5v. ei halua lähteä isänsä luo, miten toimia?
Sisarukset käyvät isänsä luona joka toinen viikonloppu ja lomilla. Edellisellä kerralla tuli ensimmäistä kertaa eteen, että nuorempi ei halunnutkaan lähteä. Puhui asiasta jo useampana päivänä ennen lähtöä ja sitten laittoi jarrut päälle myös lähtöhetkellä. Nyt on taas isä viikonloppu lähestymässä ja puhuu taas ettei lähde, että siskohan voisi mennä itsekseen.
Edellisellä kerralla isä kantoi lapsen autoon. Rauhoittui autossa ja sitten halusi että mieheni ja minä käydään antamassa autoon vielä lahtöhalit. Ja oli ollut matkan ajan rauhallinen ja hyväntuulinen.
Meillä siis käytäntö, että isä hakee heidän luokse ja me haemme sitten lapset taas takaisin sunnuntaina.
Onko muilla tälläisia kokemuksia ja miten olette niihin suhtautuneet ja päässeet asiassa eteenpäin? Hyviä vinkkejä kaivattaisiin.
Olen yrittänyt kysyä pojalta miksi ei halua lähteä, mutta ei ole siihen oikein osannut vastata. Ja viimeksi kun tuli takaisin kotiin, tuumasi, että ei ollut yhtään ikävä meitä.
Isällä ja lapsilla on aina olleet hyvät välit, että senkään puoleen ei pitäisi ongelmaa olla.
Kommentit (3)
pojalla toimivat välit isäänsä mutta yks kaks alkoi tulla kommenttia että hän ei halua lähteä viikonlopuksi isälleen. Välillä selitys oli että hänelle tulee äitiä ikävä ja välillä ei ollut mitään selitystä.
Kun tiesin että mitään ikävää ei ollut tapahtunut isä-viikonloppuina ja taas ikävälle ei valitettavasti voi mitään niin tapaamiset jatkui ihan normaalisti. Tietysti tuntui ikävältä jättää lapsi isälleen kun näki että tämä meinaa purskahtaa itkuun joka kerta. Isä keksi aina jotain mielipuuhaa sillä hetkellä kun lähdin pihasta ja tosiaan ei tämä ikävä kestänyt kuin 10-20 minuuttia ja sen jälkeen viikonloppu sujui aina hyvin.
Nämä vaikeudet kesti noin 2 kk ja sen jälkeen ei ole enää ollut ongelmia vaan tapaamiset sujuu taas ihan hyvin alusta loppuun.
Eli en kyllä suositteli että lapsi jättäisi tapaamisia väliin.
Tietysti lapsikin välillä väsyy siihen että paikkaa vaihdetaan ja on ikävä aina jompaa kumpaa vanhempaa.
Toivottavasti tilanne rauhoittuu pian.
Tuota minäkin olen ajatellut, että ei jätettäisi kuitenkaan isä viikonloppuja väliin, koska poika kuitenkin siellä aina lopulta hyvin viihtyy ja isäkin haluaa olla lasten kanssa. Välimatkaakin on melkein 100km, että satunnaiset tapaamiset muuten on hankalia järjestää.
Ja tuossa yhdessä pojan kanssa keksittiinkin, että polkupyörän voi ottaa isän luona jo käyttöön, kun meillä se on vielä muualla talvivarastossa, eikä sitä vielä tällä viikolla saada.
Eikä ole sen jälkeen sanonut ettei haluaisi lähteä.
Jospa se tosiaan on tuollaista eroahdistusta, minä kun olen nyt ollut itsekin sairasloman takia enemmän kotona ja yhteistä aikaa ollut meilläkin enemmän.
Luulisin, että tilanne tästä taas tasaantuu.
Kiitos tosiaan vielä jaqulinelle ja muusatarille mielipiteistä :)
äidistä. Viisivuotias on kuitenkin aika pieni olemaan erossa äidistä (tai lähivanhemmasta yleensä). Jos lasta vielä " pakotetaan" menemään, se lisää varmasti negatiivisuutta tapaamisia kohtaan. Toki pitää myös tarkistaa, onko siellä isällä varmasti kaikki asiat kunnossa.
Ei kai aikuinenkaan välttämättä halua mennä jonnekin säänöllisesti, vaikka paikka olisikin mukava ja ihmiset siellä tärkeitä. Kotona voi parhaiten rentoutua ja olla oma itsensä.
Voisiko viisivuotias olla menemättä jonkun aikaa isälleen? Jos isä ja lapsi tapaisivat vaikka jossain muualla: teillä kotona, mummolassa, puistossa tai jotain? Ehkä myöhemmin hän alkaa taas haluta isälleen. Tietenkin on tärkeää, ettei isä häviä lapsen elämästä pois.