Onko KAJ yhden hitin ihme?

Itse on ehdottomasti team Jakob, vaikka heitä kaikkia äärettömän paljon ihailenkin. Olen jopa miettinyt, että ilman Jakobia en ehkä olisi näin kajahtanut. Kyllä se vaan on juuri hänen karismaattisuutensa ja säteilynsä, joka on minut saanut koukkuun.

Mello-finaalin BBB tuli katsottua seuraavana aamuna (kiitos IS.fi:n uutisoinnin) ja olihan Jakob nyt ihana alun lähikuvassa, aattelin että osaahan tuo söpö poika laulaakin... Kevin taas niin komea ja hänen monipuolisuutensa käsittämättömän ihastuttavaa. Axel on ihailtava monitaituri, ilman hänen sinnikkyyttään manageroinnissa olisi humorgruppen varmaan voinut hyytyä jossain vaiheessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen Team Axelit jäsen. Mutta en silti voi sille mitään, että keikan aikana huomaan katseeni hakeutuvan useimmiten Jakobiin. 

Miksi kutsutaan hajataittoisuutta, jossa katse leviää kolmeen suuntaan? Mulla on se. Ja jos pakottaudun tiivistämään katseen, iskee fomo. Täytyykö mun vaan hakeutua niin kauas, että nää äijät näkyvät yhtaikaa ilman että silmät alkavat harittamisen lisäksi pyöriä hillittömästi?

Oftalmologia on mulle vierasta maaperää, mutta eiköhän tästä ketjusta löydy senkin asiantuntija. Näin maallikkona suosittelisin ensimmäisenä vaihtoehtona vähän taaemmas siirtymistä, kuten ehdotatkin. Olisihan se traagista, jos sun silmäsi jumittuisivat lopullisesti jollekin omituiselle kiertoradalle holtittomasti kieppumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruotsissahan ei muuten ainakaan aiemmin tilastoitu sinne muuttavien kotikieltä mitenkään, vaan Suomen kansalainen sai automaattisesti sikäläiseltä Migriltä dokumentit suomeksi (mikä oli varmaan ihmetyksen aihe vaikka Ahvenanmaalta tai Vöyriltä kotoisin oleville). 

Tuosta oletuksesta, että Suomesta tullut on suomenkielinen, on Mark Levengood kertonut kuvaavia esimerkkejä. Helsingissä kasvaneena hän sentään ymmärsi paperit. - Pari vuotta sitten selvittelin äidinkielen tms. rekisteröintiä ja tilastointia. Ainakin lähialueilla Suomi on harvinainen poikkeus: meillä on tarkkoja tilastoja kuntien kielisuhteista, ja niitä on julkaistu jo Venäjän ajan lopulla (netissä on, opasti Tilastokeskus). Norjassa esimerkiksi esitetään lukuja saamelaisten/saamenkielisten määristä, mutta ne ovat arvioita eivätkä pohjaudu väestörekisteriin vaan tilastoihin koulujen opetuskielestä. Belgiassa kieliryhmien väliset tulehtuneet suhteet eivät kestäisi äidinkielen rekisteröimistä. "Belgium has been divided in 4 “language territories” and “language borders” have been set. Also, three Communities have been created. To freeze the situation, no official counts of the number of speakers of this or that native language are allowed. But there are data on foreign spoken languages in Belgium thanks to the Adult Education Survey." 

Kiitos, kiinnostavaa ja samalla hämmästyttävää tietoa, varsinkin Belgia-osuus. Meillähän vallitsee tuohon nähden huomattava kielisopu (kauas on tultu - onneksi - 1930-luvulta ja varhemmaltakin ajalta, 1800-luvulta ja 1900-luvun alusta). Mietityttää, millainen tilanne on sitten esimerkiksi Sveitsissä tai Kanadassa.

Muistan vanhan valmennuskurssin opettajan joka kertoi 90-luvun alun Belgiasta tarinan.

