Te joiden lapset eivät olleet koulussa ns kympin oppilaita

Ensin yhteen ammattikouluun ja sitten toiseen. Sieltä amkiin. Töissä on ollut, naimisiin on mennyt, normaalia elämää elänyt. 

Toivomalleen alalle.

Poikaa ei oikein koskaan kovasti kiiinnostanut koulu, joten todistukset oli 7 luokkaa. Meni kuitenkin lukioon, koska halusi it-alalle töihin, pienestä asti harrastanut tietokoneita, koodaillutkin. Lukiosta sitten kirjoitti 5 L:ää ja ruotsista C:n, joten motivaatio oli selvästi kasvanut. Tällä hetkellä opiskelee tietojenkäsittelytiedettä Turun yliopistossa ja hyvin taitaa mennä opinnot.

Amis ja amk. Töissä on aina ollut opintojen ohella ja opintojen jälkeen kokopäivä töissä. Harrastaa, tapaa ystäviä, jne eli elää varmaan ihan tavallista elämää. 

Oli ysin oppilas ja pääsi pääsykokeilla haluamaansa paikkaan. Rakastaa sitä.

En tiedä miten lasten kävi. Potkin pihalle kun täyttivät 18 ja muutin muualle häpeän takia. Toinen sai 8 uskonnosta ja toinen enkusta vain ysin.

Yliopistossa molemmat, pääsykokeiden kautta, muutaman kerran hakivat.

Tosi hyvin pärjänneet. Ei lukiossa ja kirjoituksissa menestyminen kerro mitään, miten yliopistossa menestyy. Kyse on kiinnostuksesta ja  motivaatiosta. Nyt molemmilla hyvät kesätyöpaikat, jotka tukevat opintoja.

Vanhempien tehtävä on tukea, valitsipa lapsi millaisen opintopolun tahansa.

Tiedän tyypin, josta ylppäreiden  A-papereista huolimatta tuli tosi hyvä juristi.

Vanhempi ensin lukioon ja sieltä ylopistoon ja nuorempi ammattikoulun kautta teknilliseen korkeakouluun (nyk. Aaltoon)

Yliopiston kävi ja on vakituisessa virassa (jos nyt mikään valituista enää on). Lukio meni huonosti ja yo-todistus oli surkea. Pääsykokeeseen kuitenkin valmistautui huolella ja preppasin häntä itse. Jostain syystä valitsi saman alan.