sektio ja alatiesynnytys kumpikin nyt koettu!
Esikoiseni syntyi alakautta viisi vuotta sitten, synnytyksessä tuli kompikaatiota. Istukka ei irronnut ja sain kolmannen asteen repämät. Tuloksena runsas verenvuoto, arvioitu määrä 5l. Vielä jälkeen jouduin korjausleikkaukseen. Olin tosi huonossa kunnossa pitkään.
Tämän takia sain luvan synnyttää tämän toisen sektiolla. Lupa heltisi jo ennen kuin olin raskaana. Olin varautunut taistelemaan sektion puolesta, mutta missään vaiheessa ei päätäni yritetty kääntää. Leikkaamaan ehdittiin vaikka vauva halusi tulla ulos ennen sovittua päivää. Nyt siitä on kohta kuukausi, ja olen edelliseen verrattuna todella hyvässä kunnossa. Kipulääkitystä en ole tarvinnut enää pariin viikkoon, haava paranee hyvin. Ensimmäiset päivätkään eivät olleet mitään hirveitä, vaikka kipupumppua ei voitukaan laittaa epäonnistuneen epiduraalin takia.
Kaiken kaikkiaan sektio oli erittäin positiivinen kokemus, ei lainkaan niin paha kuin luulin. Tosin en ole kokenut " normaalia" alatiesynnytystä, joten en voi niitä täysin verrata. Pääasia, että molemmat vauvani ovat voineet hyvin. Tämä ei ole sektion puolestapuhe vaan vain minun kokemukseni.
Kommentit (8)
Olen myös miettinyt EML:nä sektioon menoa. Missä vaiheessa ilmoitit haluavasi EML-potilaaksi ja miten käytännössä toimit? Tarkoitan, että varasitko suoraan ajan jollekin tietylle synnytyslääkärille vai mitä? Entä mitä tuli maksamaan? Kelahan korvaa aika paljon, eikö? Miten sinuun suhtauduttiin sairaalassa? Itse olen miettinyt, että pidetäänkö jotenkin kummajaisena kun ei ns. " tavallinen" hoito kelpaa? Kiitos jos viitsit vastata :-)
... että sektio kokemuksesi on noin positiivinen...
Antaa toivoa minulle, joka haluaa ennen raskaaksi tuloa saada luvan sektioon, ja joka ei halua enää synnyttää alateitse ja kärsiä puoli vuotta ensin hirveitä kipuja kolmisen kuukautta ja loput aikaa epämukavaa ja normaalielämää häiritseviä tuntemuksia.
Esikoinen syntyi perätilan takia leikkauksella, toinen 4,6 kiloinen alakautta. Alatiesynnytys oli minulle melko kivuton, tosin istukka ei irronnut, vaan piti irrottaa nukutuksessa, myös verenhukkaa oli (eli ei ihan normaali synnytys). Silti itse toivon että tämä kohdussa oleva kolmas syntyy alakautta, vauvan hoito oli niin paljon mukavampaa ilman leikkaushaavaa ja toivuin alatie synnytyksestä paljon nopeammin.
Molemmat tavat voivat jättää pitkät kivut, se on sitä huonoa tuuria, siis myös leikkaushaavat aiheuttavat joskus pulmia. Eli halusin tällä vain sanoa sitä, että yleensä ei voi tietää niistä ongelmista mitä mahdollisesti on edessä, niitä voi tulla synnytti sitten alakautta tai sektiolla. Tärkeintä on aina että synnytyksessä huomioidaan niin lapsen kuin ädinkin turvallisuus. Ja äitiyteen se ei vaikuta sitten mitenkään, miten se vauva on sieltä kohdusta ulos tullut (tämä niille jotka murehtivat sitä että eivät ole voineet synnyttää normaalisti alakautta).
Terveisin Luhtavilla
En ole kokenut alatiesynnytystä ja sektionikin oli vasta viisi päivää sitten, mutta saanen silti osallistua keskusteluun. Itselleni suunniteltu sektio oli erittäin positiivinen kokemus, olin kuvitellut jotakin ihan muuta! Syön vieläkin vähän kipulääkettä, mutta olen kyllä hoitanut vauvaa ensimmäisen vuorokauden ajan ihan normaalisti (miksi en olisi, kun kipuja ei juurikaan ollut). (Itse asiassa monin kertaiset kivut tulivat maidon pakkautumisesta rintoihin, miksiköhän siitä puhutaan niin vähän?)