Paikallisjuna lähtee ranskankieliseltä alueelta ja konduktööri puhuu vain ranskaa, Brysselin rajalla hän puhkeaa kaksikieliseksi ja saavuttaessa flaamialueelle hän unohtaa ranskan

Mutta kun sama juna jatkaa Alankomaiden puolelle, kuulutukset tulevatkin taas sekä hollanniksi että ranskaksi. (Sekä muistaakseni englanniksi, tästäkin on neljännesvuosisata aikaa.) Rajan takana kielisuhteet eivät ilmeisesti ahdista samalla tavalla, joten molempia kieliä voidaan käyttää yhtä aikaa.

Nyt kun uusin Närmast vinner -osio on nähty myös Yle Femillä, tuli mieleen: Osaammekohan laskea, kuinka monta julkista esiintymiskertaa kolmikollamme on ollut kilpailijoiden löytämässä tutussa kaupungissa uransa aikana? Firmakeikkoja, yksityistilaisuuksia yms. ei lasketa. 

Hahmottelua aluksi: 
Wasa Teater & Ritz: Pjäs elo Pjas, Gambämark, Botnia Paradise, kiertueiden Vaasan-osuudet, levyjulkkarit... 
Jäähalli (Sähkö Areena), Kaarlen kenttä, Lemonsoft Stadion (ent. Elisa Stadion, Hietalahti) 
Muitakin paikkoja? Botniahallen on naapurikunnan puolella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen Team Axelit jäsen. Mutta en silti voi sille mitään, että keikan aikana huomaan katseeni hakeutuvan useimmiten Jakobiin. 

Miksi kutsutaan hajataittoisuutta, jossa katse leviää kolmeen suuntaan? Mulla on se. Ja jos pakottaudun tiivistämään katseen, iskee fomo. Täytyykö mun vaan hakeutua niin kauas, että nää äijät näkyvät yhtaikaa ilman että silmät alkavat harittamisen lisäksi pyöriä hillittömästi?

Mä olen ratkaissut tämän ongelman ostamalla niin paljon keikkalippuja, että malttaa katsoa yhtä kerrallaan, kun tietää, että taas kohta pääsee seuraavalle keikalle katsomaan toista.

Tämä melkein toimii, mutta vain melkein. Jälkikäteen huomaan videoista, että jotain jäi taas näkemättä ja iskee jälkikäteis-fomo, vaikka on ollut itse paikalla. 

Tätä on kajahtaneen Gunillan ahdinko raaimmillaan.

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun uusin Närmast vinner -osio on nähty myös Yle Femillä, tuli mieleen: Osaammekohan laskea, kuinka monta julkista esiintymiskertaa kolmikollamme on ollut kilpailijoiden löytämässä tutussa kaupungissa uransa aikana? Firmakeikkoja, yksityistilaisuuksia yms. ei lasketa. 

Hahmottelua aluksi: 
Wasa Teater & Ritz: Pjäs elo Pjas, Gambämark, Botnia Paradise, kiertueiden Vaasan-osuudet, levyjulkkarit... 
Jäähalli (Sähkö Areena), Kaarlen kenttä, Lemonsoft Stadion (ent. Elisa Stadion, Hietalahti) 
Muitakin paikkoja? Botniahallen on naapurikunnan puolella. 

Mikä Närmast vinner?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen Team Axelit jäsen. Mutta en silti voi sille mitään, että keikan aikana huomaan katseeni hakeutuvan useimmiten Jakobiin. 

Miksi kutsutaan hajataittoisuutta, jossa katse leviää kolmeen suuntaan? Mulla on se. Ja jos pakottaudun tiivistämään katseen, iskee fomo. Täytyykö mun vaan hakeutua niin kauas, että nää äijät näkyvät yhtaikaa ilman että silmät alkavat harittamisen lisäksi pyöriä hillittömästi?

Lääketiede kovin yksioikoisesti määrittelee monet poikkeusilmiöt sairauksiksi tai vammoiksi, jotka tarvitsevat hoitoa tai korjausta. Mutta niinhän se ei ole ollenkaan. Moni neurokirjon ihminen näkee maailman selvemmin ja yksityiskohtaisemmin kuin perustallaaja. Ja sun harvinaislaatuinen hajataittoisuus on lahja! Kolmeen suuntaan leviävä katse tavoittaa kaikki tärkeät kohteet kerralla siinä missä me normaalit puusilmät joudutaan tyytymään vain yhteen.

