka ja asunto.
Nainen on hedelmällisimmillään 20-25 -vuotiaana ja naisen munasolut ovat parhaimmillaan tässä iässä. Luonto on siis tarkoittanut, että tässä iässä olisi hyvä lisääntyä. Ei luonto ajattele, että naisella täytyy olla tutkinnot ym., vaan että joku isäksi sopiva henkilö on jo ehtinyt tulla vastaan.
Aloitus on tekaistu.
Nautin siitä kun naiset yrittävät puolustaa lapsettomuuttaan ja nuoruuden gullien testailuaan. Ap
Enpä oikeastaan. Itse sain lapset 28- ja 30-vuotiaana. Jälkikäteen ajatellen olisin hyvin voinut heidät tehdä muutaman vuoden nuorempana, mitään muuta syytä lasten yrittämisen lykkäämiselle ei ollut kuin muutoksen pelko. Kivahan se on olla nuorempi, kun lapset aikuistuvat, ja kun saa mahdollisesti lapsenlapsia jne. 20-vuotiaana olisin kuitenkin ollut liian nuori, olisi jäänyt huoleton nuori aikuisuus ja opiskeluelämä väliin. Olen kyllä seurannut läheltä ihmisiä, jotka ovat perheen perustaneet hyvin nuorina, ja on siinä lasten ohella saatu opiskeltua ja niin edelleen, mutta itse olen iloinen, ettei minulla 20-24-vuotiaana ollut vielä lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Nainen on hedelmällisimmillään 20-25 -vuotiaana ja naisen munasolut ovat parhaimmillaan tässä iässä. Luonto on siis tarkoittanut, että tässä iässä olisi hyvä lisääntyä. Ei luonto ajattele, että naisella täytyy olla tutkinnot ym., vaan että joku isäksi sopiva henkilö on jo ehtinyt tulla vastaan.
Aloitus on tekaistu.
Nautin siitä kun naiset yrittävät puolustaa lapsettomuuttaan ja nuoruuden gullien testailuaan. Ap
Minä en testaillut mitään.
En kadehdi. Nuoruus meni lasten kanssa ja silloinen puoliso usein jo häipynyt. Baareissa sitten 40-vuotiainana elämässä uusteini-ikää, liikenteessä eronneet tai muuten vain karanneet.
En, lapset tehdään normaalisti kun ollaan parisuhteessa ja halutaan lapsia.
Onhan se hieno tilanne.
Itsellä 3 täysi-ikäistä ennen kuin täytän 50 v (49). Voimme juhlia yhdessä aikuisina :)
Miehen näkökulmasta ihailtavaa, en tiedä sitten kateudesta. Naiset ovat nykyään niin itsekeskeisiä, vaikka naisen on tarkoitus olla ennen kaikkea äiti.
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä nainen koulutettu?
Typerä kysymys. Kyllähän nainen pystyy kouluttautumaan vaikka on lapsia. En tiedä yhtäkään äitiä, jolla ei olisi jokin koulutus. Ei kai Suomessa voi muutenkaan elää ilman ammattia tai työtä.
Vierailija kirjoitti:
En. Olen itse tehnyt nuorena lapset.
Joskus mietin, että miten vanhemmat jaksavat, kun moni tekee niin vanhana lapset nykyään.
Hoiditko itse puolisosi kanssa lapsenne vai olivatko paljon isovanhemmille hoidossa?
Itse olen saanut lapset kaksi lasta 25 ja 28 vuotiaina ja vielä kolmannen sain 35 vuotiaana. Voisin vielä tehdä parin vuoden päästä yhden, sitten olisi lapsiluku täynnä. Alkuperäiseen viestiin kuitenkin vastaten, on varmasti mukava elämäntilanne kun lapset on jo täysi-ikäisiä ja itse vielä suht. nuori.
En kadehdi. Välillä kyllä mietin, millaista elämä olisi näin reilu nelikymppisenä, että lapset olis jo nuoria aikuisia eikä kouluikäisiä. Oltais vaan kahdestaan puolison kanssa.
Mutta sitten mietin millaista elämä olisi ollut, jos olisin kaikella sillä 20-vuotiaan "viisaudella ja elämänkokemuksella" hankkinut lapsia.
Ja totean, että elämä on hyvä näin, niinkuin se on. Todellakin.
En väitä, etteivätkö nuoret olisi hyviä äitejä. Itse en olisi ollut.
En kadehdi. En todellakaan olis halunnu käyttää ikävuosia 20-30 lapsiin.
En kadehdi. Olis ollut kamalaa saada lapset niin nuorena.
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä nainen koulutettu?
Tämä! Anna kun arvaan: ei koulutusta peruskoulun jälkeen. Kiire lisääntyä vei mennessään. Sitten ihmetellään nelikymppisenä kun muut on viroissaan ja työpaikoissaan.
Äitini oli, hänestä tuli myös isoäiti. Olin itse puoliksi (toinen lapsi 22v, toinen 12). Ihan hyvä elämänvaihe.
En kadehdi. Kaverini sai esikoisensa 19-vuotiaana ja esikoinen sai lapsen 19-vuotiaana, joten kaveristani tuli isoäiti 38-vuotiaana. Samaan aikaan hän sai vielä itsekin yhden lapsen.
Sain ensimmäisen lapseni 28-vuotiaana. Se oli silloin normaali ensisynnytäjän ikä. Mieheni oli 32. Olihan meidän pitänyt ensin tavata, seurustella ja tutustua toisiimme. Opinnotkin olivat kesken. En näe parikymppisten lisääntymisessä mitään hyvää. Lapset jäävät useimmiten isoäitien hoidettaviksi, eikä oma äitini (joka oli saanut minut 22-vuotiaana) ollut kiinnostunut mummoudesta.