Itselläni asiaan voi ehkä osaltaan vaikuttaa sekin, että olin EML-sektiossa eli olin valinnut itse sekä leikkaavan lääkärin että anestesialääkärin. Molemmat olivat todellisia huippuammattilaisia ja kaikki meni kyllä heidänkin mielestään täydellisesti nappiin.
Olisin toki mielelläni synnyttänyt alateitse mikäli se olisi ollut kohdallani mahdollista, mutta näin ei ole. Uskon, että jokainen alatiesynnytys ja sektio on aivan omanlaisensa, joten pelkkä vertailu synnytystapojen välillä on varmasti hankalaa. En silti ihan täysin ymmärrä sitä, että sektiosta puhutaan niin voimakkaasti sävyyn " pitkä toipumisaika" jne. koska näinhän ei välttämättä ollenkaan ole. Aikaisemmin kuulemani perusteella en olisi todellakaan uskonut miten positiivinen ja " helppo" kokemus sektio voi olla.
LiinaMeri
Synnytin ensimmäisen lapseni alateitse imukupin avulla. Muistan synnytyksen pelkkänä ihanana asiana. Kipua en silloin tuntenut lainkaan koska olin ehkä liiankin puuduksissa.
Toinen lapseni syntyi hätäsektiolla jossa itse olin hereillä. Sekin ihana synnytys ja sain heti nähdä lapseni eikä leikkaussalissakaan tuntunut ollenkaan mitään kipua! Sanoivat että puhdistusvaihe voisi tuntua, mutta minullapa ei tuntunut yhtään missään eikä tullut pahaa oloa.
Sitten jos vertaan näitä kahta synnytystä, niin voin omasta kokemuksesta sanoa, että ensimmäisen synnytyksen jälkeen olin mielettömän kipeä. Istumaan en pystynyt kunnolla viikkoihin! Jälkitarkastuksen aikanakin söin kolmasti päivässä kipulääkkeitä ja alapää oli viikkoja hellä ja kipeä. Minulla oli virtsankarkailua ja itseliukenevat tikit jotka ommeltiin repeämisen takia hankasivat ärsyttävästi kävellessä. Jälkivuotoa tuli ajoittain aika paljonkin ja sitä tuli kauan. No, sektion jälkeen tarvin kipulääkkeitä 5 päivää ja vuoto oli niukkaa ja se oli loppunut jo jälkitarkastuksessa. Lastani pystyin hoitamaan ensimmäistä päivää lukuunottamatta. Mieleeni jäi sektiolla synnytys ihanana kokemuksena. Tosin tiedostan myös tosiasian että siinä on suuria riskejä, mutta kohdallani kaikki sujui mallikkaasti ja olen siitä kiitollinen.
Minulle on tehty -03 ja -05 sektiot. Molemmat olivat suunniteltuja vauvojen koon takia. Olen molemmista toipunut todella hyvin, enkä tarvinnut mitään kipulääkkeitä sairaalasta lähdön jälkeen. Molemmat vauvat hoidin itse sen jälkeen kun kävelemään kykenin eli leikkauksesta seuraavana päivänä. Minulla ei ole ollut ikinä ajatuksia, että olisin " huonompi" äiti kun en ole poikiani alakautta synnyttänyt. Olen vain ollut ILOINEN kun olen saanut kaksi ihanaa ja tervettä jässikkää.
Mutta voi että kun olisi jäänyt noin hyvä muisto siitä sektiosta! Olisi nyt niin paljon helpompaa kun ei tarvisi sitä pelätä... Minusta kaikki meni silloin pieleen ja asia vaivasi ja harmiti minua pitkään. Olin tosi kipeä, maitoa ei tullut, vauvasta tuli itkuinen, minulle kai lievä masennus... Olo ei ollutkaan ihana ja pirteä niinkuin alatiesynnytyksen jälkeen. Minulle tehtiin hätäsektio joten kai sekin vähän pilaa kokemusta verrattuna suuniteltuun sektioon. Hienoa että sinulle kuitenkin jäi positiivinen kuva synnytyksestä tällä kertaa! Varmasti sektio on parempi vaihtoehto kuin kaikki nuo komplikaatiot mitä ekassa synnytyksessä sait kokea.