Eka keikka viime vuonna meni pelkästään Jakobin tuijotteluksi, koska olin niin iloinen hänen ilostaan. Vaikka seisoimmekin sillä kertaa ”Axelin puolella” (mielestäni on ihanaa, että kansainvälisillä kajahtaneilla on omat sanat korvaamassa tylsiä ”oikea” ja ”vasen” -käsitteitä). 

Sittemmin olen seissyt ja joskus istunutkin myös Kevinin puolella sekä keskellä, ja jokainen keikka on erilainen myös siitä riippuen. Sitten taas luen täältä kuvailuja tämän kesän Djurönäset-keikasta, enkä tunnista niitä ollenkaan — ehkä katselin sitä liikaa kaverini silmien kautta, kun olin hänet rukan sinne raahannut? 

Koska olen kuitenkin lievästi Team Kevin, lienee kuitenkin parasta, että en ole jatkossa sillä puolella, jotta näen keikasta jotain muutakin eikä tajunta täyty kokonaan hänen hymystään ja muuveistaan.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen Team Axelit jäsen. Mutta en silti voi sille mitään, että keikan aikana huomaan katseeni hakeutuvan useimmiten Jakobiin. 

Miksi kutsutaan hajataittoisuutta, jossa katse leviää kolmeen suuntaan? Mulla on se. Ja jos pakottaudun tiivistämään katseen, iskee fomo. Täytyykö mun vaan hakeutua niin kauas, että nää äijät näkyvät yhtaikaa ilman että silmät alkavat harittamisen lisäksi pyöriä hillittömästi?

Mä olen ratkaissut tämän ongelman ostamalla niin paljon keikkalippuja, että malttaa katsoa yhtä kerrallaan, kun tietää, että taas kohta pääsee seuraavalle keikalle katsomaan toista.

Tämä melkein toimii, mutta vain melkein. Jälkikäteen huomaan videoista, että jotain jäi taas näkemättä ja iskee jälkikäteis-fomo, vaikka on ollut itse paikalla. 

Tätä on kajahtaneen Gunillan ahdinko raaimmillaan.

Tunnistan jälkikäteis-fomon😅

Meinasinkin hiljattain jopa kirjoittaa siitä, mutta jätin sitten väliin kun ajattelin, että tämä ongelma on varmaan vain omassa päässäni.

Vierailija kirjoitti:

Eka keikka viime vuonna meni pelkästään Jakobin tuijotteluksi, koska olin niin iloinen hänen ilostaan. Vaikka seisoimmekin sillä kertaa ”Axelin puolella” (mielestäni on ihanaa, että kansainvälisillä kajahtaneilla on omat sanat korvaamassa tylsiä ”oikea” ja ”vasen” -käsitteitä). 

Sittemmin olen seissyt ja joskus istunutkin myös Kevinin puolella sekä keskellä, ja jokainen keikka on erilainen myös siitä riippuen. Sitten taas luen täältä kuvailuja tämän kesän Djurönäset-keikasta, enkä tunnista niitä ollenkaan — ehkä katselin sitä liikaa kaverini silmien kautta, kun olin hänet rukan sinne raahannut? 

Koska olen kuitenkin lievästi Team Kevin, lienee kuitenkin parasta, että en ole jatkossa sillä puolella, jotta näen keikasta jotain muutakin eikä tajunta täyty kokonaan hänen hymystään ja muuveistaan.  

Mitä pidit tämän vuoden Djurönäsetin keikasta? Oliko täällä kerrottu jotain mitä sinä et keikalla huomannut vai oliko tunnelma toisenlainen kuin itse koit?

