uskon että kärsimysten määrä elämässä on vakio.

Aina kun tapahtuu jotain tosi hyvää, niin sen jälkeen tapahtuu jotain pahaa ja toistepäin.



Siksi pelkäisin voittaa esim. lotossa, mutta veikkaan kuitenkin.

Tajuan kyllä tavallaan mitä tarkoitat, ja monessa asiassahan se pitääkin paikkaansa... mutta miten tuollainen logiikka sopii nyt vaikka yllättäviin sairauksiin ja läheisten kuolemiin yms?



Miten [b]omat valinnat [/b]nyt esim. vaikuttavat siihen, jäävätkö kaverit auton alle tai saako paras ystävä syövän, tai hakkasiko äiti silloin kun itse on pieni, tai syntyykö lapsi vaikeasti vammaisena (jos nyt oletetaan, ettei kyseessä ole esim. FAS) jne.?

tämä on taas just niiden puhetta joilla ei oikeasta kärsimyksestä ja surista taakoista ole mitään tietoa.

Elän nyt elämässäni seesteistä aikaa, mutta takana on tuulia enemmän kuin uskon kaikkien ikinä kokevan. Toisaalta uskon siihen, että kaiken eletyn elämän jälkeen en usko, että minua voi enää kohdata suuret murheet.



Takana minulla on elämistä alkoholistiperheessä, vanhempien ero, äidin exän väkivaltaisuus, äidin itsemurha, isän rappiokierre, isän itsemurha, sijaiskoti jossa seksuaalista ja henkistä väkivaltaa, rahattamuutta, kodittomuutta, väkivaltainen ex-mies joka yritti tappaa minut, lapsen vammaisuus.



Tuntuu siltä, että viimeiset vuodet olen todella saanut elää kun asiat ovat olleet hyvin. Minulla on paljon enemmän kuin ikinä uskoin saavani; koti, hyvä parisuhde, lapsia ja ruokaa jääkaapissa.

Nyt olen 40, enkä todellakaan usko. Oma elämä on ollut täynnä kärsimystä. Omilla valinnoilla voi vaikuttaa ehkä murto-osaan tapahtumista, suurin osa on pelkkää sattumaa.



En usko horoskooppeihin, en kohtaloon enkä numerologiaan.

Vierailija:

Toisille se tulee lapsettomuutena ja itse esim. olen ollut koulukiusattu ja esikoslapsellamme on hieman ongelmia kehityksessä. Ne jotka ovat lapsettomia saattavat samalla säästyä paljon isommilta kärsimyksiltä. (Ymmärsiköhän kukaan?)

Olen jo reilun kolmenkympin iässä kokenut oman perheenjäsenen kuoleman ja toisen hengenvaarallisen sairauden lisäksi parhaan ystäväni kuoleman. Ja tämä vain omassa perheessä, vanhemmista ja sisaruksista nyt puhumattakaan.

Toisilla on maailmassa huonompi onni kuin toisilla, ja itse uskon, että kärsimykset eivät todellakaan jakaudu tasaisesti ihmisille. Jo se, minne sitä sattuu syntymään ja kenelle, sanelee niin paljon. Miten voitaisiin edes verrata länsimaalaisen, muuten onnellisen, kylläisen ja perusterveen tahattomasti lapsettoman kärsimystä (ja olen sellainen itsekin) ja vaikkapa sellaisen ihmisen kärsimystä, joka on jäänyt lapsena orvoksi jossakin kolmannen maailman slummissa, nähnyt aina nälkää, ei koskaan voinut päättää omasta elämästään, eikä toivoa ole oikein koskaan edes ollut?



Ja eipä tuo kärsimys ihan täällä omassa yhteiskunnassakaan tasaisesti tunnu jakautuvan. Oikeastaan päinvastoin. Joskus kun katselee ympärilleen, tuntuu siltä, että suurimmat murheet kasautuvat yksien ja samojen niskaan...

en usko hyvään tuuriin/pahaan tuuriin on vain ihmisiä jotka valitsevat oikein/ihmisiä jotka aina valitsevat väärin.......



Sitten voivotellaan kun AINA samoille käy huonosti..... oma vika mitäs tekivät vääriä valintoja/vääriä päätöksiä....

2