Kokemuksia autoritäärisestä johtamisesta?
Olen huomannut itsessäni yksikköni johtajana sellaisia piirteitä, joita voisi laskea autoritääriseen johtamistyyliin. Toisaalta pyrin olemaan kannustava, yritän etsiä kaikkien parhaimmat puolet esiin ja mielestäni kuuntelen tiimiäni ja otan tiimin mielipiteen huomioon esimerkiksi tehtävänjaossa. Meillä on rento meininki ja kaikkien kanssa hyvät välit, jokaiseen tiimini jäseneen luotan.
Samaan aikaan kuitenkin tunnistan myös mm. uskovani vahvasti sääntöihin ja haluan että muutkin niitä noudattavat, haluan muiden toimivan minun mielestäni parhaimmalla tavalla päästäksemme lopputulokseen, joka on minun näkemys ja minun vastuulla. Työnjako tapahtuu minun käskystä ja joidenkin ihmisten kohdalla sukupuoli on vaikuttanut siihen, mitkä vastuualueet he ovat saaneet kulloinkin tehtäväkseen. Olen myös tosi tarkka, että on tehty kuten olen käskenyt.
Kommentit (19)
Vierailija kirjoitti:
Itsereflektiosi kertoo, että et ole johtajana pahimmasta päästä. Jos kohtelet alaisiasi tasapuolisesti ja asiallisesti, luulen, että autoritääriset piirteesi eivät ole haitaksi. Itselläni on ikävä kyllä kokemuksia huonoista autoritäärisistä pomoista - varsinkin tasapuolinen kohtelu ja asiallisuus loistivat poissaolollaan.
Kerro lisää? Miten näkyi käytännössä?
Se, että itse koet rentoa meininkiä jne. ei kerro mitään siitä, miten alaiset kokevat. Ylipäänsä ihmisten kyky realistiseen itsereflektioon on usein heikko.
Tutkimusten mukaan esimerkiksi opettajan autoritäärisyys korreloi negatiivisesti aineenhallinnan kanssa eli siis käytännössä kielii epävarmuudesta. Silloin nojaudutaan enemmän käskemiseen ja sääntöihin.
Oma kokemus rehtoreista on se, että mitä autoritäärisempi, sen huonompi sekä hengenluojana että käytännön toimissa.
T. Yläkoulun opettaja
Vierailija kirjoitti:
Se, että itse koet rentoa meininkiä jne. ei kerro mitään siitä, miten alaiset kokevat. Ylipäänsä ihmisten kyky realistiseen itsereflektioon on usein heikko.
Tutkimusten mukaan esimerkiksi opettajan autoritäärisyys korreloi negatiivisesti aineenhallinnan kanssa eli siis käytännössä kielii epävarmuudesta. Silloin nojaudutaan enemmän käskemiseen ja sääntöihin.
Oma kokemus rehtoreista on se, että mitä autoritäärisempi, sen huonompi sekä hengenluojana että käytännön toimissa.
T. Yläkoulun opettaja
Joo, opettajan ja rehtorin pitää tietysti olla semmoinen nuorten kaveri, kiva, hauska ja rento. Ja niin kaikilla on kivaa koko ajan.
Ei tuo kuvailusi minusta niin pahalta kuulosta.
Jos tarvitsee käskeä, tunnelma tuskin on rento. Enempi tarpeeton pikkutarkkuus virheiden välttelyyn, jolloin todellisia mielipiteitä ei ilmaista. Ehkä se tunnelma onkin mielestäsi rento sen takia, että kukaan ei ole näkyvästi mistään eri mieltä.
Pidän kasuaalijohtajista. Eivät mikromanageeraa, keskittyvät suuriin linjoihin, luottavat alaisiinsa ja näiden taitoihin, lähteä saa kun työt on tehty, ei kelloa tuijottaen.
Vierailija kirjoitti:
Pidän kasuaalijohtajista. Eivät mikromanageeraa, keskittyvät suuriin linjoihin, luottavat alaisiinsa ja näiden taitoihin, lähteä saa kun työt on tehty, ei kelloa tuijottaen.
Joku tekee työt hutaisten, joku huolella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että itse koet rentoa meininkiä jne. ei kerro mitään siitä, miten alaiset kokevat. Ylipäänsä ihmisten kyky realistiseen itsereflektioon on usein heikko.
Tutkimusten mukaan esimerkiksi opettajan autoritäärisyys korreloi negatiivisesti aineenhallinnan kanssa eli siis käytännössä kielii epävarmuudesta. Silloin nojaudutaan enemmän käskemiseen ja sääntöihin.
Oma kokemus rehtoreista on se, että mitä autoritäärisempi, sen huonompi sekä hengenluojana että käytännön toimissa.
T. Yläkoulun opettaja
Joo, opettajan ja rehtorin pitää tietysti olla semmoinen nuorten kaveri, kiva, hauska ja rento. Ja niin kaikilla on kivaa koko ajan.