Kaverisi ei ilmeisesti ollut kajahtanut. Mitä hän keikasta ajatteli ja aikooko hän mennä uusille keikoille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun uusin Närmast vinner -osio on nähty myös Yle Femillä, tuli mieleen: Osaammekohan laskea, kuinka monta julkista esiintymiskertaa kolmikollamme on ollut kilpailijoiden löytämässä tutussa kaupungissa uransa aikana? Firmakeikkoja, yksityistilaisuuksia yms. ei lasketa. 

Hahmottelua aluksi: 
Wasa Teater & Ritz: Pjäs elo Pjas, Gambämark, Botnia Paradise, kiertueiden Vaasan-osuudet, levyjulkkarit... 
Jäähalli (Sähkö Areena), Kaarlen kenttä, Lemonsoft Stadion (ent. Elisa Stadion, Hietalahti) 
Muitakin paikkoja? Botniahallen on naapurikunnan puolella. 

Mikä Närmast vinner?

På Spåret-ohjelman yksi osuus.

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun uusin Närmast vinner -osio on nähty myös Yle Femillä, tuli mieleen: Osaammekohan laskea, kuinka monta julkista esiintymiskertaa kolmikollamme on ollut kilpailijoiden löytämässä tutussa kaupungissa uransa aikana? Firmakeikkoja, yksityistilaisuuksia yms. ei lasketa. 

Hahmottelua aluksi: 
Wasa Teater & Ritz: Pjäs elo Pjas, Gambämark, Botnia Paradise, kiertueiden Vaasan-osuudet, levyjulkkarit... 
Jäähalli (Sähkö Areena), Kaarlen kenttä, Lemonsoft Stadion (ent. Elisa Stadion, Hietalahti) 
Muitakin paikkoja? Botniahallen on naapurikunnan puolella. 

V:n kaupunki siis kyseessä. Bändille tulee tänä syksynä täyteen 17 vuotta (!), joten eiköhän he ole ehtineet siellä(kin) heittää keikkaa X ja Y kertaa. Ei niitä kaikkia voi varmaan mistään tarkistaa, kun ei ne kamerat ennen vanhaan heiluneet nykyiseen malliin tai ainakaan tuotoksia ei julkaistu millään yleisillä foorumeilla. Mahtavatko olla itsekään niitä listanneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen Team Axelit jäsen. Mutta en silti voi sille mitään, että keikan aikana huomaan katseeni hakeutuvan useimmiten Jakobiin. 

Miksi kutsutaan hajataittoisuutta, jossa katse leviää kolmeen suuntaan? Mulla on se. Ja jos pakottaudun tiivistämään katseen, iskee fomo. Täytyykö mun vaan hakeutua niin kauas, että nää äijät näkyvät yhtaikaa ilman että silmät alkavat harittamisen lisäksi pyöriä hillittömästi?

Lääketiede kovin yksioikoisesti määrittelee monet poikkeusilmiöt sairauksiksi tai vammoiksi, jotka tarvitsevat hoitoa tai korjausta. Mutta niinhän se ei ole ollenkaan. Moni neurokirjon ihminen näkee maailman selvemmin ja yksityiskohtaisemmin kuin perustallaaja. Ja sun harvinaislaatuinen hajataittoisuus on lahja! Kolmeen suuntaan leviävä katse tavoittaa kaikki tärkeät kohteet kerralla siinä missä me normaalit puusilmät joudutaan tyytymään vain yhteen.

Kun kahteen suntaan harottavia silmiä kutsutaan munankeittäjän silmiksi (toinen katsoo munia ja toinen munakelloa), niin onko kolmeen suuntaan harottavat sitten gunillan silmät vai onko tälle joku kuvaavampi termi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen Team Axelit jäsen. Mutta en silti voi sille mitään, että keikan aikana huomaan katseeni hakeutuvan useimmiten Jakobiin. 

Miksi kutsutaan hajataittoisuutta, jossa katse leviää kolmeen suuntaan? Mulla on se. Ja jos pakottaudun tiivistämään katseen, iskee fomo. Täytyykö mun vaan hakeutua niin kauas, että nää äijät näkyvät yhtaikaa ilman että silmät alkavat harittamisen lisäksi pyöriä hillittömästi?