Hohhoijaa. Ikään kuin tulokset ja järjestys vaatisivat jotain äkseeraamista. Auktoriteetti on ennen kaikkea luottamussuhde. Yleensä oppilaat tottelevat mieluummin opettajaa, josta tykkäävät ja joka tykkää heistä. Opettajat taas ovat koulutettuja aikuisia ihmisiä, jotka eivät tarvitse mikromanagerointia tai ylimääräistä käskyttämistä tehdäkseen työnsä.
T. Yläkoulun opettaja
Vierailija kirjoitti:
Jos tarvitsee käskeä, tunnelma tuskin on rento. Enempi tarpeeton pikkutarkkuus virheiden välttelyyn, jolloin todellisia mielipiteitä ei ilmaista. Ehkä se tunnelma onkin mielestäsi rento sen takia, että kukaan ei ole näkyvästi mistään eri mieltä.
Meidän yksikkö on saanut kehuja muilta tiimeiltä ja johtajilta siitä, että meillä on oikeasti avoin vuorovaikutus ja saa olla eri mieltä ja saa olla innovatiivinen - pikkutarkka kyllä myönnän olevani ja herkästi ajattelen minun tavan olevan oikea, mutta minua osataan myös kyllä haastaa.
Mun tiimiin laitetaan aina kaikki kesätyöntekijät, joista tähän mennessä 12/14 on hakenut seuraavana vuonna uudestaan, koska "on ollut niin kivaa", ja suurin osa on ollut jo useampana kesänä. Toisaalta voisi mennä autoritäärisen johtajuuden alle tämäkin, siihen että hyväksi koetut tyypit otetaan mieluummin kuin että kokeiltaisiin joskus kepillä jäätä.. meillähän on samat vakkaritkin olleet tiimissä jo kauan.
Mutta oletan, että tiimissä on oikeasti ihan mukavaa, eivätkä vain valehtele, tai sitten osaavat sen hyvin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että itse koet rentoa meininkiä jne. ei kerro mitään siitä, miten alaiset kokevat. Ylipäänsä ihmisten kyky realistiseen itsereflektioon on usein heikko.
Tutkimusten mukaan esimerkiksi opettajan autoritäärisyys korreloi negatiivisesti aineenhallinnan kanssa eli siis käytännössä kielii epävarmuudesta. Silloin nojaudutaan enemmän käskemiseen ja sääntöihin.
Oma kokemus rehtoreista on se, että mitä autoritäärisempi, sen huonompi sekä hengenluojana että käytännön toimissa.
T. Yläkoulun opettaja
Joo, opettajan ja rehtorin pitää tietysti olla semmoinen nuorten kaveri, kiva, hauska ja rento. Ja niin kaikilla on kivaa koko ajan.
Hohhoijaa. Ikään kuin tulokset ja järjestys vaatisivat jotain äkseeraamista. Auktoriteetti on ennen
Kaikista ei voi tykätä. Opettaja ei voi myöskään tykätä kaikista oppilaista. Ei totteleminen voi aina olla vaihtoehtoista, tyyliin jos huvittaa niin tottelen, jos ei huvita niin en.
Julkinen sektori on täynnä autoritäärisiä johtajia. Pelastuslaitokset melkein pahimpia. Jos tällaiset johtajat toimisi yksityisellä sektorilla, työt loppuisi lyhyeen. Työntekijöistä saadaan paras irti positiivisella johtamiselle joissa alaisille annetaan työtehtäviä ja luotetaan että ne hoitaa asiansa ilman kyttäystä. Positiivinen palaute ja se että johto huomaa mitä on tehty ja antaa niistä kiitosta, on parasta motivaatiota. Johto joka kyselee alaisiltaan mielipiteitä ja pyytää matalalla kynnyksellä tuomaan johdon tietoon kaikki epäkohdat ja kehitysideat, on pidetty ja tuottaa tulosta. Autoritäärinen johtaminen saa työntekijät voimaan huonosti ja työmotivaatio laskee. Tehdään vain se minimi ja lähdetään kotiin. Johdon tehtävä on pitää huoli että työntekijä voi hyvin, kaikista tärkein tehtävä.
Vierailija kirjoitti:
Julkinen sektori on täynnä autoritäärisiä johtajia. Pelastuslaitokset melkein pahimpia. Jos tällaiset johtajat toimisi yksityisellä sektorilla, työt loppuisi lyhyeen. Työntekijöistä saadaan paras irti positiivisella johtamiselle joissa alaisille annetaan työtehtäviä ja luotetaan että ne hoitaa asiansa ilman kyttäystä. Positiivinen palaute ja se että johto huomaa mitä on tehty ja antaa niistä kiitosta, on parasta motivaatiota. Johto joka kyselee alaisiltaan mielipiteitä ja pyytää matalalla kynnyksellä tuomaan johdon tietoon kaikki epäkohdat ja kehitysideat, on pidetty ja tuottaa tulosta. Autoritäärinen johtaminen saa työntekijät voimaan huonosti ja työmotivaatio laskee. Tehdään vain se minimi ja lähdetään kotiin. Johdon tehtävä on pitää huoli että työntekijä voi hyvin, kaikista tärkein tehtävä.
Kaikkia ei voi silti miellyttää. Johtajan pitää myös osata tehdä päätöksiä silläkin uhalla, että se ei miellytä.
Mitäs muuta sinne Pohjois-Koreaan, onko vettä satanut
"Kaikista ei voi tykätä. Opettaja ei voi myöskään tykätä kaikista oppilaista. Ei totteleminen voi aina olla vaihtoehtoista, tyyliin jos huvittaa niin tottelen, jos ei huvita niin en."
Opettaja ei tykkää oppilaista kuten yksityiselämän ihmisistä tykätään. Minä koen välittämistä ja arvostusta kaikkia oppilaita kohtaan. Se on opettajan onnistuneen työn ja terveen auktoriteetin perusta.
Ja oikeasti koulunkäynti käytännössä on nyky-Suomessa vapaaehtoista. Koulu ei voi mitään, jos lapsi ei tule paikalle tai tee tehtäviä. Se ei ole edes huostaanoton peruste. Vähiten näihin tai keneenkään oppilaaseen tehoaa silkka käskytys ilman muuta vuorovaikutusta.
Käskeminen ei valitettavasti enää riitä opettajan vuorovaikutustaidoiksi. Eikä kenenkään muunkaan.
T. Yläkoulun opettaja
Vierailija kirjoitti:
Julkinen sektori on täynnä autoritäärisiä johtajia. Pelastuslaitokset melkein pahimpia. Jos tällaiset johtajat toimisi yksityisellä sektorilla, työt loppuisi lyhyeen. Työntekijöistä saadaan paras irti positiivisella johtamiselle joissa alaisille annetaan työtehtäviä ja luotetaan että ne hoitaa asiansa ilman kyttäystä. Positiivinen palaute ja se että johto huomaa mitä on tehty ja antaa niistä kiitosta, on parasta motivaatiota. Johto joka kyselee alaisiltaan mielipiteitä ja pyytää matalalla kynnyksellä tuomaan johdon tietoon kaikki epäkohdat ja kehitysideat, on pidetty ja tuottaa tulosta. Autoritäärinen johtaminen saa työntekijät voimaan huonosti ja työmotivaatio laskee. Tehdään vain se minimi ja lähdetään kotiin. Johdon tehtävä on pitää huoli että työntekijä voi hyvin, kaikista tärkein tehtävä.
Mielestäni aina ei pomokaan voi johtaa positiivisen ppalautteen avulla tai olla se paras kaveri. Jos joku asia menee ihan perseelleen, deadlinet kusee kun ei pidetä aikatauluista kiinni tai koneet seisoo miljoonat eurot tappiolla tunnissa, niin ei silloin voi vaan tsempata että hyvä jeppe kyllä se ens kerralla onnistuu sitä osaa tietynlaiset ihmiset käyttää hyväksi heti ja oppii tekemään työt sieltä mistä aita on matalin tai mielellään ei aitaa ollenkaan. Ja sitten toinen ääripää ottaa pahasti itseensä jos joskus erehtyy sanomaan asiasta jämäkämmin ja on sitten työterveydessä.
Voitko hiukan avata tuota kommenttiasi, että olet tosi tarkka siitä, että on tehty, kuten olet käskenyt? Ja millaisia työtehtäviä olet jakanut sukupuoli kriteerinä?
Monesti on nimittäin niin, että samanlaiseen lopputulokseen voi päästä useammallakin tavalla, eikä ole yhtä ainoaa ja oikeaa tapaa tehdä. Oma työskentelytyylini on sellainen, että valmistellessani jotain työtä käyn mielessäni samanaikaisesti läpi, miten se olisi järkevintä ja aikaa tuhlaamatta lopulta toteuttaa. Se ei ole aina annettujen suunnitelmien ja ohjeiden mukaan pilkuntarkasti tehty, mutta lopputulos on. Tämä vaatii tietysti riittävästi kokemusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidän kasuaalijohtajista. Eivät mikromanageeraa, keskittyvät suuriin linjoihin, luottavat alaisiinsa ja näiden taitoihin, lähteä saa kun työt on tehty, ei kelloa tuijottaen.
Joku tekee työt hutaisten, joku huolella.
Ei niskan takana kyttääminen muuta asiaa mitenkään, päinvastoin.
Itsereflektiosi kertoo, että et ole johtajana pahimmasta päästä. Jos kohtelet alaisiasi tasapuolisesti ja asiallisesti, luulen, että autoritääriset piirteesi eivät ole haitaksi. Itselläni on ikävä kyllä kokemuksia huonoista autoritäärisistä pomoista - varsinkin tasapuolinen kohtelu ja asiallisuus loistivat poissaolollaan.