Lääketiede kovin yksioikoisesti määrittelee monet poikkeusilmiöt sairauksiksi tai vammoiksi, jotka tarvitsevat hoitoa tai korjausta. Mutta niinhän se ei ole ollenkaan. Moni neurokirjon ihminen näkee maailman selvemmin ja yksityiskohtaisemmin kuin perustallaaja. Ja sun harvinaislaatuinen hajataittoisuus on lahja! Kolmeen suuntaan leviävä katse tavoittaa kaikki tärkeät kohteet kerralla siinä missä me normaalit puusilmät joudutaan tyytymään vain yhteen.

Kun kahteen suntaan harottavia silmiä kutsutaan munankeittäjän silmiksi (toinen katsoo munia ja toinen munakelloa), niin onko kolmeen suuntaan harottavat sitten gunillan silmät vai onko tälle joku kuvaavampi termi?

Täytyy olla joku muu termi, koska osa gunilloista on yhden miehen naisia ja pitävät fokuksen tiukasti suosikissaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen Team Axelit jäsen. Mutta en silti voi sille mitään, että keikan aikana huomaan katseeni hakeutuvan useimmiten Jakobiin. 

Miksi kutsutaan hajataittoisuutta, jossa katse leviää kolmeen suuntaan? Mulla on se. Ja jos pakottaudun tiivistämään katseen, iskee fomo. Täytyykö mun vaan hakeutua niin kauas, että nää äijät näkyvät yhtaikaa ilman että silmät alkavat harittamisen lisäksi pyöriä hillittömästi?

Lääketiede kovin yksioikoisesti määrittelee monet poikkeusilmiöt sairauksiksi tai vammoiksi, jotka tarvitsevat hoitoa tai korjausta. Mutta niinhän se ei ole ollenkaan. Moni neurokirjon ihminen näkee maailman selvemmin ja yksityiskohtaisemmin kuin perustallaaja. Ja sun harvinaislaatuinen hajataittoisuus on lahja! Kolmeen suuntaan leviävä katse tavoittaa kaikki tärkeät kohteet kerralla siinä missä me normaalit puusilmät joudutaan tyytymään vain yhteen.

Kun kahteen suntaan harottavia silmiä kutsutaan munankeittäjän silmiksi (toinen katsoo munia ja toinen munakelloa), niin onko kolmeen suuntaan harottavat sitten gunillan silmät vai onko tälle joku kuvaavampi termi?

Täytyy olla joku muu termi, koska osa gunilloista on yhden miehen naisia ja pitävät fokuksen tiukasti suosikissaan.

Sopisiko multippeli kajastus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eka keikka viime vuonna meni pelkästään Jakobin tuijotteluksi, koska olin niin iloinen hänen ilostaan. Vaikka seisoimmekin sillä kertaa ”Axelin puolella” (mielestäni on ihanaa, että kansainvälisillä kajahtaneilla on omat sanat korvaamassa tylsiä ”oikea” ja ”vasen” -käsitteitä). 

Sittemmin olen seissyt ja joskus istunutkin myös Kevinin puolella sekä keskellä, ja jokainen keikka on erilainen myös siitä riippuen. Sitten taas luen täältä kuvailuja tämän kesän Djurönäset-keikasta, enkä tunnista niitä ollenkaan — ehkä katselin sitä liikaa kaverini silmien kautta, kun olin hänet rukan sinne raahannut? 

Koska olen kuitenkin lievästi Team Kevin, lienee kuitenkin parasta, että en ole jatkossa sillä puolella, jotta näen keikasta jotain muutakin eikä tajunta täyty kokonaan hänen hymystään ja muuveistaan.  

Mitä pidit tämän vuoden Djurönäsetin keikasta? Oliko täällä kerrottu jotain mitä sinä et keikalla huomannut vai oliko tunnelma toisenlainen kuin itse koit?

Kaverisi ei ilmeisesti ollut kajahtanut. Mitä hän keikasta ajatteli ja aikooko hän mennä uusille keikoille?

Olihan se hieno! Keikkapaikka on tosiaan pieni ja tunnelmallinen, ja koko se aluehan on aivan mahtava, ihan muunlaista saaristoa kuin tällaisen stadilaisen ymmärrys saaristosta (saaret ja hienot sillat vain jatkuvat ja jatkuvat, vanhoja ja hienoja rakennuksia löytyy, mutta ihan nykyaikaistakin ympärivuotista elämää kouluineen ja kauppoineen). 

Viime vuoden keikan jälkeen iski Djurö-FOMO, koska se vaikutti niin intensiiviseltä. Ehkä minun olisi pitänyt tunkea n. 20 vakkari-ekariviläisten joukkoon (jotkut tunnistinkin ja yhden kanssa juttelin), niin olisi iskenyt samalla tavalla kuin mitä olin kuvitellut? Toisaalta halusin myös viettää laatuaikaa ystäväni kanssa, joka kyllä tykkäsi keikasta ja hänelle aiemmin lähettämistäni videoista, mutta joka ei ainakaan siltä istumalta aivan hurahtanut. Keskustelimme myös parin keski-ikäisen paikallisen kanssa jotka olivat tulleet keikalle lähinnä uteliaisuuttaan ja joiden pöytään ajauduimme sillä aikaa kuin varsinaisen ”tanssilavan” portsarit jäivät miettimään keskenään, olisimmeko saaneet mennä sinne 0,5-prosenttisten juomiemme kanssa :-D (Kysymys oli siis nimenomaan, ovatko nämä alkoholijuomia, eikä yllättävää kyllä lasipullot.)

Mukana oli myös paljon pieniäkin lapsia, joille muu keikka ei tietty ollut kovin kiinnostava vaan aikalailla Bastun odottamista. Siinä näiden tosifanien ja satunnaiskuuntelijoiden välissä sitten seisoimme ja tanssimme. Gelateria, joka ei ole minuun uponnut aiemmin, toimi erittäin hyvin livenä. Tech Supportia, jota olin juuri mainostanut sveduille, jäin kaipaamaan. Se ei ole mielestäni heidän parhaimpien biisien joukossa, mutta niin selkeä ja hauska, että toimii hyvin tutustuttaessa ihmisiä heidän musiikkiinsa ja huumoriinsa. Ylipäätään keikka sai mielestäni kunnolla tulta alleen vasta illan pimetessä, huomaan että kuvasin ainoat pari videota ennen sitä ja aika valjuilta näyttävät. 

En tiedä, lähtisinkö sinne asti uudelleen, ellen yhdistäisi sitä johonkin muuhun tai esim. ystäväni itse ehdottaisi tätä. Toisaalta olen todella tyytyväinen, että kävin. Saako tässä nyt sitten itsekään omista mielipiteistään selvää? :-)

Virallisen linkittäjän understudylle iso kiitos! Minä kipitin ennen aamuyhdeksää naputtelemaan svenska.yle-havainnon. Tiedän kokemuksesta että linkitys ei onnistu minun laitteillani ja/tai taidoillani, joten apu oli nytkin tervetullutta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen Team Axelit jäsen. Mutta en silti voi sille mitään, että keikan aikana huomaan katseeni hakeutuvan useimmiten Jakobiin. 

Miksi kutsutaan hajataittoisuutta, jossa katse leviää kolmeen suuntaan? Mulla on se. Ja jos pakottaudun tiivistämään katseen, iskee fomo. Täytyykö mun vaan hakeutua niin kauas, että nää äijät näkyvät yhtaikaa ilman että silmät alkavat harittamisen lisäksi pyöriä hillittömästi?

Lääketiede kovin yksioikoisesti määrittelee monet poikkeusilmiöt sairauksiksi tai vammoiksi, jotka tarvitsevat hoitoa tai korjausta. Mutta niinhän se ei ole ollenkaan. Moni neurokirjon ihminen näkee maailman selvemmin ja yksityiskohtaisemmin kuin perustallaaja. Ja sun harvinaislaatuinen hajataittoisuus on lahja! Kolmeen suuntaan leviävä katse tavoittaa kaikki tärkeät kohteet kerralla siinä missä me normaalit puusilmät joudutaan tyytymään vain yhteen.

Kun kahteen suntaan harottavia silmiä kutsutaan munankeittäjän silmiksi (toinen katsoo munia ja toinen munakelloa), niin onko kolmeen suuntaan harottavat sitten gunillan silmät vai onko tälle joku kuvaavampi termi?

Täytyy olla joku muu termi, koska osa gunilloista on yhden miehen naisia ja pitävät fokuksen tiukasti suosikissaan.

Sopisiko multippeli kajastus?

Lukitsemme tämän. Ja seuraava kysymys: onko multippelin kajastus synnynnäistä vai saako sen hankittua itselleen tarkoituksellisesti? Mä olen nimittäin kolmen (Kaj-)miehen nainen, joten tämä olis mulle välttämätön ominaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen Team Axelit jäsen. Mutta en silti voi sille mitään, että keikan aikana huomaan katseeni hakeutuvan useimmiten Jakobiin. 

Miksi kutsutaan hajataittoisuutta, jossa katse leviää kolmeen suuntaan? Mulla on se. Ja jos pakottaudun tiivistämään katseen, iskee fomo. Täytyykö mun vaan hakeutua niin kauas, että nää äijät näkyvät yhtaikaa ilman että silmät alkavat harittamisen lisäksi pyöriä hillittömästi?

Lääketiede kovin yksioikoisesti määrittelee monet poikkeusilmiöt sairauksiksi tai vammoiksi, jotka tarvitsevat hoitoa tai korjausta. Mutta niinhän se ei ole ollenkaan. Moni neurokirjon ihminen näkee maailman selvemmin ja yksityiskohtaisemmin kuin perustallaaja. Ja sun harvinaislaatuinen hajataittoisuus on lahja! Kolmeen suuntaan leviävä katse tavoittaa kaikki tärkeät kohteet kerralla siinä missä me normaalit puusilmät joudutaan tyytymään vain yhteen.

Kun kahteen suntaan harottavia silmiä kutsutaan munankeittäjän silmiksi (toinen katsoo munia ja toinen munakelloa), niin onko kolmeen suuntaan harottavat sitten gunillan silmät vai onko tälle joku kuvaavampi termi?

Täytyy olla joku muu termi, koska osa gunilloista on yhden miehen naisia ja pitävät fokuksen tiukasti suosikissaan.

Sopisiko multippeli kajastus?

Lukitsemme tämän. Ja seuraava kysymys: onko multippelin kajastus synnynnäistä vai saako sen hankittua itselleen tarkoituksellisesti? Mä olen nimittäin kolmen (Kaj-)miehen nainen, joten tämä olis mulle välttämätön ominaisuus.

Toivottavasti täältä löytyisi joku kokemusasiantuntija auttamaan Gunillaa hädässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eka keikka viime vuonna meni pelkästään Jakobin tuijotteluksi, koska olin niin iloinen hänen ilostaan. Vaikka seisoimmekin sillä kertaa ”Axelin puolella” (mielestäni on ihanaa, että kansainvälisillä kajahtaneilla on omat sanat korvaamassa tylsiä ”oikea” ja ”vasen” -käsitteitä). 

Sittemmin olen seissyt ja joskus istunutkin myös Kevinin puolella sekä keskellä, ja jokainen keikka on erilainen myös siitä riippuen. Sitten taas luen täältä kuvailuja tämän kesän Djurönäset-keikasta, enkä tunnista niitä ollenkaan — ehkä katselin sitä liikaa kaverini silmien kautta, kun olin hänet rukan sinne raahannut? 

Koska olen kuitenkin lievästi Team Kevin, lienee kuitenkin parasta, että en ole jatkossa sillä puolella, jotta näen keikasta jotain muutakin eikä tajunta täyty kokonaan hänen hymystään ja muuveistaan.  

Mitä pidit tämän vuoden Djurönäsetin keikasta? Oliko täällä kerrottu jotain mitä sinä et keikalla huomannut vai oliko tunnelma toisenlainen kuin itse koit?

Kaverisi ei ilmeisesti ollut kajahtanut. Mitä hän keikasta ajatteli ja aikooko hän mennä uusille keikoille?

Olihan se hieno! Keikkapaikka on tosiaan pieni ja tunnelmallinen, ja koko se aluehan on aivan mahtava, ihan muunlaista saaristoa kuin tällaisen stadilaisen ymmärrys saaristosta (saaret ja hienot sillat vain jatkuvat ja jatkuvat, vanhoja ja hienoja rakennuksia löytyy, mutta ihan nykyaikaistakin ympärivuotista elämää kouluineen ja kauppoineen). 

Viime vuoden keikan jälkeen iski Djurö-FOMO, koska se vaikutti niin intensiiviseltä. Ehkä minun olisi pitänyt tunkea n. 20 vakkari-ekariviläisten joukkoon (jotkut tunnistinkin ja yhden kanssa juttelin), niin olisi iskenyt samalla tavalla kuin mitä olin kuvitellut? Toisaalta halusin myös viettää laatuaikaa ystäväni kanssa, joka kyllä tykkäsi keikasta ja hänelle aiemmin lähettämistäni videoista, mutta joka ei ainakaan siltä istumalta aivan hurahtanut. Keskustelimme myös parin keski-ikäisen paikallisen kanssa jotka olivat tulleet keikalle lähinnä uteliaisuuttaan ja joiden pöytään ajauduimme sillä aikaa kuin varsinaisen ”tanssilavan” portsarit jäivät miettimään keskenään, olisimmeko saaneet mennä sinne 0,5-prosenttisten juomiemme kanssa :-D (Kysymys oli siis nimenomaan, ovatko nämä alkoholijuomia, eikä yllättävää kyllä lasipullot.)

Mukana oli myös paljon pieniäkin lapsia, joille muu keikka ei tietty ollut kovin kiinnostava vaan aikalailla Bastun odottamista. Siinä näiden tosifanien ja satunnaiskuuntelijoiden välissä sitten seisoimme ja tanssimme. Gelateria, joka ei ole minuun uponnut aiemmin, toimi erittäin hyvin livenä. Tech Supportia, jota olin juuri mainostanut sveduille, jäin kaipaamaan. Se ei ole mielestäni heidän parhaimpien biisien joukossa, mutta niin selkeä ja hauska, että toimii hyvin tutustuttaessa ihmisiä heidän musiikkiinsa ja huumoriinsa. Ylipäätään keikka sai mielestäni kunnolla tulta alleen vasta illan pimetessä, huomaan että kuvasin ainoat pari videota ennen sitä ja aika valjuilta näyttävät. 

En tiedä, lähtisinkö sinne asti uudelleen, ellen yhdistäisi sitä johonkin muuhun tai esim. ystäväni itse ehdottaisi tätä. Toisaalta olen todella tyytyväinen, että kävin. Saako tässä nyt sitten itsekään omista mielipiteistään selvää? :-)

Minäkin olin paikalla tänä vuonna mutta en viime vuonna. Keikkakokemus on yksi parhaista, jolla olen ollut ja olen ollut aika monella. Osansa oli ihanalla ympäristöllä ja upealla säällä, mutta myös itse keikka oli mahtava. Koin, että ilo ja energia oli vastavuoroista KAJ:n ja yleisön välillä ja keikalla oli tietynlaista hassuttelua "normikeikkaa" enemmän.

Epäilen, ettei tunnelma kuitenkaan ihan yltänyt legendaarisen viime vuoden keikan tasolle. Siinä oli silloin varmaan osaltaan myös sellainen yllätysmomentti mukana. Kyseessä oli vähän pienempi ja tiivistunnelmaisempi keikka kuin heillä oli saunakiertueella siihen mennessä ollut. Yleisö pääsi todella lähelle ja näytti vähän jopa yllättävän KAJ:n intensiivisyydellään. He sitten palkitsivat antamalla kaikkensa ja jopa vähän yli.

Toivon, että myös ensi kesänä on keikka Djurönäsetissä. Jos on, yritän ehdottomasti päästä paikalle.